”Syyskuussa 2009 vasemmasta rinnastani löytyi pieni pahkura. Se osoittautui syöväksi.Itse syöpä ei aiheuttanut minulle oireita, mutta sen hoito kyllä. Oli karmeaa, kun hiustuppoja alkoi jäädä käsiin. Myös tummat kulmakarvani ja ripseni lähtivät. Viimeisen solunsalpaajahoidon jälkeen olin lääketieteellisesti terve, mutta ei siltä tuntunut.
Syöpähoitojen sanotaan aikaistavan vaihdevuosia viidellä vuodella ja vanhentavan kroppaa kymmenellä. Uskon sen.
En jaksanut tehdä mitään. Vaihdevuoteni alkoivat rajuina. Hikoilin öisin ja jouduin pesemään hiukset joka aamu. Vyötärölleni ilmestyi vatsamakkara. Hampaistani lohkesi paikkoja ja hammasjuuret jomottivat. Silmäni kuivuivat niin, että teki kipeää.
Vähitellen vaivat helpottivat. Nyt syöpä näkyy arjessani vähän.
Syöpää sairastava keskittyy paranemiseen
Parisuhde ja seksi eivät ole mielessä. Kun syöpä on torjuttu, niistä tulee taas ajankohtaisia.
Aluksi jännitin, miten mieheni suhtautuu minuun yksirintaisena ja vaikuttaako se intiimielämäämme. Ei vaikuttanut. Miehestäni rinnan puuttuminen on pieni hinta siitä, että henki säilyi. Olemme olleet yhdessä 26 vuotta.
Parin vuoden ajan saatoin hätkähtää, kun näin itseni alastomana peilissä. En silti halunnut peitellä rinnattomuuttani. Kävin uimahallissakin pian hoitojen jälkeen.
Lue myös: Kun syöpä vie rinnan
Elämää rintaproteesin kanssa
En halua mennä leikkaukseen, jossa minulle tehtäisiin uusi rinta vatsanpeitteistä. Leikkaus kestäisi kahdeksan tuntia, vatsaani tulisi valtava arpi eikä lopputuloksesta olisi takeita. Lääkärini mukaan minun pitäisi olla motivoitunut siihen, että rintaa korjattaisiin monta vuotta. Se tuntuu liian isolta asialta.
Kun Apu-lehden päätoimittajan paikka avautui, mietin, voiko syövän sairastanut pyrkiä päätoimittajaksi. Onko se oikein? Ymmärsin, että jos jokin asia tuntuu hyvältä, siitä vain.
Elintapojani en ole juuri muuttanut. Lounaalla täytän puolet lautasesta kasviksilla, mutta välillä mässäilen siekailematta tai jätän liikunnan väliin. Syöpä ei tehnyt minusta pyhimystä.”
Lue myös: "Ennen syöpää olin hattarapää"
Marja Aarnipuro
● Päätoimittaja, Helsinki.
● Sairastui rintasyöpään 2009.
● Syöpä hoidettiin poistamalla rinta, solunsalpaajilla ja Tamofen-estrogeeninestäjälääkkeellä. Hoito kesti puoli vuotta.
● Marja on kirjoittanut aiheesta kirjat Rintasyövän jälkeen ja Rintasyöpävuosi (kustantaja Teos).
Syöpä opetti minulle…
Tervettä itsekkyyttä ja tästä hetkestä nauttimista. Asioiden lykkääminen ei kannata.
Hulluinta, mitä olen tehnyt syövän vuoksi…
Ostin ”kortisonihumalassa” törkeän kalliin käsilaukun. Se on kyllä edelleen käytössä.
Vinkkini syöpään sairastuneen läheiselle…
Puhu kiertelemättä ja kysy asioita suoraan. Älä heittäydy lohdutettavan rooliin. Auta, kun sairastunutta väsyttää. Jätä rauhaan silloin, kun potilas haluaa olla rauhassa. Vie hänet ulos kävelylle.
