Kauneus ja Terveys

Syyskuun marjojen terveysvaikutukset

Syyskuun marjojen terveysvaikutukset
Tyrni, pihlaja ja puolukka ovat syksyisen luonnon marja-aatelia. Tiesitkö, että pihlajassa voi olla C-vitamiinia jopa saman verran kuin tyrnissä?
Julkaistu: 9.9.2012

Tyrni

Tyrniä on luonnonvaraisena pitkin Pohjanlahden rannikkoa ja lounaissaaristoa. Tyrniä on myös helppo viljellä puutarhassa, sillä silloin voidaan valita kasvatettavaksi lähes piikittömiä lajikkeita. Luonnon tyrnit ovat kovin piikkisiä ja vaikeasti poimittavia. Emiyksilöiden joukkoon on istutettava yksi hedekasvi marjasadon turvaamiseksi.

Tyrnin marjat alkavat kypsyä syyskuun alussa, mutta paras keruuaika on yleensä lokakuun puolella, ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin marjat eivät ole enää niin happamia. Kuten usein on laita marjojen suhteen, tyrninkin marjojen koostumus vaihtelee lajikkeesta ja marjojen kypsyysasteesta riippuen. Joka tapauksessa ne ovat terveysvaikutuksiltaan marjojen aatelia.

Niiden terveysvaikutus johtuu monien aineosien yhteisvaikutuksesta. Vaikka fenoleja on vähän, on E- ja C-vitamiinia ja karotenoideja erittäin runsaasti, minkä vuoksi antioksidanttisuustaso on huippuluokkaa. Veriarvoja parantavaa folaattia on kohtalaisesti, samoin luustoa lujittavaa K-vitamiinia. C- ja E-vitamiini ovat tehokkaita antioksidantteja, jotka parantavat immuniteettia; lisäksi C-vitamiini auttaa jaksamaan, lievittää stressiä ja lisää positiivista mielialaa. E-vitamiini puolestaan parantaa kolesteroliarvoja ja torjuu vanhenemista.

Tyrnin marjoissa ja siemenissä on runsaasti ainutlaatuisen koostumuksen omaavaa öljyä, jossa on neljää omegaa eli 3, 6, 7 ja 9. Tyrniöljy yhdessä marjojen runsaan sterolipitoisuuden kanssa ehkäisevät valtimoiden rasvoittumista, alentavat kolesterolia ja nostavat hyödyllisen HDL-kolesterolin osuutta. Tyrnin runsas superoksididismutaasientsyymi eli SOD myös lisää tyrnin elimistön rappeutumista ehkäisevää antioksidanttivaikutusta. Öljyllä on suotuisa vaikutus ihoon ja limakalvoihin, sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä. Tyrniöljyllä voi korvata muut ihonhoitoöljyt ja rasvat, sillä se kosteuttaa kuivaa ja vanhenevaa ihoa ja suojaa muun muassa auringolta estämättä auringonvalon suotuisia vaikutuksia. Flunssakautena ja rasituksessa tyrni auttaa jaksamaan ja toipumaan

Lue myös: Tyrnin voimalla

Marjoja voi syödä muutaman kerrallaan sellaisenaan tai lisätä aamupuuroon, mysliin tai smoothieen tuomaan pirteyttä. Niitä kannattaa pakastaa talvea varten pikkurasioihin, sillä sulatetut marjat eivät säily jääkaapissa pitkiä aikoja. Myös mehuissa, soseissa, hilloissa ja kastikkeissa on jäljellä hyödyllisiä aineita. Tosin suuri sokerimäärä ja pastörointi verottavat terveellisyyttä ja valmistus alentaa C-vitamiinipitoisuutta. Tyrnirouheita on helppo käyttää ja ripotella puuroon, mysliin ja smoothieen. Rouhe on hyvä säilyttää valolta suojassa, jolloin vaikuttavat aineosat säilyvät paremmin. Tyrni- ja karpalorouheen tai tyrni- ja puolukkarouheen yhdistelmä suojelee tehokkaasti limakalvojen kuntoa ja ehkäisee niin virtsa- kuin ientulehduksia. Rouheisiin ei ole lisätty niiden hyötyvaikutuksia vähentävää sokeria.

Pihlaja

Pihlajaa ja on koko Suomessa ja Euraasiassa. Tänä syksynä pihlajat tuottavat jälleen paljon satoa. Puutarhassa kannattaa kasvattaa mieluummin makeapihlajia kuin luonnonvaraisia pihlajia. Makeapihlajat ovat esimerkiksi risteymiä aronian kanssa, jolloin marjat muistuttavat aronian marjoja, mutta ovat tumman violetinpunaisia ja tavallista pihlajaa vähemmän happoisia. Tällaisessa risteymässä yhdistyvät sekä pihlajan että aronian marjojen terveysvaikutukset.

Pihlajan marjoista saa mehua, nektaria, hilloa, marmeladia, siirappia, viiniä. Niitä voi lisätä pannukakku- tai sämpylätaikinaan punaisten viinimarjojen tapaan. Marjoja voi myös kuivata.

Marjoissa on runsaasti C-vitamiinia (49–200 mg) sadassa grammassa, eli joko saman verran tai vähemmän kuin tyrnissä, tyrnin ja pihlajan kannasta riippuen. Pihlajan etu on se, että se kestää hyvin kuumentamista.

Fenoleja ja niihin kuuluvia antosyaaneja marjoissa on myös vaihtelevia määriä kannasta ja mahdollisesta risteymästä riippuen. Karotenoideja ja K-vitamiinia on runsaasti. Karotenoidit suojelevat niin ihon kuin silmien kuntoa. Marjoissa on erittäin paljon kuituja ja niillä ummetus helpottuu ripeästi. Pihlajanmarjat ja niistä tehty mehu auttaa vilustumiseen ja raihnaisuuteen ja sitä kannattaa käyttää kuumana flunssajuomana vaihteeksi mustikan ja mustaherukan ohella.

Marjoja pidetään myös veren rasva-arvoja parantavina ja maksaa ja sapen toimintaa kuntouttavina.  Pihlajanmarjat, samoin kuin tyrni ja puolukka voivat olla tuoreina liian happamia mahakatarria potevalle. Lehdissä on myös melko paljon C-vitamiinia. Niistä voi silloin tällöin tehdä teetä, mutta useasti sitä ei suositella käytettäväksi syanogeenisten glykosidien vuoksi.

Puolukka

Puolukkaa voi poimia elokuun lopulta pari kuukautta eteenpäin. Se on kaupallisesti tärkein luonnonmarjamme. Puolukkaa ei pidä sekoittaa sianpuolukkaan, joka kasvaa hiekkaisilla ja aurinkoisilla kankailla, kallioilla ja harjuilla. Puolukan varsien ollessa pystyt ovat sianpuolukan varret rennot muodostaen mattomaisia kasvustoja. Lehdet ovat vastapuikeat ja niiden alapinnalta puuttuvat puolukan lehtien tummat pisteet. Marjat eivät ole pyöreitä vaan hieman litistyneitä. Mausta eron viimeistään huomaa: sianpuolukka on mauton ja jauhoinen.

Ennen halloja poimitut puolukat säilyvät hyvin. Niitä voi toki myös pakastaa sellaisenaan, tuoremehuna tai survoksena. Sekoituksina ne parantavat muiden marjojen säilyvyyttä. Puolukkarahka, puolukkaomenapuuro ja vispipuuro ovat yleisiä puolukkajälkiruokia. Marjoja voi kuivata jolloin niitä voi ripotella puuroon tai mysliin tai gojimarjojen asemesta smoothieen tai retkimuonaan pähkinöiden lisäksi.

Puolukoita käytetään usein raakakakuissa, mutta myös perinteisissä leivonnaisissa, juomissa, hilloissa, hyytelöissä, kiisseleissä ja pirtelöissä. Puolukkasurvosta tarjotaan usein suolaisten ruokien lisänä. Sekä sokeripuolukoita että sokerimustikoita on myynnissä.

Vitamiineja ja kivennäisaineita puolukassa on suhteellisen vähän. Marjojen terveysvaikutukset perustuvatkin enimmäkseen fenoleihin ja steroleihin. Fenoleista marjoissa on erittäin runsaasti lyhytketjuisia proantosyanidiineja ja flavanoleja kuten antioksidanttisia katekiineja. Resveratroli ja ellagihappo suojelevat tulehduksilta, lignaanit tasapainottavat estrogeenitasoja ja antosyaanit vahvistavat verisuonia. Tehokkaita antioksidantteja ovat A-tyypin proantosyanidiinit, jotka suojelevat virtsa- ja ientulehduksilta. Puolukassa on karpaloa enemmän näitä proantosyanidiinejä, joiden vuoksi karpaloa yleisesti käytetään ehkäisemään varsinkin vanhenevien naisten yleisiä virtsatietulehduksia.

Sokeroimattomina puolukat ja karpalot ja niistä tehty mehu torjuvat ientulehduksia ehkäisemällä bakteereja kiinnittymästä ikenien limakalvoihin. Puolukassa on omenan tapaan kemferolia ja kversetiiniä jotka parantavat immuniteettia ja flunssaa. Marjat ja marjamehu ovatkin oiva rohto kuumeeseen ja yskään. Puolukan lehdet omaavat desinfioivaa vaikutusta ja niitä ja sianpuolukan lehtiä käytetään virtsatietulehduksiin. Usein niitä ei pidä käyttää maksavaurioriskin vuoksi.

Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.

Kommentoi »