Terve.fi

Osteoporoosi: uusi hoitosuositus korostaa ehkäisyä

Osteoporoosi: uusi hoitosuositus korostaa ehkäisyä
Ehkäise osteoporoosi: liiku, älä tupakoi, huolehdi D-vitamiinin ja kalsiumin saannista.
Julkaistu: 11.4.2018

Ehkäise osteoporoosi: liiku, älä tupakoi, huolehdi D-vitamiinin ja kalsiumin saannista.

Juuri päivitetty osteoporoosin Käypä hoito suositus heittää haasteen terveydenhuollolle: osteoporoottisen luunmurtuman saaneet potilaat pitäisi tunnistaa, jotta ehkäistäisiin uusia murtumia.

Suosituksessa painotetaan, että osteoporoosin ehkäisyssä ja omahoidossa on tähdellistä turvata se, että saa riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia. Lisäksi on syytä pitää huolta oikeista liikuntatottumuksista lapsesta alkaen.

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun heikentyminen altistaa murtumalle. Suomessa arvioidaan tapahtuvan vuosittain 30 000-40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luun haurastuminen. Osteoporoottisen luunmurtuman saaneilla on muuhun väestöön nähden kaksin-nelinkertainen riski saada uusi murtuma.

Osteoporoosista käytetään joskus myös sanaa luukato.

Osteoporoosin aiheuttamat luunmurtumat johtavat toimintakyvyn laskuun, elämänlaadun huononemiseen ja vakavimmillaan pysyvään laitoshoitoon sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Siksi osteoporoosia ja luun heikentymisestä johtuvia luunmurtumia tulee ehkäistä ennalta, sanoo suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, dosentti Leo Niskanen.

-Osteoporoottisen luunmurtuman saaneiden potilaiden tunnistaminen on tärkeää uusien murtumien ehkäisemiseksi ja se on haaste terveydenhoitojärjestelmällemme.

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Osteoporoosi voidaan todeta mittaamalla luun tiheyttä. Luuntiheysmittaus kannattaa tehdä, jos:

  • henkilöllä on ollut aiempia ns. pienienergiaisia murtumia (kaatuminen samalta tasolta tai putoaminen matalalta)
  • hänellä on osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia (suoliston imeytymishäiriöt, tulehdukselliset reumasairaudet, diabetes tai munuaissairaudet)
  • tai jos hänellä on osteoporoosille altistava lääkitys (glukokortikoidit).
  • Aiheita mittaukseen ovat myös iän karttuminen ja kaatumisalttius, osteoporoosiepäilyn herättävä röntgenkuva tai selvästi, vähintään viisi senttimetriä, lyhentynyt pituus.

Painoa seurattava: alipaino isompi riski

Osteoporoosipotilailla heikko ravitsemustila ja alipainoisuus ovat keskeisempi ongelma kuin ylipaino.

Säännöllinen painon mittaus on yksinkertainen tapa seurata ravitsemustilaa, ja sen tulee olla säännöllinen osa iäkkään osteoporoosipotilaan terveydentilan selvitystä.

Kalsiumlaskuri auttaa mittaamaan

Osteoporoosin ehkäisyssä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat tärkeitä. Riittävän kalsiumin saannin voi testata kalsiumlaskurilla.

Osteoporoosipotilaan kalsiumin saannin tulisi olla 1 000-1 500 mg vuorokaudessa.

  • Selaa kalsium- ja D-vitamiinilääkkeitä täällä.

Ota D-vitamiinilisä pääaterian yhteydessä

Monet suomalaiset saavat ravinnostaan liian niukasti D-vitamiinia.

Jotta D-vitamiini imeytyisi parhaiten, tulee vitamiinilisä ottaa pääaterian yhteydessä. Tablettimuodossa oleva D3-vitamiini imeytyy paremmin kuin D2-vitamiini.

Osteoporoosia sairastavan D-vitamiinin annostuksen on hyvä perustua D-vitamiinipitoisuuden mittaukseen.

Tupakointi vaikuttaa epäedullisesti luuston määrään ja aineenvaihduntaan, joten sen lopettaminen on tärkeää.

Liikunta tärkeää sairastavallekin

Liikunta ehkäisee tehokkaasti osteoporoosia. Osteoporoosia sairastavienkin on tärkeää liikkua ja vahvistaa lihaskuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa, todetaan suosituksessa.

Useimmat luunmurtumat syntyvät kaatuessa. Kaatumisen riski kasvaa, jos jalkojen lihasvoima ja liikkuvuus ovat heikkoja ja näkö ja tasapaino ovat huonontuneet.

Milloin lääkehoitoa?

Ikä on selkeä murtuman vaaratekijä, ja vaara kaksinkertaistuu aina jokaista kymmentä ikävuotta kohti. Samoin aiempi murtuma ennustaa uutta murtumaa.

Lääkehoito kohdistetaan iäkkäisiin ja niihin, joilla on suuri murtumariski.

Osteoporoosipotilasta hoidetaan lääkkein, jos

  • hänellä on ollut pienienergiainen nikama-, lonkka-, ranne- tai olkavarsimurtuma,
  • hänellä on todettu luuntiheysmittauksessa osteoporoosi tai osteopenia ja FRAX-riskilaskurissa todetaan merkittävä murtumariski.
  • Lonkka- ja nikamamurtumapotilaita voidaan hoitaa myös ilman luuntiheysmittausta erityisesti silloin, jos he ovat hyvin iäkkäitä.
  • Myös kortisonihoidon (glukokortikoidien) käyttäjä voi tarvita osteoporoosilääkitystä.

Joskus myös sukuhormonia

Lääkitys on kunkin potilaan kohdalla yksilöllinen, linjataan suosituksessa.

Varsinaisten luulääkkeiden ohella voidaan joskus käyttää myös sukuhormonia (estrogeeni, testosteroni).

Lääkityksen valinnan tueksi tässä suosituksessa on muotoiltu valmistekohtaiset ”luuliikennevalot”.

-Tärkeintä olisi löytää oikeat potilaat ajoissa hoidon piiriin. Osteoporoosihoitajamallia voi suositella murtumapotilaiden hoitoketjua suunniteltaessa, kertoo erikoislääkäri Anna-Mari Koski.

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös luulääkkeillä on haittavaikutuksia. Bisfosfonaattien, jotka ovat yleisimmin käytettyjä osteoporoosilääkkeitä, vakavimmat haitat ovat reisiluun epätyypilliset murtumat ja leukaluun osteonekroosi eli luukuolio, joiden riski kasvaa hoidon keston myötä.

Miten hoitaa murtumaa?

Iäkkäillä osteoporoosipotilailla nikamamurtuma syntyy hyvin helposti vähäisen kaatumisen, kumartumisen tai nostoliikkeen aikana. Murtumaan liittyvään äkilliseen kipuun tarvitaan kipulääkitystä, mutta huumaavia kipulääkkeitä tulee välttää.

Kipua voidaan lievittää 2-3 vuorokauden levolla, mutta pidempi paikallaan olo ei ole hyväksi, sillä se saattaa pahentaa osteoporoosia ja vähentää lihasvoimaa.

Liikkumisen apuna voi käyttää selkätukia, tukikorsetteja ja -liivejä sekä rollaattoria. Lihasjännitystä voidaan helpottaa lämpöhoidolla ja kevyellä hieronnalla.

Milloin erikoissairaanhoitoon?

Perusterveydenhuolto on vastuussa osteoporoosin ehkäisystä, toteamisesta ja hoidosta, linjaa suositus. Erikoissairaanhoitoa tarvitaan, jos osteoporoosi on erityisen vaikea, sitä esiintyy kasvuikäisellä lapsella tai nuorella tai jos osteoporoosia aiheuttava lisäsairaus vaatii erikoissairaanhoitoa.

Lähde: Osteoporoosin päivitetyn Käypä hoito -suosituksen sähköpostitiedote 29.4.2014

Lue myös:

2 kommenttia