Anita, 46, poti masennusta ensimmäisen kerran ollessaan kolmikymppinen. Hän toteaa ajan peittyvän mielessä kuin harmaaseen usvaan.– On kuin siinä kohtaa olisi elämässä aukko, jossa päällimmäisin tunne on väsymys ja halu olla poissa kaikesta.Anita ei ole sairastanut yksin. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan ihmiset menettävät terveytensä keski- ja hyvätuloisissa maissa yleisimmin juuri masennuksen vuoksi. Arviolta joka viides kärsii masennuksesta joskus, ja paraikaa sitä potee noin 250 000 suomalaista. Masennuslääkettä käytti kuitenkin vuonna 2010 jopa yli 433 000 suomalaista – moni tosin masennuksen sijaan myös esimerkiksi ahdistuksen tai kivun hoitoon. 15 vuodessa käyttö on kymmenkertaistunut, ja masennus vie sairauslomalle ja eläkkeelle kaksi kertaa entistä useammin.
Mistä mielialan laskukierteessä oikein on kyse? Tilastojen mukaan ei mistään: masennus ei ole Suomessa lisääntynyt. Psykiatri, professori Hasse Karlsson epäilee virallista totuutta.– Eri aikojen sairastavuusmääriä on vaikea verrata, koska diagnoosikriteerit ovat muuttuneet. On kuitenkin vaikea uskoa, että lääkkeiden käyttö ja työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyisivät näin hälyttävästi ilman, että masennuksen määrä muuttuu.
Masennusta vai alakuloa?
Masennusepidemian kritisoijat ovat väittäneet, että normaalista surusta ja alavireisyydestä on nykyään tehty sairaus, jota ratkotaan pillerillä. Sosiologi Saara Kanulan mukaan lääketehtaat neuvovat koulutusmateriaalissaan lääkäreitä tunnistamaan masennusoireita yhä herkemmin. Lääke näyttää materiaalissa elämänlaatupilleriltä, joka vie kohti onnellista elämää. Professori Ilpo Helénin mielestä masennuslääkkeitä määrätään monille turhaan.– Oirekriteerit saavat lääkärin tulkitsemaan sairaudeksi myös alakuloa ja pettymyksiä. Näin tavallisten tunteiden ja elämäntilanteiden hoidoksi tarjotaan lääkettä, vaikka monen väestötutkimuksen mukaan lievä masennustila paranee ilman hoitoa tai hoidoksi riittää se, että ihminen saa puhua jonkun kanssa.
Lääkehoitoa on markkinoitu tehokkaampana kuin se onkaan, sillä kielteisiä tutkimustuloksia ei aina ole julkaistu. Uusissa analyyseissa lääkehoidon teho ei lievässä masennuksessa ole aina eronnut lumehoidosta, tai se on jäänyt vaatimattomaksi. Johtuuko masennuslääkkeiden runsas käyttö siis vain hyvästä markkinoinnista?Hasse Karlsson ei epäile, etteikö lääkefirmojen kiinnostuksena olisi myydä lääkkeitä. Hän ei silti usko, että Suomessa kovin usein käytetään masennuslääkkeitä ilman todellista masennusta. Lääkärien koulutuksessa kiinnitetään paljon huomiota esimerkiksi siihen, että lääkäri erottaa surureaktion ja masennuksen toisistaan. Normaali surureaktio ei yleensä kestä vaikeana yli kahta kuukautta. Eikä se saa ihmistä suunnittelemaan itsetuhoa.Karlssonin mielestä ongelmana on pikemminkin alihoito: ei löydetä hädässä olevia ihmisiä, jotka potevat vaikeaa masennusta. Näin he eivät saa ajoissa tarpeeksi tehokasta hoitoa, jolloin tila voi kroonistua. Tuoreen Masennus-kirjan mukaan hoitoa saa vain alle 40 prosenttia masennustilaa sairastavista. Arvio on hurja, kun jo sadat tuhannet käyttävät lääkettä. Mikä meissä on vialla?
Odotuksia ja pettymyksiä
Sosiaalipsykologi Jukka Tontin tutkimuksessa masentuneet selittivät sairauttaan itseen ja ihmissuhteisiin liittyvillä odotuksilla ja pettymyksillä. Läheiset suhteet olivat usein joko liian kiinteitä tai kitkaisia. Arjessa oli paljon hankausta, joka teki siitä raskasta. Ajatukset olivat umpikujassa ja tunteet kipeitä. Oma luonne, työolosuhteet tai työttömyys tuntuivat hankalalta. Osalle masennus oli vapaaehtoista ja hyväksyttävää sivullisuutta.Tontti näkee masennuksen elämäntapana, jossa ihmisen ajatukset, tunteet ja luonne ovat riittämättömyyden tilassa. Menestymisen pakko ei kuitenkaan ole masentuneen keksintö, vaan yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö vaativat sitä. Ja odotukset kasvavat.Ilpo Helénin mielestä yhteiskunnan ilmapiiri on kiristynyt. Pudotuspeleissä palkitaan vain voittajia.– Kulttuuri vaatii täydellisyyttä, jolloin omatkin odotukset kasvavat. Ihmisillä ei ole varaa tyhjäkäyntiin, vaan heitä sekä putoaa että pudotetaan pois pelistä. Diagnoosista ja sairauslomasta voi alkaa masennusura, joka vie eläkkeelle sen sijaan, että työpaikan oloja järjesteltäisiin ihmiselle sopivammaksi.– Ainakin sairauslomalle jäädään masennuksen vuoksi hitusen aiempaa vähemmän, vaikka masennuslääkkeen käyttö lisääntyy. Moni myös lopettaa masennuslääkkeen käytön ensimmäisen eläkevuoden aikana.Nykytyössä pitää usein hallita monta asiaa samanaikaisesti ja siirtyä vauhdissa asiasta toiseen. Lieväkin masennus vaikeuttaa selviämistä tällaisessa työssä, koska se heikentää tarkkaavuutta, keskittymiskykyä ja muistia. Myös kyky omaksua uutta ja tehdä päätöksiä heikentyy. Väsyneisyys ja halu vetäytyä eivät myöskään edistä verkostoitumista ja yhteistyökykyä, joita työt myös vaativat. Jos äärirajoilla pinnistellään pitkään, mieli ja keho voivat uupua niin, että toipuminen kestää kauan.
Lue myös: Voiko masennusta ehkäistä ruokavaliolla?
Yhteisöllisyys vähenee
Hasse Karlssonin mielestä myös yhteisöllisyyden vähentyminen voi vaikuttaa masennukseen. Jokaisen pitää olla oman onnensa seppä.– Ihmiset eivät näytä enää pitävän toisistaan huolta vaan jäävät vaikeuksissa yksin. Facebook-kaverit tuskin korvaavat sitä yhteyttä, joka syntyy, kun ihmiset tapaavat oikeasti.Anita toipui, kun hän keskusteli YTHS:n psykoterapeutin kanssa erostaan, lapsuudenkodistaan ja itsestään. Kun toinen parisuhdekriisi jumiutti, hoitona oli masennuslääke ja muutama käynti työterveyslääkärin luona. Anita uskoo, että molemmille hoidoille oli paikkansa.– Psykoterapeutti auttoi selvittämään vyyhteytyneitä tunteita niin, että pääsin taas jaloilleni. Myöhemmin lääke sekä lääkärin ja ystävien kanssa käydyt keskustelut riittivät mainiosti. Ratkaisevinta oli silti ehkä se, että lopetin umpikujassa olleen suhteen.Hasse Karlssonin mukaan lääke riittää ainoana hoitona vain pienelle osalle masentuneista. Lääkettä käyttävän pitäisi myös käydä lääkärin luona säännöllisesti. Tutkimusten mukaan masennuslääke tepsii lievässä ja keskivaikeassa sairaudessa yhtä hyvin kuin psykoterapia, mutta tehokkainta on yhdistää molemmat. Parhaiten masennuslääke auttaa vaikeassa masennuksessa. Joka kolmas ei kuitenkaan hyödy lääkkeestä tarpeeksi.Elinolosuhteisiin pitäisikin Karlssonin mielestä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Toipuminen on vaikeaa, jos masennuksen laukaissut stressi – vaikkapa työpaikkakiusaaminen – jatkuu.– Toki lääke saattaa vähän helpottaa oloa. Se voi myös auttaa voimaantumaan niin, että pystyy tekemään ratkaisuja. Tärkeintä olisi kuitenkin heti miettiä, miten vaikuttaa olosuhteisiin.
Katso myös: Palauta ilo elämääsi
Liikuntaa, joogaa ja rentoutumisharjoituksia
Moni hakee parempaa oloa esimerkiksi rentoutumisharjoituksista, joogasta ja mietiskelystä. Liikunnasta on tutkitustikin hyötyä masentuneelle. Myös Karlsson pitää tällaisia itsehoitoja hyvinä. Samalla hän toivoo, etteivät ne jää pakokeinoksi, joiden avulla ihminen sietää ikuisesti tilannetta, joka pitäisi muuttaa.Helénin mielestä Suomeen on rantautunut terapiakulttuuri, jossa hoidetaan terveysriskejä ja jossa mielenterveyden ammattilaiset alkavat muistuttaa yhä enemmän elämäntapaohjaajia. Erilaisten life coachien määrä onkin kasvussa, mutta psykoterapiaa ei ole tarjolla suuressa osassa maata. Tulevaisuudessa tilannetta voi helpottaa esimerkiksi internet, jonka avulla annettua hoitoa suositellaan jo Britanniassa lievään ja keskivaikeaan masennukseen. HUS:issa valmistui vuoden 2011 lopussa masennusta hoitava kognitiivinen verkkoterapiaohjelma.Taannoisen Gallupin tutkimuksen mukaan Suomessa asuu maailman toiseksi onnellisin kansa. Miten meistä tulisi myös masennuspillereittä pärjäävä onnellinen kansa?– Elämme aika kovassa yhteisössä, jossa asioita katsotaan liian lyhytjänteisesti vain talouden näkövinkkelistä eikä ihmissuhteillakaan tunnu olevan pysyvää arvoa. Toivoisin, että voisimme suhtautua elämiseen nykyistä rennommin ja pehmeämmin.Tutkimustenkin mukaan ympäristöltä saatu konkreettinen apu ja tuki, hyväksytyksi ja arvostetuksi tuleminen, luottamus ja läheisyys suojaavat masennukselta. Anita nyökkää.– Kyllähän ne kannattelevat elämää valtavasti. Ajatus, ettei maailmassa olisi ketään, kenelle puhua, on todella ahdistava ja pelottava.
Asiantuntijat integratiivisen neurotieteen ja psykosomatiikan professori Hasse Karlsson, Turun yliopisto ja sosiaalitieteiden professori Ilpo Helén, Helsingin yliopisto
