Terve.fi

Paniikkihäiriö - elämää rajoittaa sairaus

Paniikkihäiriö - elämää rajoittaa sairaus
Millaista on sairastaa paniikkihäiriötä? Paniikkikohtauksiin liittyy aina ruumiillisia oireita mm. hikoilu, vapina, sydämentykytys, rintakipu, hengenahdistus. Lue lisää.
Julkaistu: 27.4.2009

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään kuuluva sairaus, jonka tärkein tunnusmerkki on se, että henkilöllä esiintyy paniikkikohtauksia.

Paniikkihäiriötä on alettu ymmärtämään ja hoitamaan 1980-luvulla, jolloin se luettiin myös kuuluvaksi mielenterveyden häiriöihin.

On hyvä kuitenkin muistaa, että terve ihminen voi mennä paniikkiin satunnaisesti ristiriitatilanteissa tai esimerkiksi jostakin muusta sairaudesta johtuen, eikä kyseessä ole välttämättä paniikkihäiriö.

Sairauden toteaminen edellyttää lääkärin tutkimusta ja seulontakysymysten tekemistä.

Ahdistavaa pelkoa

Paniikkikohtauksiin liittyy aina ruumiillisia oireita, joiden vuoksi henkilö hakeutuu lääkäriin ja ahdistuneisuutta henkilö ei välttämättä tunnista.

Kohtaus voi tulla yllättäen tilanteessa, joka ei ole mitenkään rasittava tai tavallisuudesta poikkeava. Se kestää tavallisesti muutamien minuuttien ajan. Kohtaukseen liittyy pelkoa, joka voi laajeta kuolemanpeloksi.

Kohtauksen aikana esiintyviä ruumiillisia oireita ovat mm. hikoilu, vapina, sydämentykytys, rintakipu, hengenahdistus, pahoinvointi, huimaus, vilunväreet ja jäsenten puutuminen. Kohtauksen jälkeen väsymystila on tavallinen jälkioire.

Paniikkihäiriö on naisilla yleisempi

Paniikkihäiriötä esiintyy enemmän henkilöillä, jotka ovat jo lapsena olleet ahdistusherkkiä ja pelokkaita esimerkiksi koulussa tai joutuessaan eroon tutusta ympäristöstä.

Varsinainen paniikkihäiriö puhkeaa yleisimmin 20–30-vuotiaana, joskus jo nuoruudessa, ja sitä tiedetään esiintyvän suvuittain.

Stressi, piristävät aineet, hormonihäiriöt ja eräät lääkeaineet voivat laukaista paniikkikohtauksen.

Häiriöstä kärsii elämänsä aikana 2–3 prosenttia väestöstä ja se on naisilla kaksi kertaa tavallisempi kuin miehillä. Noin 70 prosentilla on muitakin mielenterveyshäiriöitä, kuten masennusta tai alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöä.

Paniikkihäiriöön apua lääkäriltä

Paniikkihäiriötä on syytä hoitaa aktiivisesti, koska hoitamattomana se saattaa johtaa kohtauspelkoon ja siihen, että henkilö alkaa välttää tilanteita, joissa kohtaus voi tulla.

Hoitamaton sairaus rajoittaa arkielämää, aiheuttaa eristäytymistä, jopa itsetuhoisuutta ja voi johtaa työkyvyttömyyteen.

Hoito vaatii malttia ja aikaa, mutta viiden vuoden hoidolla noin puolet häiriöstä kärsivistä tulee oireettomiksi. Mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset.

Paniikkihäiriön hoito koostuu eri hoitomuotojen yhdistämisestä, joista tärkeimpiä ovat ruumiillisen sairauden poissulkeminen, asianmukainen paniikkikohtausten estolääkitys, potilasoppaat sairaustiedon saavuttamiseksi ja psykoterapia.

Ensisijaisia lääkkeitä ovat serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet, joiden säännöllistä käyttöä jatketaan useiden kuukausien ajan. Rauhoittavia bentsodiatsepiinilääkkeitä käytetään vain rajoitetusti niiden lääkeriippuvuutta aiheuttavan riskin takia.

Lyhytkestoinen kognitiivinen psykoterapia on tehokas hoitomuoto. Myös ryhmäterapiat ovat suositeltavia. Terapian avulla opitaan uusia tapoja hallitsemaan itseä paniikkikohtaustilanteissa. Terapia pyrkii lieventämään kohtauksen ruumiillisia oireita.

Tärkeää on oppia ymmärtämään kiusallisten oireiden vaarattomuus kohtaushetkellä.

Kommentoi »