Terve.fi

Verenpainetaudin hoito



Verenpainetaudin hoito

Lue, kuinka pysyvästi korkeaa verenpainetta eli verenpainetautia hoidetaan.

Verenpaineen yleinen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Tavoitteeseen pyritään elintapamuutosten ja lääkehoidon avulla. Tavoite on alle 140/80 mmHg, mikäli potilaalla on diabetes tai munuaissairaus (nefropatia) tai hän on sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen munuaistautiin liittyy virtsan valkuaisuus (proteinuria) yli 1 g/vrk, on tavoite alle 130/80 mmHg. Korkea ikä ei muuten vaikuta tavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön hoitotavoite voi olla alle 150/90 mmHg.

Verenpainetaudin hoidossa tulee ymmärtää, että hoidossa ei keskitytä hoitamaan verenpainetta tai sen mahdollisesti aiheuttamia oireita, vaan pyritään parantamaan potilaan ennustetta. Hoidon tavoitteet ovat kaukana tulevaisuudessa. Kun lääkäri aloittaa 35-vuotiaalle miehelle verenpainelääkityksen, hän ei pääsääntöisesti ajattele välittömiä seurauksia, vaan tilannetta kymmenien vuosien päästä.

Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa.

Verenpainetaudin elämäntapamuutokset:

  • Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa
  • Vältä tupakointia
  • Laihduta, jos olet ylipainoinen
  • Pyri vähentämään suolan käyttöä, käytä mineraalisuolaa ruokasuolan sijaan
  • Vältä runsasta kahvin juontia (> 5 kupillista / vrk)
  • Vältä suuria alkoholimääriä
  • Harrasta sydäntä rasittavaa liikuntaa

Mikäli verenpainetautia ei saada hallintaan elämäntapamuutoksilla, lääkitys on tarpeen.

Lääkehoitoa suositellaan, jos:

  • Systolinen painetaso pysyy elintapahoidosta huolimatta yli 160 mmHg:ssa tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg:ssa

tai

  • Systolinen painetaso pysyy elintapahoidosta huolimatta välillä 140-159 mmHg tai diastolinen verenpaine välillä 90-99mmHg ja verenpaine on toistuvissa mittauksissa kohonnut.
  • Systolinen painetaso pysyy elintapahoidosta huolimatta vähintään 140 mmHg:ssa tai diastolinen vähintään 80 mmHg ja potilaalla on lisäksi
  • diabetes
  • munuaissairaus
  • kohde-elinvaurioita tai
  • kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti

Lääkitys valitaan kunkin henkilön kohdalla yksilöllisesti huomioiden mahdolliset muut sairaudet. Oleellisinta on, että verenpaine saadaan laskemaan. Yleensä aloitetaan yhdellä lääkkeellä ja pienellä annoksella. Haittavaikutuksien ilmaantuessa voidaan vaihtaa toiseen valmisteeseen. Tavallisimmin käytössä olevat lääkeryhmät ovat ACE:n estäjät (angiotensiinikonvertaasientsymin estäjät), ATR-salpaajat (angiotensiinireseptorin salpaajat), beetasalpaajat, diureetit ja kalsiumkanavan salpaajat.

Jos verenpaine ei alene riittävästi, lisätään lääkitykseen toisen lääkeaineryhmän valmiste pienellä annoksella. Lääkkeitä on siis yleensä mahdollista yhdistellä keskenään ja suurin osa potilaista joutuukin käyttämään yhdistelmähoitoa, jotta verenpainetavoitteet saavutettaisiin. Alla on lyhyt kuvaus kunkin lääkeryhmän ominaisuuksista.

Diureetit

Diureetit ovat nesteenpoistolääkkeitä. Ne poistavat elimistöstä nestettä ja samalla laskevat verenpainetta. Haittavaikutuksina voi esiintyä kalium-arvojen laskua sekä kolesterolin ja verensokerin nousua. Jos diureettihoito on matala-annoksista, haittavaikutuksia ei yleensä esiinny. Diureetit ovat yleisesti käytettyjä verenpainelääkkeitä, jotka soveltuvat erityisesti vanhusten verenpaineen hoitoon. Diureetit ovat verenpainelääkkeistä halvimpia.

Beetasalpaajat

Beetasalpaajat vaikuttavat hilliten sympaattista hermojärjestelmää ja laskevat näin verenpainetta. Yleensä beetasalpaajat ovat hyvin siedettyjä, ja haittavaikutuksia (joita ovat mm. väsymys, suun kuivuminen, painajaiset ja impotenssi) näkee harvemmin. Lääkitys soveltuu erityisesti nuoremmille ja keski-ikäisille. Jos potilaalla on myös sepelvaltimotauti, beetasalpaajat ovat erittäin hyviä. Beetasalpaajat rauhoittavat pulssia ja sopivat siten voimakkaasti stressaantuville ja herkästi jännittyville henkilöille. Urheilijoille lääke ei välttämättä sovi, koska se voi laskea suorituskykyä estämällä pulssin nousua liikunnan aikana. Samoin astmaatikoille ja jalkojen huonosta verenkierrosta kärsiville lääke ei useinkaan sovi. Beetasalpaajat ovat diureettien jälkeen keskimäärin halvimmasta päästä olevia verenpainelääkkeitä.

Kalsiumkanavan salpaajat

Kalsiumkanavia salpaavat lääkkeet ovat suosittuja verenpainelääkkeitä. Ne vaikuttavat laajentamalla verisuonia. Lääke soveltuu kaikenikäisille, ja haittavaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Turvotuksia alaraajoissa voi esiintyä. Toisin kuin muissa verenpainelääkkeissä, suolan runsaampi käyttö ei välttämättä vähennä lääkityksen tehoa. Samoin tulehduskipulääkkeiden joskus aiheuttama verenpainelääkityksen tehon aleneminen ei ilmeisesti koske kalsiumsalpaajia.

ACE:n estäjät eli angiotensiinikonvertaasientsymin estäjät

ACE:n estäjät vaikuttavat monimutkaiseen hormonaaliseen ketjuun, joka osaltaan säätelee verenpainetta. Verenpaineen lasku välittyy verisuonien laajenemisen myötä. ACE:n estäjät soveltuvat kaikenikäisille verenpainepotilaille. Haittavaikutukset ovat kohtalaisen vähäisiä, lukuun ottamatta kiusallista kuivaa yskää, ns. ACE-yskää, jota esiintyy noin kymmenellä prosentilla käyttäjistä. ACE:n estäjät ovat erityisen hyviä lääkkeitä sydämen vajaatoiminnasta ja tietyistä munuaissairauksista kärsiville. Aikuistyypin diabeetikoille lääke sopii myös oikein hyvin. Suolan runsas käyttö vähentää ACE-estäjien tehoa.

ATR-salpaajat eli angiotensiinireseptorin salpaajat

ATR-salpaajat ovat kohtalaisen uusi lääkeryhmä, jonka vaikutus kohdistuu samaan ketjuun kuin ACE:n estäjienkin. ATR-salpaajia käytetään paljolti samoissa tilanteissa kuin ACE:n estäjiä. ACE-yskää ei kuitenkaan pitäisi esiintyä. ATR-salpaajat ovat toistaiseksi vielä melko kalliita verrattuna esim. diureetteihin ja beetasalpaajiin.

Lisäksi markkinoilla on melkoinen määrä ns. yhdistelmävalmisteita, joissa samaan tablettiin on yhdistetty kaksi eri lääkeainetta. Useimmiten lisäaineena on diureetti. Hyvin toimivia yhdistelmiä ovat esimerkiksi diureetti yhdistettynä ACE-estäjään, ATR-salpaajaan tai beetasalpaajaan. Kalsiumsalpaaja + beetasalpaaja sekä kalsiumsalpaaja + ACE-estäjä ovat myös tehokkaita yhdistelmiä.

Verenpainetaudin omahoito

Verenpaineen oikein suoritettu mittaaminen on verenpainetaudin hoidon ja tutkimisen perusta. Verenpaine on herkkä reagoimaan kaikenlaiseen häiriöön. Yksittäisen mittauksen korkeat arvot saattavat säikäyttää, mutta vain neljän, eri päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvon perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä mitattavan henkilön verenpainetasosta. Mittaus suoritetaan neljän päivän sarjoissa. Ennen mittausta tulee olla puolen tunnin ajan ponnistelematta ja lopuksi istua mittauspaikalla viisi minuuttia mansetti olkavarteen kiinnitettynä. Lisäksi pitäisi olla juomatta kahvia, teetä ja kolajuomia ja tupakoimatta puoli tuntia ennen mittausta. Mittaus tulee suorittaa kaksi kertaa ja keskiarvotulos merkitä verenpaineseurantakorttiin.

Kun verenpaine on saatu tavoitetasolle eikä potilaalla ole lisäsairauksia, riittää kotiseuranta neljän päivän mittaussarjoina kolmen kuukauden välein tai terveydenhoitajan mittaus 3 - 4 kuukauden välein. Jos verenpaine on tavoitetasolla, lääkärintarkastus on tarpeen kerran kahdessa vuodessa, muutoin useammin.

Verenpaineen mittaamiseen on kehitetty useita eri menetelmiä. Lääkärin vastaanotolla käytetään useimmiten elohopeamanometria, jossa yleensä oikean olkavarren ympärille kierrettyyn mansettiin pumpataan painetta niin että systolinen paine ylittyy. Tämän jälkeen painetta hitaasti alennetaan samalla kuunnellen kyynärtaipeesta stetoskoopilla valtimosta kuuluvia ääniä. Lääkäri kykenee näiden äänten muutosten perusteella määrittämään systolisen ja diastolisen paineen.

Automaattinen verenpainemittari toimii paljolti samoilla periaatteilla kuin elohopeamanometrikin, automaatissa ei kuitenkaan käytetä stetoskooppia, vaan laite itse osaa määrittää systolisen ja diastolisen paineen. Verenpainemittareiden laatu vaihtelee huomattavasti, ja ennen mittarin hankkimista kannattaa kysyä suosituksia omalta lääkäriltä tai terveydenhoitajalta. Kotimittari tulisi kalibroida joka toinen vuosi.

Lähteet:

Kohonnut verenpaine (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 3.4.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Braunwald: Heart Disease: A Textbook of Cardiovascular Medicine, 6th ed., Copyright 2001 W. B. Saunders Company

Julkaistu: 5.4.2018