Syömishäiriö on nykytietämyksen mukaan sekä ruumiin että psyyken sairaus, johon yleisimmin sairastuu 12–20-vuotias nuori.

On arvioitu, että lähes puolet alle 18-vuotiaista nuorista kärsii jonkinasteisista syömiseen liittyvistä oireista ajoittain. Noin 5 %:lle naisista kehittyy hoitoa vaativa syömishäiriö, joista anoreksia nervosa eli laihuushäiriö tai bulimia eli ahmimishäiriö ovat yleisimpiä.

Nuorten keskuudessa lihavuuden pelko on huomattavasti syömishäiriöitä yleisempää ja yli puolet normaalipainoisistakin teinitytöistä pelkää olevansa liikapainoisia.

Pojat suhtautuvat painoasioihin paljon rennommin. Syömishäiriöitä esiintyy pojilla huomattavasti harvemmin ja vain joka kymmenes teinipoika aikoo alkaa dieetille lihavuuden pelon vuoksi. Miehillä anoreksiaa tai bulimiaa esiintyy vain 0,5 %:lla.

Oireet vaihtelevat häiriön mukaan

Anoreksian oireita ovat sairaalloinen laihduttaminen normaalipainon alapuolelle, aliravitsemustila, voimakas lihomisen pelko ja kuukautisten poisjääminen. Henkilön ruumiinkuva on vääristynyt: hän uskoo olevansa lihava vaikka peili näyttää toista.

Bulimiassa esiintyy viikoittain ylensyöntijaksoja, joita henkilö ei hallitse. Paasto- ja ahmimisjaksot vuorottelevat ja tilaan liittyy myös itse aiheutettua oksentelua ja ulostuslääkkeiden käyttöä. Henkilöllä on koko ajan liioiteltu huoli painostaan ja omatunto soimaa aina kun syö.

Muita syömishäiriöitä ovat BED (Binge Eating Disorder), jossa henkilö ahmii suuria määriä ruokaa eikä oksenna sitä pois, sekä ortoreksia eli terveellisen ruoan pakkomielle. Ortoreksiassa henkilö rajoittaa syömistään kohtuuttomasti pyrkiäkseen ravinnon terveellisyyteen. Hän voi yrittää voimakkaasti käännyttää läheisiään uskomaan samaan terveysfilosofiaan kanssaan.

Syömishäiriön taustalla useita psyykkisiä syitä

Syömishäiriön syntyyn liittyvä psykologinen stressitekijä nuorelle on usein lapsuuden perheestä irtautumisen kriisi. Nuori kärsii syömisoireiden lisäksi usein samanaikaisesta masennuksesta tai ahdistuneisuudesta.

Alttiita ovat ne nuoret, joiden itsetunto on huono, tai jotka ääritapauksissa kärsivät itseinhosta. Tämä voi johtaa eristäytymiseen ikätovereista.

Tyypillisiä luonteenpiirteitä syömishäiriöisille ovat vaativuus, ylitunnollisuus ja kurinalaisuus. Henkilöllä voi olla pakkoajatuksia tai pakonomaisia toimintoja.

Ajan kuluessa ahmimishäiriö tai sitä lievemmät syömishäiriöt voivat hoitamattomana kehittyä anoreksiaksi.

Vaikutukset fyysiseen terveyteen vakavia

Liika laihtuminen johtaa väistämättä häiriöihin ruumiintoiminnoissa. Vatsavaivat ovat hyvin tyypillisiä oireita. Itse aiheutettuun, toistuvaan oksenteluun liittyvä mahahappo pilaa hampaat. Lisäksi oksentelu voi aiheuttaa puheäänen käheytymistä.

Aliravitsemustilan johdosta henkilön vastustuskyky infektioita kohtaan heikkenee. Lisäksi luusto voi haurastua ja pituuskasvu hidastua.

Milloin on syytä huoleen?

Syömishäiriöiselle on tyypillistä, että hän on erittäin kiinnostunut ruoanlaitosta, mutta hän itse ei syö juuri ollenkaan.

Usein hän harrastaa liikuntaa ylen määrin ja jatkuva tarve kuluttaa kaloreita voi lisäksi näkyä esim. TV:n katseluna seisaaltaan, jatkuvana touhuamisena ja nukkumisen minimointina.

Lisäksi hän usein salaa ja piilottelee ongelmaansa ja voi valehdella syöneensä, vaikka ei olisikaan aterioinut. Hän voi tietoisesti pukeutua väljiin vaatteisiin peitelläkseen laihuuttaan.

Fyysisesti hän on usein väsynyt ja huonovointinen. Laihtumisen lisäksi ruumiillisia tunnusmerkkejä ovat turvotus, ihon kuivuminen ja lohkeilevat kynnet.

Hän saattaa vakuutella erinomaista vointiaan ja sitä, että hän kokee itsensä erittäin terveeksi. Tämän vuoksi hän on myös usein haluton hakeutumaan lääkäriin syömishäiriönsä vuoksi.

Syömishäiriöt ovat hoitamattomina vaarallisia sairauksia, jotka voivat johtaa vakaviin ruumiillisiin haittoihin ja jopa kuolemaan. Hoitoon voi helpoiten hakeutua terveyskeskuslääkärin kautta. Syömishäiriöstä kärsivän hoitotiimiin kuuluvat psykiatri, ravintoterapeutti ja potilaan perheenjäsenet.

Lue myös:

Lääkärikirja: Anoreksia nervosa - oireet, diagnoosi ja hoito

Lääkärikirja: Bulimia – oireet, diagnoosi ja hoito