Lasten korvatulehdukset ovat erittäin yleisiä. Lapsi sairastuu korvatulehdukseen yleensä flunssan tai muun ylähengitystieinfektion yhteydessä.
Ylähengitystieinfektio voi levitä nielun välikorvaan yhdistävään putkeen eli korvatorveen.
Korvatorven limakalvo turpoaa ja ahtautuu, jolloin eritettä kerääntyy välikorvaan. Tämä erite voi tarjota otollisen ympäristön virus- tai bakteeritartunnalle, jolloin korva tulehtuu aiheuttaen turvotusta ja kipua. Välikorvatulehdusta kutsutaan myös akuutiksi otiitiksi ja otitis mediaksi.
Useimmat lapset saavat välikorvatulehduksen vähintään kerran ja monet lapset sairastuvat siihen useita kertoja. Korvatulehduksia voi esiintyä missä iässä tahansa, mutta yleisimmin sitä esiintyy 6 kuukauden – 3 vuoden ikäisillä lapsilla. Usein perintötekijöillä on vaikutusta siihen, kuinka helposti lapsi saa korvatulehduksen. Nenäallergioilla sekä altistumisella tupakansavulle voi myös olla osuutta korvatulehduksissa.
Korvatulehduksen oireet
Korvatulehdusta sairastavalla lapsella on yleensä ensin flunssan oireita, esimerkiksi nuhaa, aivastelua sekä nenän tukkoisuutta.
Korvakipu, jota esiintyy yleensä toisessa korvassa, kehittyy myöhemmin. Pienet lapset, jotka eivät osaa kertoa missä kipu sijaitsee, voivat olla ärtyneitä ja itkeä paljon ilman, että vanhempien lohduttelu auttaa. Kipu alkaa yleensä yöllä, sillä paine korvassa lisääntyy lapsen ollessa makuulla. Pikkulapset voivat haroa tulehtunutta korvaansa.
Erityisesti vauvoilla korvatulehdukset voivat aiheuttaa myös kuumetta ja huonovointisuutta.
Komplikaatiot
Joskus välikorva voi tulehtua niin pahasti, että se voi täyttyä märkäeritteestä ja tärykalvo puhjeta. Tällöin märkäerite valuu korvakäytävään ja ulos korvasta. Jos tärykalvo puhkeaa ja märkäerite valuu ulos, kipu lievittyy yleensä huomattavasti, sillä tärykalvon takana oleva paine laskee.
Joissakin harvoissa tapauksissa välikorvatulehdus voi levitä korvakäytävän takana sijaitsevaan kartiolisäkkeeseen aiheuttaen kartiolisäkkeen tulehduksen eli mastoidiitin. Kartiolisäkkeen tulehduksen oireita ovat korvan punoitus ja turvotus sekä korvanlehden selvä työntyminen ulospäin eli harottaminen. Myös korvan alueen iho voi olla kosketusarka.
Hoitamattomana korvatulehdus voi kehittyä aivokalvotulehdukseksi, joka on aivo- ja selkäydinkalvojen tulehdus.
Välikorvatulehdus voi johtaa märkäeritteen kerääntymiseen välikorvaan jopa niin, että eritettä jää korvaan tulehduksen parannuttua. Tällöin on kyseessä seroosinen eli nesteinen välikorvatulehdus. Neste voi aiheuttaa kuulon heikentymistä lapsella. Kuulo palaa normaaliksi sitten, kun neste on poistunut välikorvaontelosta. Nesteinen välikorvatulehdus ei yleensä vaadi erikoishoitoa, mutta lääkärin tulisi seurata tarkoin sairauden kulkua.
Korvatulehduksen hoito
Korvatulehdusten hoito riippuu oireiden vakavuudesta ja lapsen iästä. Antibiootit auttavat vain bakteeri-infektioihin, ja useimmiten korvatulehdus meneekin ohi ilman lääkehoitoa.
Vanhemmille lapsille, joilla on vain lieviä oireita, lääkäri voi ehdottaa odottamaan pari päivää ennen antibioottien aloittamista. Amoksisilliini on yleisin korvatulehduksiin käytettävä antibiootti. Antibioottilääkkeet tulee aina ottaa lääkärin määräysten mukaisesti ja koko kuuri on syötävä loppuun. Lääkekuurin lopettaminen kesken voi lisätä tulehduksen uusiutumisriskiä.
Oireita voidaan lievittää myös muilla hoidoilla. Akuutin korvatulehduksen hoidossa voidaan käyttää kipulääkitystä, esimerkiksi suun kautta otettavaa parasetamolia ja ibuprofeenia.
Korvaa vasten painettu lämminvesipullo tai lämmin haude voi myös lievittää kipua.
Joillekin lapsille taas auttaa kylmähaude tai kylmäpakkaus, mutta sitä ei saa koskaan pitää ihoa vasten 15-20 minuuttia kauemmin. Muutoin on olemassa ihovaurioiden vaara.
Turvotusta vähentävien lääkkeiden tai nenätippojen käyttö auttaa vähentämään limakalvojen turvotusta, vähentämään nenän tukkoisuutta ja avaamaan korvatorvet. Turvotusta vähentävät nenätipat tulee laittaa nenään (ei siis korvaan!) ja niitä saa käyttää korkeintaan kolmen päivän ajan.
Jos lapsi herää yöllä korvakipuun ja kuumeeseen, hän ei yleensä tarvitse välitöntä lääkärinhoitoa, jos hänen yleiskuntonsa on muuten suhteellisen hyvä. Jos lapsi näyttää sairaalta tai hänellä on kuumetta vielä 48 tunnin kuluttua kipulääkkeiden ja turvotusta vähentävien lääkkeiden käytön jälkeenkin, ota yhteys lääkäriin.
Jos lapsen muutamia päiviä kestäneen flunssan oireet pahenevat, hänelle nousee korkea kuume ja hän valittaa korvakipua, ota yhteys lääkäriin, sillä hänellä saattaa olla bakteeri-infektio.
Ota aina yhteys lääkäriin, jos epäilet, että lapsella on aivokalvontulehdus tai kartiolisäkkeen tulehdus tai hän ei parane antibioottien avulla 2-3 päivän sisällä.
Ota yhteys lääkäriin myös silloin, jos lapsen korvakäytävästä vuotaa märkää ja epäilet, että tärykalvo on puhjennut.
Lapselle tulisi varata seurantakäynti lääkäriin 2-3 viikon päästä korvatulehduslääkityksen aloittamisen jälkeen. Tällöin lääkäri tarkastaa, että lapsen välikorvaan ei ole kertynyt nestettä.
Korvatulehduksen ennaltaehkäisy
Virukset, jotka aiheuttavat flunssan ja korvatulehduksia, leviävät sairaalta henkilöltä ilman kautta pisaratartuntana tai suoran kosketuksen välityksellä kosketustartuntana.
Säännöllinen käsienpesu voi vähentää virustartuntojen riskiä. Peitä suu yskiessäsi ja aivastaessasi, jotta tartunta ei pääse leviämään ympärillesi.
Lapsen imetys ensimmäisen elinvuoden aikana suojaa lasta myöhemmiltä korvatulehduksilta.
Lapset, jotka kasvavat kodeissa, joissa tupakoidaan, saavat flunssan ja korvatulehduksen useammin kuin tupakoimattomien kotien lapset. Siksi on hyvä välttää altistamasta lasta passiiviselle tupakoinnille. Päivähoidossa, erityisesti suurissa päivähoitokeskuksissa, olevat lapset altistuvat useimmille viruksille ja sairastuvat useimmin kuin muut lapset.
Jos lapsella on jatkuva nuha, hänet tulisi viedä tutkimuksiin, joissa voidaan selvittää onko hän allerginen joillekin aineille. Krooninen limakalvojen turvotus altistaa lapsen korvatulehduksille. Vie lapsi lääkäriin, jos epäilet, että hänellä on suurentunut kitarisa, sillä myös se voi altistaa korvatulehduksille. Jos lapsella on suurentunut kitarisa, hän hengittää usein suun kautta ja voi kuorsata nukkuessaan.