Pihlajanmarjoja kannattaa poimia talteen, sillä marjoista on moneksi ja moneen käyttötarkoitukseen.
Pihlajan marjoista saa muun muassa mehua, nektaria, hilloa, marmeladia, siirappia, viiniä. Niitä voi lisätä pannukakku- tai sämpylätaikinaan punaisten viinimarjojen tapaan. Marjoja voi myös kuivata.
Runsaasti C-vitamiinia
Marjoissa on runsaasti C-vitamiinia (49–200 mg) sadassa grammassa, eli joko saman verran tai vähemmän kuin tyrnissä, tyrnin ja pihlajan kannasta riippuen. Pihlajan etu on se, että se kestää hyvin kuumentamista.
Pihlajassa on runsaasti myös karotenoideja ja K-vitamiinia. Karotenoidit suojelevat niin ihon kuin silmien kuntoa.
Pihlajanmarjoissa on erittäin paljon kuituja ja niillä ummetus helpottuu ripeästi. Pihlajanmarjat ja niistä tehty mehu auttavat myös vilustumiseen ja raihnaisuuteen. Pihlajaa kannattaa käyttää kuumana flunssajuomana vaihteeksi mustikan ja mustaherukan ohella.
Puutarhaan makeapihlajia
Marjoja pidetään myös veren rasva-arvoja parantavina ja maksaa ja sapen toimintaa kuntouttavina. Pihlajanmarjat, samoin kuin tyrni ja puolukka voivat olla tuoreina liian happamia mahakatarria potevalle.
Puutarhassa kannattaa kasvattaa mieluummin makeapihlajia kuin luonnonvaraisia pihlajia. Makeapihlajat ovat esimerkiksi risteymiä aronian kanssa, jolloin marjat muistuttavat aronian marjoja, mutta ovat tumman violetinpunaisia ja tavallista pihlajaa vähemmän happoisia. Tällaisessa risteymässä yhdistyvät sekä pihlajan että aronian marjojen terveysvaikutukset.
Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.
