Papakoe on gynekologinen irtosolukoe, jonka ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä kohdunkaulan syöpää. Kohdunkaulan solumuutosten kehittyminen syöväksi kestää monta vuotta ja esiasteiden löytäminen ajoissa voi ehkäistä syövän kehittymisen. Kokeen avulla voidaan selvittää myös gynekologisia tulehduksia, kuten hiiva ja trikomonas. Sukupuolitaudit eivät näy papakokeessa.
Valtaosa (80 %) kohdunkaulan syövistä on lähtöisin limakalvon pintaa päällystävästä kerroksesta. Näitä kutsutaan levyepiteelisyöviksi ja niillä on selkeä esivaihe, joka voidaan löytää kohdunkaulasta otetun näytteen avulla. Toinen syöpätyyppi, adenokarsinooma, on onneksi selvästi harvinaisempi. Se on lähtöisin kohdunkaulakanavan rauhassoluista, ja se näkyy papanäytteessä vain osalla potilaista.
Papakokeessa otetaan kolme näytettä limakalvoilta; emättimen pohjukasta, kohdun ulkosuulta ja kohdunkaulakanavasta. Näytteenotto ei ole kivulias, mutta pientä nipistystä voi tuntua. Näytettä ei mielellään oteta kuukautisten aikana. Raskausaikana näyte voidaan ottaa. Tutkimuksen jälkeen voi esiintyä niukkaa ruskehtavaa vuotoa.
Ensimmäinen papanäyte on tarpeellista ottaa muutaman vuoden kuluttua yhdyntöjen alkamisesta. Näytteenottoväliksi 2–3 vuotta on yleensä riittävä, huomioiden yksilölliset riskitekijät, kuten tupakointi, partnereiden määrä ja mahdolliset sukupuolitaudit. Suomessa maksuttomiin papaseulontoihin kutsutaan viiden vuoden välein 30–60 vuoden iässä. Joissakin kunnissa kutsun saavat myös 25- ja/tai 65-vuotiaat. Seulontaiän (60 vuotta) jälkeenkin kannattaa käydä tutkimuksissa vähintään viiden vuoden välein, tiheämminkin mikäli kokeissa on aiemmin ollut solumuutoksia.
Papanäytteen tulkinnassa on ennen käytetty numeroluokitusta, jossa solulöydöstä kuvataan luokilla I-V. Tämä numeroluokitus voi olla edelleen käytössä joissain paikoissa joko yksinään tai rinnakkain uuden Bethesda-luokituksen kanssa. Bethesda-luokituksessa solumuutokset on jaettu eri kategorioihin yhteneväisyyden ja toistettavuuden vuoksi.
Useimmiten papakokeen solumuutokset ovat itsestään paranevia, jolloin jatkotoimenpiteeksi riittää uusi näytteenotto 6–12 kuukauden kuluttua. Kohdunkaulaosan paikalliset solukuvan muutokset emättimen suuaukolla voivat olla kohdunkaulan syövän esiasteita. Ne voivat syntyä ja kehittyä pikkuhiljaa erilaisten infektioiden seurauksena (mm. visvasyylä (kondylooma), herpes) ja ovat yleensä oireettomia. Esille ne tulevat yleensä papakokeessa, joko toistuvina luokka II tai luokka III löydöksinä. Papakoe on aina viitteellinen, joten diagnoosi tehdään emätintähystyksen yhteydessä otetuista koepaloista.
Papanicolaun luokitus
Luokka 0 – Epäonnistunut tai riittämätön näyte
Luokka I – Normaali löydös
Luokka II – Hyvänlaatuinen, tavallisesti esimerkiksi tulehduksen (mm. hiiva, trikomonas, epäspesifinen vaginiitti) pohjalta kehittynyt muutos solukossa
Luokka III – Näyte on syövän suhteen epäselvä tai lievästi mahdollinen. Niin sanotut lievät ja keskivaikeat solumuutokset kuuluvat yleensä tähän luokkaan. Kyseessä voi olla virustulehdus (kondyloma, herpes).
Luokka IV – Syövän esivaiheeseen viittaavia muutoksia, vahva epäily syövästä
Luokka V – Kyseessä todennäköisesti syöpä
Bethesda-luokitus
Dysplasioita eli solukuvamuutoksia voi olla kolmenlaisia:
1) Dysplasia levis on lieväasteisin ja tila palautuu todennäköisesti ennalleen infektion hoidon jälkeen.
2) Dysplasia moderata voi palautua hoidon ja seurannan jälkeen, mutta vaatii erityistä seurantaa.
3) Dysplasia gravis hoidetaan aina kirurgisesti poistamalla paikallinen pahanlaatuinen kudos emätintähystyksessä.
Termit ja lyhenteet
Bethesda-luokituksessa epiteelisolumuutokset jaetaan epiteelisoluatypioihin ja ei-epiteelisoluatypioihin. Näin erotetaan tulehdukselliset ja reaktiiviset muutokset (ei-epiteeliatypiat), joihin ei sisälly syövän riskiä.
Epiteelisoluatypia: Pahanlaatuisia tai mahdollisesti sellaisiksi kehittyviä solumuutoksia. Atypian voimakkuus ratkaisee, suositellaanko jatkossa papa-seurantaa vai tarvitaanko lisätutkimuksia. Epiteelisoluatypiat jaetaan edelleen levy- ja lieriösoluperäisiin muutoksiin. Papilloomaviruksen (HPV) aiheuttamat muutokset kuuluvat epiteeliatypioihin, ei tulehdusmuutoksiin, koska HPV on oleellinen osatekijä kohdunkaulan syövän synnyssä.
Normaalista poikkeavan papa-näytteen tulos voidaan ilmoittaa kirjainlyhenteinä (epiteelisoluatypiat):
ASC-US (levyepiteelimuutos, merkitys epäselvä) ja AGC-NOS (lieriöepiteelimuutos, merkitys epäselvä)
→ suositellaan uutta irtosolunäytettä noin 4-12 kk kuluessa
ASC-H (tarkemmin määrittelemätön atypia levyepiteelissä, vahva epäily syövän esiasteesta)
LSIL (lievä epiteelivaurio)
HSIL (vahva epiteelivaurio ja epäily syövän esiasteesta)
AGC-FN (epäily solujen lisääntymisestä)
AIS (adenocarcinoma in situ)
→ kertovat vahvemmista solumuutoksista, jolloin jatkotutkimukset, tavallisesti kohdunkaulan tähystys, ovat aiheellisia.
Metaplasia: Epäkypsä metaplasia on hyvänlaatuinen löydös, joka liittyy kohdunkaulan solukon uusiutumiseen. Muutos menee yleensä itsestään ohi. Uusiutuva solukko on kuitenkin tavallista herkempi mm. papilloomavirustulehdukselle, joten kontrolli noin vuoden päästä on suositeltavaa.
Reaktiiviset muutokset: Hyvänlaatuisia solumuutoksia, joihin luetaan esimerkiksi kudosten korjautuminen (inflammaation jälkeen), sädehoidon aiheuttama vaurio, tulehdus ja kierukan aiheuttama muutos. Yleensä kontrolli tai muu toimenpide/hoito tarpeen.
Tulehdukset: Monet tulehdukset, mm. bakteerivaginoosi (BV, Clue-solut), sekafloora, sieni, actinomyces (yleensä vain kierukan kanssa), trikomonas ja herpes, näkyvät papa-kokeissa. Jos ne eivät oireile, ei lääkehoito välttämättä ole tarpeen.
Atrofia: Estrogeeni-hormonin puutos limakalvoilla aiheuttaa limakalvon ohenemista eli atrofiaa Tähän voi liittyä tulehdusmuutoksia.
Sytolyysi: Emättimen normaali maitohappobakteerikanta hajottaa emättimen pintasolukkoa muodostaen hajutonta ja väritöntä valkovuotoa, joka voi aiheuttaa lievää kutinaa ja kirvelyä. Tämä on normaalia, eikä sitä tule hoitaa esimerkiksi hiivalääkkeillä.
Lähteet:
Lääkärin käsikirja, 10. painos
