Raskausdiabeteksella tarkoitetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana ilmaantuvaa sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Suomessa sen esiintyvyys oli 12.5 % vuonna 2013. Ylipainoisuus ja synnyttävien naisten ikääntyminen lisäävät raskausdiabeteksen esiintyvyyttä.
Seulotaan sokerirasituskokeella
Vuonna 2008 julkaistun Käypä hoito -suosituksen mukaan raskausdiabetesta tulee seuloa raskaana olevilta 24-28 raskausviikolla tehtävällä kahden tunnin sokerirasituksella.
Seulonnan piiriin kuuluvat kaikki odottajat lukuun ottamatta alle 25-vuotiaita normaalipainoisia ensisynnyttäjiä, joiden lähisukulaisilla ei ole tyypin 2 diabetesta sekä alle 40-vuotiaita normaalipainoisia uudelleensynnyttäjiä, joilla ei ole aiemmissa raskauksissa ollut raskausdiabetesta eikä syntymäpainoltaan kookkaita lapsia.
Mikäli raskausdiabeteksen riski arvioidaan erityisen suureksi (esim. aiempi raskausdiabetes tai vaikea ylipaino) tehdään sokerirasitus ensimmäisen kerran jo 12-16 raskausviikolla.
Kahden tunnin sokerirasituskokeessa mitataan 12 tunnin paaston jälkeen veren glukoosipitoisuus, minkä jälkeen juodaan 75 g glukoosia sisältävä juoma ja mitataan veren glukoosipitoisuus 1 ja 2 tunnin kuluttua. Sokerirasituskokeen raja-arvot ovat raskauden aikana alle 5.3 mmol/l (paasto), 10.0 mmol/l (1h) ja 8.6 mmol/l (2 h).
Raskausdiabeteksen diagnoosi tehdään, jos yksikään arvo on raja-arvo tai ylittää sen.
Hoito perustuu ruokavalioon
Hoitamattomaan raskausdiabetekseen liittyy merkittäviä sikiöriskejä, kuten sikiön liiallinen kasvu eli makrosomia sekä lisääntynyt vastasyntyneisyyskauden kuolleisuus ja sairastuvuus.
Raskausdiabeteksen hoidon perusta on ruokavaliohoito, veren glukoosipitoisuuksien omaseuranta sekä kohtuullinen liikunta.
Ruokavaliohoidolla hyvässä tasapainossa pysyvä raskausdiabetes ei lisää raskaus- tai synnytyskomplikaatioiden riskiä verrattuna normaaliin raskauteen.
Ruokavalio perustuu säännölliseen ateriarytmiin (4 ateriaa ja 1-2 välipalaa) suosien runsaskuituisia hiilihydraatteja, pehmeitä rasvoja sekä proteiineja. Ruokavaliohoidon tavoitteena on mm. turvata äidin ja sikiön riittävä ravinnon saanti, ylläpitää normaalia verensokeritasapainoa, vähentää lääkehoidon tarvetta sekä ehkäistä äidin liiallista painonnousua ja sikiön liiallista kasvua.
Mikäli omaseurannassa verensokeritasot ylittävät toistuvasti annetut raja-arvot (paasto alle 5.5 mmol/l ja 1 h ateriasta alle 7.8 mmol/l), harkitaan lääkehoidon aloittamista. Raskausdiabeteksen lääkehoito toteutetaan joko insuliinilla tai joissakin tapauksissa suun kautta otettavalla diabeteslääke metformiinilla.
- Katso myös: Laboratoriotutkimukset: verensokeri (glukoosi)
Suomessa noin 13 % raskausdiabeetikoista tarvitsee lääkehoitoa. Lääkehoito jatkuu synnytykseen asti. Synnytyksen jälkeen tarkkaillaan äidin ja vastasyntyneen verensokeritasoja.
Seurauksia voi tulla myöhemminkin
Raskausdiabeetikoilla on suurentunut riski diabeteksen puhkeamiseen myöhemmällä iällä. Diabeteksen puhkeamista voi ehkäistä terveellisillä elintavoilla ja ylipainoa välttämällä.
Raskausdiabeteksen on todettu lisäävän myös myöhemmän metabolinen oireyhtymän sekä sydän- ja verisuonisairauksien kehittymisen riskiä.
Kaikilta raskausdiabeetikoilta suositellaankin sokeriaineenvaihdunnan lisäksi seurattavaksi vyötärön ympärystä, verenpainetta ja veren rasva-arvoja 1-3 vuoden välein.
Myös raskausdiabeetikon jälkeläisillä on suurentunut riski ylipainon, diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän kehittymiselle.
Asiaa raskausdiabeteksesta
- Raskausdiabetes on yleinen raskaushäiriö.
- Ylipaino lisää raskausdiabeteksen riskiä.
- Raskausdiabetesta seulotaan Suomessa lähes kaikilta odottajilta.
- Raskausdiabetes diagnosoidaan kahden tunnin sokerirasituskokeella.
- Raskausdiabeteksen hoito perustuu terveelliseen ja säännölliseen ruokavalioon sekä verensokerien omaseurantaan.
- 13-15 % raskausdiabeetikoista tarvitsee lääkehoitoa.
- Raskausdiabeetikolla ja hänen jälkeläisillään on suurentunut riski sairastua diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Riskiä voidaan pienentää syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja välttämällä ylipainoa.
