Uusi systemaattinen katsaus vahvistaa, että kuolemaa lähestyville potilaille annetaan usein aggressiivisia, tarpeettomia hoitoja. Onko selityksenä esimerkiksi se, että omaiset painostavat lääkäreitä tekemään kaiken mahdollisen – ja toisaalta se, että lääkärit on koulutettu tekemään aina jotain, pelastamaan henkiä?
Minkä verran elämän loppuvaiheessa tulee tehdä hoitotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena ei ole esimerkiksi hoitaa kipua ja helpottaa oloa? Mikä on turhaa ja tarpeetonta?
Tuore systemaattinen katsaus vahvistaa, että monelle iäkkäälle, kuolemaa lähestyvälle potilaalle annetaan hoitoja, jotka voi tulkita tarpeettomiksi.
Sen sijaan, että elämän loppupuolella siirryttäisiin oireita lievittävään palliatiiviseen hoitoon, tehdään usein liikaa aggressiivisia hoitotoimenpiteitä. Tutkimuksessa kuvataan tällaisia hoitoja tarpeettomiksi, epäeettisiksi ja kalliiksi.
Sama ongelma on tiedostettu jo ainakin parinkymmenen vuoden ajan. Aiheesta on syytä keskustella edelleen, kirjoittavat tutkijat:
– Jatkuvasti täytyy pitää yllä debattia siitä, mikä on hyväksyttävä ja järkevä hoitotoimenpiteiden laajuus elämän lopussa ja mikä on niiden oikeutus.
Samasta tutkimuksesta on Suomessa aiemmin kertonut Suomen Kuvalehti.
Tutkimuksia 10 eri maasta
Systemaattinen katsaus on julkaistu International Journal for Quality in Health Caressa. Katsaukseen kelpuutettiin 38 eri tutkimusta. Tutkimukset olivat vuosilta 1995–2015.
Kiinnostuksen kohteena oli ikääntyneiden, parantumattomasti sairaiden potilaiden hoito sairaalassa. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1,21 miljoonaa potilasta 10 eri maasta, esimerkiksi Euroopan maista, Kanadasta, Brasiliasta ja Australiasta.
Potilailla oli erilaisia edenneitä sairauksia, kuten syöpää, kroonista munuaistautia ja sydäntauteja.
Turhia hoitoja yli 30 prosentille
Potilaista keskimäärin 33–38 prosenttia oli saanut kuuden kuukauden aikana ennen kuolemaansa hoitoja, jotka tulkittiin tarpeettomiksi. Se kuinka paljon tarpeettomia hoitoja tehtiin, vaihteli esimerkiksi eri organisaatioiden ja potilaan tilan mukaan.
Esimerkiksi tällaisia hoitoja annettiin lähellä kuolemaa:
- sytostaattihoitojen aloittaminen tai jatkaminen - sädehoidot - antibioottilääkitys - elvyttäminen siitä huolimatta, että potilaalla on DNR-päätös
Mitä pitäisi tehdä?
Tutkimuksessa kuvaillaan tilannetta sanoilla ”tehdään kaikki mahdollinen” – jopa potilaan tahdon vastaisesti. Tämä on joskus eettisesti kestämätöntä potilaan kannalta. Koituu myös turhia kustannuksia.
Yhtälö on vaikea, kirjoittavat tutkijat. Miten saavuttaa tasapaino sen välillä, että tehdään kaikki, mikä on teknisesti ottaen mahdollista ja tehdään se, mikä on eettisesti ja kliinisesti asianmukaista ja parantaa ihmisen elämän laatua kuoleman lähestyessä?
Ainakin kannattaa lisätä suuren yleisön tietoisuutta siitä, että kannattaa pohtia ja keskustella ajoissa siitä, miten tahtoo itseään hoidettavan kuoleman lähestyessä, näkevät tutkijat. Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat aiheeseen liittyvää koulutusta.
Syitä ja mahdollisia selityksiä
Miksi lähellä kuolemaa hoidetaan joskus liian aggressiivisesti?
Kyseisen tutkimuksen tekemisessä mukana ollut australialainen tutkija Magnolia Cardona-Morrell arvioi syitä MedicalResearch-sivustolla julkaistussa kirjoituksessa ja ottaa esille seuraavia asioita:
- Potilaat ja heidän läheisensä eivät puhu elämän loppuvaiheen toiveista tarpeeksi keskenään.
- Lääkärien ammattiin on rakennettu sisään, että tehdään jotain. Lääkärit on koulutettu parantamaan ja pelastamaan henkiä.
- Lääkärit voivat olla epävarmoja siitä, milloin potilaan kuolema on lähellä.
- Omaiset painostavat lääkäreitä tekemään kaiken, mikä on mahdollista.
- On olemassa epärealistisia sosiaalisia odotuksia hengissä selviytymisestä.
- Oikeudelliset huolet: tuleeko seuraamuksia, ellei tehdä kaikkea mahdollista?
Lähteet:
Lue myös:
Lääkäri: Elämän loppuvaihetta pitäisi ryhtyä suunnittelemaan ajoissa
