Sairaan hampaan säilyttämisellä voi olla kova hinta. Suun alueen infektiot voivat johtaa etäinfektioihin muualla elimistössä; ne saattavat infektoida esim. tekonivelen tai aiheuttaa verenmyrkytyksen.
Suun ja hampaiden kroonisten infektiopesäkkeiden saneerauksessa tavoitteena on infektiovapaa suu. Usein parasta hoitoa on sairaan hampaan poisto, joka eliminoi infektion varmimmin. Suun ja hampaiden kroonisia infektiopesäkkeitä eli infektiofokuksia ovat pääasiassa syvälle ulottuvista rei’istä lähtöisin olevat, hampaan juurenkärkeä ympäröivät tulehdukset (apikaalinen parodontiitti) sekä hampaiden kiinnityskudoksia tuhoava, ientulehduksesta alkunsa saanut parodontiitti. Ne ovat tavallisia suun sairauksia suomalaisilla aikuisilla. Parodontiitissa hampaan juuren ja ikenen väliin muodostuu syventynyt ientasku. Infektiofokuksesta aletaan puhua, kun ientaskun syvyys ylittää 6 mm. Sekä hampaiden reikiintyminen että kiinnityskudossairaudet ovat hampaiden pinnalle kertyneen bakteeriplakin aiheuttamia sairauksia, jotka pääsääntöisesti olisivat olleet ehkäistävissä hyvällä suuhygienialla ja oikeilla ruokailutottumuksilla.
Suun alueen krooniset infektiot ovat tyypillisesti vähäoireisia tai jopa oireettomia. Jos hoidattaa hampaitaan vain päivystyksessä, eivät tällaiset tulehdukset ehkä tule huomioiduiksi. Hoidetuissakin hampaissa todetaan infektiofokuksia, koska Suomessa vallitsee hampaita säästävä hoitokulttuuri. Hammaslääkärit saattavat lisäksi olla hoitopäätöksiä tehdessään ylioptimistisia potilaan omahoidon tason suhteen. Usein myös potilaat itse vastustavat sairaiden, mutta oireettomien hampaiden poistamista.
Perinteisesti krooniset infektiot tulee hoitaa ennen tekonivelleikkausta ja sydämen tekoläppäleikkausta. Ortopedit vaativatkin ennen leikkausta potilaalta hammaslääkärin allekirjoittaman todistuksen siitä, että suun alueen infektiot on hoidettu asianmukaisesti, koska suun bakteerit saattavat kulkeutua verenkierron välityksellä leikkausalueelle ja infektoida sen. Tällainen infektio ei ole hoidettavissa antibiootilla, sillä bakteerit muodostavat infektioalueelle biofilmin, johon lääkehoito ei tehoa. Tällöin esim. tekonivel joudutaan pahimmassa tapauksessa poistamaan. Infektiofokukset tulisi saneerata myös ennen elinsiirtoa ja sitä seuraavaa hyljinnänestolääkitystä sekä ennen leukojen alueen sädehoitoa. Sädetetyllä luualueella hampaiden poistokuopat eivät enää parane normaalisti ja saattavat siksi johtaa isompiin ongelmiin. Suu tulisi saneerata myös ennen puolustuskykyä alentavien lääkehoitojen – kuten syöpä- tai reumalääkityksen tai ns. biologisen lääkityksen – aloittamista, koska alentunut immuunipuolustus helpottaa suun alueen bakteerien pääsyä verenkiertoon ja muualle elimistöön. Jos näin tapahtuu, potilas voi saada sepsiksen (verenmyrkytyksen), paiseen johonkin sisäelimeen tai nikamatulehduksen. Suun alueen infektiot tulisi hoitaa myös ennen tiettyjen luulääkkeiden käytön aloittamista, koska näidenkin kohdalla tulevaisuudessa tapahtuvat hampaiden poistot saattavat aiheuttaa ongelmia.
Infektiofokusten saneeraussuunnitelmaa varten hammaslääkärin tulee tietää potilaan kaikki sairaudet, lääkitykset, tulevat hoidot ja leikkaukset sekä niiden aikataulu. Tärkeää on myös selvittää, millä tasolla potilaan suun omahoito on tällä hetkellä ja millaisia realistisia mahdollisuuksia sen parantamiseksi olisi. Jos potilaan immuunipuolustuksen taso on normaali, käytettävissä on riittävästi aikaa ja paranemisen edellytykset ovat hyvät, voidaan infektiofokuksiakin hoitaa hammaslääkärin tavanomaisesti käyttämillä toimenpiteillä. Useissa tilanteissa parasta hoitoa on kuitenkin fokushampaan poisto.
Infektiofokussaneerausta pyytää usein hoitava lääkäri, mutta aloitteentekijänä saisi useammin olla myös hammaslääkäri. Hoitosuunnitelma tehdään aina yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
Infektiofokussaneeraus ei tarkoita hampaiston kertaluonteista hoitoa, vaan lähinnä tienristeystä, jonka ohittamisen jälkeen hampaisto on infektiovapaa ja pysyy sellaisena. Lääketieteelliset syyt saneerauksen taustalla eivät useinkaan katoa. Potilasta on kannustettava ja ohjattava hyvään omahoitoon, koska yleisimmät suun sairaudet ovat hampaiden pinnalle kertyvän bakteeriplakin aiheuttamia. Vanhuksen ja vakavasti yleissairaan potilaan suun sairauksien hoito tulisi olla luonteeltaan infektiofokuksia saneeraavaa.
Lue lisää:
