Piret Turbel, 52, henkilökohtainen avustaja, Lappeenranta:

”Jatkuva väsymys painoi ja teki minusta itkuisen. Olin 49-vuotias ja työskentelin lastenhoitajana. Korvissa humisi, kun nostin lapsen syliini. Terveyskeskuksesta minut ohjattiin mielenterveystoimistoon. Vaistosin, ettei vika ollut päässäni, joten varasin ajan yksityiselle lääkärille. Oli vuosi 2016.

Lääkäriaseman laboratoriosta soitettiin aamuseitsemältä. Jokin oli pahasti pielessä. Hemoglobiinini oli hälyttävän alhainen, vain 75. Naisella arvon pitäisi olla vähintään 117.

Pääsin sairaalaan tankkaamaan verta. Samalla tutkittiin, mistä raudanpuute voisi johtua. Suoleni tähystettiin. Se oli tuttu toimenpide, koska sairastuin parikymppisenä haavaiseen paksusuolitulehdukseen. Edellisestä tähystyksestä oli kulunut pari vuotta.

Kun makasin siinä paljaana luukkupöksyt jalassa, lääkäri kertoi, että minulla on paksusuolen syöpä. Näin sen monitorista itsekin: kasvain näytti mustalta ja röpelöiseltä suolen seinämässä.

Menin sokkiin. Huusin suoraa huutoa. Tiesin, että haavainen paksusuolitulehdus altistaa syövälle. Suvussani on myös paljon syöpää. En silti koskaan kuvitellut, että minulla olisi riski sairastua jo tässä iässä.

Kukaan ikäisistäni ystävistä ei ollut sairastunut. Suolistosyöpä on naisten toiseksi yleisin syöpä.

Lue myös: "Jalan amputoinnin jälkeen tuli vielä syöpä"

Syöpä vaikutti naiseuteeni

Kelasin sairaalassa koko elämäni kymmenessä minuutissa. Tähänkö se päättyisi, kun kaikki oli kesken? Poikani oli 17. Hän tarvitsi minua vielä.

Onneksi syöpä ei ollut levinnyt. Minut leikattiin parin kuukauden päästä. Operaatiossa poistettiin paksu- ja peräsuoli. Ohutsuolesta muotoiltiin j-pussi, jonka avulla ulostaminen onnistuu. Sain sytostaatteja puoli vuotta.

Syöpä vaikutti naiseuteeni. Pitkät vaaleat hiukseni alkoivat irtoilla tukkoina toisen sytostaattihoidon jälkeen. Annoin kampaajani leikata loputkin pois.

Näky järkytti syvästi. Hiukset ovat naisen kruunu, tärkeä osa identiteettiäni. Oli paljas olo.

Sairaanhoitopiiri kustansi peruukin. Valitsin ensin vaalean ja pitkän. Toinen peruukkini oli tummempi polkka. Laitoin peruukin päähäni aina, kun lähdin kotoa. Kotona olin kaljupäänä.

Lue myös: Gynekologinen syöpä äidillä ja tyttärellä: "Pelkäsin kokevani äidin kohtalon"

Hoidot vanhensivat ihoa

Keho koki kovia. Vatsani on nyt isojen leikkausarpien peitossa. Laihduin 18 kiloa. Muistoksi jäi roikkuva nahka. Hoidot vanhensivat ihoa, ja kasvoihini tuli yhdessä hujauksessa ryppyjä.

Uuden ulkonäön hyväksyminen vaatii yhä työtä. Pääsin peruukista eroon viime syksynä. Uusi hius on ohutta vauvatukkaa. Laitatin hiuksiini tuuheuttavat lisäkkeet. Käyn kasvohoidoissa kosmetologilla.

Tärkeintä on tietenkin se, että selvisin. Sain terveen paperit helmikuussa 2017. Olin huojentunut.

Saan yhä seurata poikani elämää. Raahauduin kuulemaan hänen sotilasvalaansa, vaikka olin vielä heikossa kunnossa leikkauksen jäljiltä. Se oli unohtumaton hetki.

Lue myös: 17-vuotias: Syöpä opetti itsevarmuutta

Vatsani ei toimi normaalisti

Syöpä murskasi ystävyyssuhteeni. Tuntui hämmentävältä, että kaverit lymyilivät kaupassa hyllyjen välissä eivätkä tulleet juttelemaan. Kaikki eivät osaa kohdata syöpään sairastunutta.

Vatsani ei toimi enää koskaan normaalisti, mutta olen hyväksynyt sen. Joudun ramppaamaan vessassa ripuloimassa.

Minun pitää syödä rauhallisesti, ettei suoli mene tukkoon. Moni nautinto, kuten greipin syöminen lusikalla, on kielletty loppuiäksi. Marjoista ja hedelmistä saa onneksi herkullisen smoothien tehosekoittimella.

Täydennän ruokavaliotani apteekin ravintovalmisteilla. En ole syönyt punaista lihaa kohta pariinkymmeneen vuoteen vatsaongelmieni takia.

Lue myös: ”Kuoletko sinä nyt, äiti” – Sadun, 44, syöpä löytyi työterveydessä

Kaipaan rakkautta ja ystävyyttä

Joudun pitämään huolta fyysisestä kunnostani aiempaa tarkemmin. Uin, hiihdän ja luistelen.

En usko, että syöpä enää uusii. Olen aina elänyt niin terveellisesti, että todennäköisesti vältyn myös tyypin 2 diabetekselta ja muilta kansansairauksilta.

Arkea rytmittää työ henkilökohtaisena avustajana. Voimat eivät vielä riitä kokopäivätyöhön.

Minulla on uusi elämä edessä. Olen onnellinen, mutta kaipaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja ystävyyttä.

Aiemmin kohkasin mennä paikasta toiseen. Nyt osaan pysähtyä ihmettelemään, kuinka erilaiselta tuuli kuulostaa puissa eri vuodenaikoina.”

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 6/2019.