Terve.fi

Paniikkikohtaus säikäyttää, mutta ei tapa

Paniikkikohtaus säikäyttää, mutta ei tapa
Paniikkikohtaus on kiusallisuudestaan huolimatta vaaraton. Katso lista oireista.

Sydän hakkaa, päässä pyörii ja happi ei tahdo kulkea. Paniikkikohtaus aiheuttaa äkillistä ahdistusta, johon liittyy voimakkaita pelkotuntemuksia. Autonomisen hermoston aktivoituminen luo monenkirjavia oireita, ja jos paniikkikohtauksen saa ensimmäistä kertaa tietämättä, mistä on kyse, voi kokemus olla hyvin ahdistava.

Psykologi Benina Jakobsonin mukaan paniikkikohtaukset ovat hyvin yksilöllisiä. Diagnoosiin vaaditaan vähintään neljä oiretta 12 oireluokasta.

– Oireiden yhdistelmä voi olla mikä tahansa. Varsin yleinen kokemus on sydämen tykyttäminen ja hengenahdistus. Lisäksi tai sen sijaan voi olla esimerkiksi kihelmöintiä sormissa, kasvoissa tai raajoissa. Oire voi olla myös ei-ruumiillinen, kuten epätodellinen olo. Kohtaukset voivat oireiden rajuuden takia olla todella pelottavia: potilas esimerkiksi pelkää kuolevansa, Jakobson sanoo.

Vaikka paniikkikohtaus aiheuttaa usein kuolemanpelkoa, ei se kuitenkaan ole hengenvaarallinen. Sen takia ei myöskään menetä järkeään, kuten moni kohtauksen saava saattaa pelätä.

Paniikkikohtaus saavuttaa huippunsa yleensä 10 minuutissa ja laantuu viimeistään puolen tunnin kuluttua sen alkamisesta.

Mielenterveystalon mukaan noin 10–15 prosenttia ihmisistä saa paniikkikohtauksen jossain elämänsä vaiheessa.

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen lääkäriin

Paniikkikohtaus aiheuttaa oireita, jotka sopivat moneen muuhunkin vaivaan. Benina Jakobson muistuttaa, että kohtausten ilmettyä on syytä käydä myös lääkärin vastaanotolla, jotta muut kohtauksia mahdollisesti selittävät syyt voidaan sulkea pois laskuista.

– Usein potilas tulee psykologin vastaanotolle esimerkiksi päivystyspoliklinikan kautta, koska on ensisijaisesti hakeutunut sinne rajujen somaattisten oireiden takia. Joskus potilas kuitenkin selvästi tunnistaa kohtauksen laukaisseen tilannekohtaisen pelkoreaktion ja hakeutuu suoraan psykologille, Jakobson kertoo.

Välttely pahentaa oireita

Paniikkikohtausten esiintyvyyteen liittyy usein jonkinasteista torikammoa. Tällöin tyypillisiä paniikkikohtauksia aiheuttavia tilanteita ovat esimerkiksi kassajonot, ruuhkaiset linja-autot tai muu yleinen väenpaljous.

Myös stressaavat elämäntilanteet voivat laukaista paniikkikohtauksia. Ensimmäinen paniikkikohtaus kuitenkin syntyy usein ilman yhtään tunnistettavaa tekijää. Kohtaukset alkavat yleensä varhaisaikuisuudessa.

Toistuessaan paniikkikohtaukset voivat aiheuttaa sen, että ihminen välttelee tilanteita, joissa kohtauksia on aiemmin ilmennyt. Tämä vain pahentaa uusien kohtauksien mahdollisuutta ja voi johtaa paniikkihäiriön kehittymiseen.

Paniikkihäiriöstä puhutaan silloin, kun potilas saa toistuvia paniikkikohtauksia vähintään 4 kuukauden ajan eikä niihin löydy mitään elimellistä syytä. Noin 3–4 prosenttia väestöstä kärsii paniikkihäiriöstä, ja se on kaksi kertaa yleisempää naisilla.

Paniikkihäiriötä hoidetaan lääkkeillä ja terapialla

Jakobsonin mukaan yhtä tiettyä keinoa paniikkikohtauksen taltuttamiseksi on vaikea antaa.

– Paniikkikohtauksen hoito riippuu siitä, millaisen muodon kohtaus kullakin yksilöllisesti saa. Jos kohtaus johtaa liialliseen hengenhaukkomiseen, jolloin kehoon syntyy riittämättömästä uloshengityksestä johtuen hiilidioksidivaje, voidaan käyttää vanhaa keinoa hengittää paperipussiin. Käytössä on myös sykettä rauhoittavia lääkkeitä. Usein tieto siitä, että kyseessä ei pelottavista oireista huolimatta ole hengenvaarallinen tila, rauhoittaa potilasta ja kohtausta. Lisäksi voidaan käyttää monenlaisia mielikuvaharjoituksia.

Sen sijaan paniikkihäiriötä hoidetaan Käypä hoito -suositusten mukaisesti lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmällä.

– Usein pahimmat oireet hellittävät nopeastikin kohtauksia laukaisevien tekijöiden kartoittamisen ja ymmärtämisen myötä, Jakobson sanoo.

Paniikkikohtauksen 12 oiretta

  • hengenahdistus tai tukehtumisen tunne
  • huimaus, epävarma olo, pyörtymisen tunne
  • sydämentykytys
  • rintakivut tai epämiellyttävä tunne rinnassa
  • kuolemanpelko
  • sekoamisen tai itsensä hallinnan menettämisen pelko
  • epätodellinen olo (depersonalisaatio tai derealisaatio)
  • hikoilu
  • vapina tai tärinä
  • pahoinvointi tai vatsavaivat
  • tunnottomuus, puutuminen tai pistely
  • kuumat aallot tai vilunväristykset

Lähteet:

Benina Jakobsonin sähköpostihaastattelu 10.8.

Lue myös:

Julkaistu: 16.8.2016
1 kommentti