Jos olemme varmoja, että näin ei ole kuka meidät lääkäreinäkään oikeuttaa toisen hiljaiseen kiduttamiseen? (Lääkäriportaalin lukija).

Minulle oli henkilökohtaisesti todella vaikeaa oppia ja hyväksyä mm. se, että nesteitä tiputeltiin (infuusio) äärimmäisen harvoin ja harvoissa “tapauksissa”. Mieleeni painuvin hoito oli kotihoidossa oleva vanhus, jonka annettiin hiljalleen kuolla nesteiden puutteeseen, jos sen voi kauniisti sanoa. Määräys oli, että vain sen verran nestettä kuin ottaa vastaan, ja se oli vähän. (Hoitoportaalin lukija)

Miten hoitaa toimintakyvytöntä, sängyssä makaavaa, esimerkiksi aivohalvauksen tai Alzheimerin taudin lamaamaa vanhusta? Valutetaanko auki olevaan suuhun sosemaista ruokaa niin, että nielemisrefleksi toimii vai annettaisiinko sittenkin morfiinia ja annettaisiin vanhuksen kuolla? Lääkäri Pekka Lanton haastattelu on nostattanut keskustelua terveydenhuollon ammattilaisten sivustoilla, sekä Hoitoportaalissa että Lääkäriportaalissa.

Mitä sanotaan aiheeseen SuPerista, Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta?

Mitä Lantto sanoi?

Joroislainen, eläkkeellä oleva lääkäri Pekka Lantto kritisoi pakkosyöttämistä ja -juottamista – sitä että ”ihminen tekee kuolemaa noin viisi vuotta laitoksessa”. Hän on ns. morfiinilinjan kannalla:

- Ei muuta kuin perushoitoa ja morfiinia. Tämä ei ole mikään tappolinja, sillä ihmistä ei tapeta morfiinilla vaan hän saa luonnonmukaisesti kuolla. Ihminen kuolee tällöin nestehukkaan. Mahdolliset oireet saadaan hoidettua morfiinilla.

- Näissä asioissa pitää olla varma, että kyseessä on lopullinen tila. Esimerkiksi aivohalvauksen jälkeen nähdään noin vuoden aikana, tuleeko toipumista, sanoo Lantto.

- Ajatukseni on lähtenyt kansalaisilta. Tietenkin minä olen myös käytännön työssä nähnyt näitä eläviä vihanneksia. Tämä ilmaisukin on tullut kansalaisten keskuudesta.

Lanton mielestä olisi hyvä ilmaista riittävän selvästi ja riittävän ajoissa hoitotahtonsa tässä asiassa. Hän toivoo myös aiheesta tehtävää tutkimusta kansalaisten mielipiteestä. Yksi vaihtoehto voisi hänen mukaansa olla lakimuutos, jonka myötä toimintakyvyttömien sänkypotilaiden pakkoruokinta voitaisiin lopettaa, ellei henkilö ole erikseen tietoisissa voimissa ollessaan ilmaissut hoitotahtonaan, että häntä tulee syöttää ja juottaa, jos hän joutuu toimintakyvyttömään tilaan pysyvästi eikä toivoa parantumisesta ole.

Mitä sanoo SuPer?

SuPerin eli Suomen lähi- ja perushoitajaliiton puheenjohtaja Silja Paavola kommentoi, että Lanton näkemykset ovat ”aika raflaavia”.

- Hän on kuitenkin oikeassa siinä, että jos hoitotestamentti on tehty ja siinä sanotaan, ettei saa syöttää, niin tätä hoitotestamenttia pitää aina kunnioittaa.

- Lantto on kysynyt terveiltä ihmisiltä tästä aiheesta. Mutta lääketieteessä tiedetään, että kun ihminen sairastuu, hänen ajatusmaailmansa muuttuu.

Vastustaako SuPer sitten Lanton esittämää morfiinilinjaa?

- Emme vastusta missään nimessä, kunhan tämä vain lähtee hoidon kannalta. Mutta on eri asia, jos tätä ajatellaan vain rahan kannalta. Pelkästään taloudellisten seikkojen ajattelu on epäeettistä.

Paavola viittaa Lanton laskelmiin, joiden mukaan Suomessa on noin 10 000 toimintakyvytöntä vanhusta, joita pidetään elossa laitoksissa. Heidän hoitoonsa kuluu Lanton mukaan 500 miljoonaa euroa vuodessa.

Paavolan mukaan SuPerin koulutuksissa käsitellään sitä, miten ihmistä hoidetaan, kun hän on menossa vääjäämättä kohti kuolemaa. Koulutuksissa korostetaan hellää ja hyvää perushoitoa, jossa pidetään huolta ravinteiden saamisesta, asentohoidosta ja hygieniasta. Esimerkiksi jutteleminen ja musiikin kuuntelukin voivat kuulua mukaan, jos potilas näin haluaa.

- Jos ihminen ei kykene kunnolla syömään, pitää antaa ravinteita sillä tavoin, miten hän pystyy niitä ottamaan. Olemme ajatelleet kuitenkin niin, ettei tyrkytetä eikä ketään pakkosyötetä. Jos ihminen määrätietoisesti sulkee suutaan ja sanoo, että ei, niin ei silloin ketään pidä pakkosyöttää.

Potilaan hoitotahtoa tulee noudattaa, hän tähdentää.

- Potilaan oma tahto on ehdoton niin pitkälle, kuin hän kykenee sitä ilmaisemaan. Yleensä potilaalla on myös omaisia, jotka ovat tunteneet henkilön jo aikaisemmin ja joilla on tiedossa elämänarvo tälle henkilölle.

- Ihminen on arvokas koko elämänsä ajan, myös kuollessaan, korostaa Paavola.

Paavolan mukaan on hyvä, että kuolemasta keskustellaan julkisuudessa. Usein kun tuntuu, että kuolema piilotetaan laitoksiin eikä siitä puhuta.

- Ihminen ei kuole niin kuin leffassa. Meidän kaikkien on hyvä ymmärtää, että meidän ei pidä ajatella, että jos minä kuolen vaan kun minä kuolen. Tästä pitää pystyä keskustelemaan sukulaistenkin kanssa: millaista elämän laatua haluan itselleni, jos jotain tapahtuu.

Mitä mieltä hoitajat ja lääkärit?

Lanton haastattelulle on tähän mennessä näpytelty terveydenhuollon ammattilaisten sivustoilla kaikkiaan 66 plussaa ja 10 miinusta.

Hoitoportaalissa juttu on kerännyt tähän mennessä 20 kommenttia, osin samoilta lukijoilta. Lääkäriportaalissa kommentteja on tullut tähän mennessä 23.

Hoitajista Lanton kanssa samaa mieltä vaikuttaa olevan 12 kommentoijaa, eri mieltä neljä. Lääkäreistä Lanton linjaa kannattaa 14 lukijaa, vastustaa neljä ja mielipiteitä siltä väliltä esittää viisi lukijaa.

Samaa mieltä Lanton kanssa:

Olen pitkälti Lanton linjoilla, ja kaikki kollegani, joiden kanssa olen keskustellut, ovat jokseenkin samaa mieltä. Erityisesti tätä mieltä ovat kollegat, jotka työskentelevät sellaisilla osastoilla, joissa näitä tajuttomia potilaita, joilla ei ole mitään paranemisen toivoa, hoidetaan. Jokaisen ihmisen pitäisi selkeästi ilmoittaa oma tahtonsa silloin, kun vielä on täysissä henkisissä voimissa. (Lääkäriportaalin lukija)

Vuosia näitä “eläviä kuolleita” hoitaneena kannatan Lanton ajatuksia. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Oman hoitotahtoni olen jo tehnyt. — Minua ihmetyttää nykyihmisen luulo ikuisesta elämästä ja ihmeparantumisesta. Toinen kysymys on kauanko resurssimme riittävät tällaiseen potilaiden pakkohoitoon, kun nyt jo ollaan paikoin äärirajoilla. (Hoitoportaalin lukija)

Kiitos Lantolle siitä, että uskaltaa puhua näistä asioista julkisesti. Monissa tk-vuodeosastoissa ja vanhaikodeissa ympäri Suomen olen toiminut ja liian paljon olen tehnyt samanlaisia havaintoja. Vaikeita päätöksiä ja keskusteluita omaisten kanssa vältellään ja vanhus joutuu sen hinnan maksamaan. Sydäntä riipovia kohtaloita olen nähnyt ja usein taustalla lääkärin tietämättömyys siitä, miten demetoituneen potilaan saattohoito tapahtuu. Koulutusta ja keskustelua siis lisää! (Lääkäriportaalin lukija)

Samaa mieltä olen, pakkosyöttäminen ei ole kenenkään ihmisarvoa kunnioittavaa! Muutenkin laitoshoidosta on tehty liian kaavamaista ja pakkotahtista mm. henkilökuntamitoituksen “avulla”. Jos kaksi hoitajaa syöttää em. “vihanneksia” 18 kpl niin ajallisesti se vie n. puolitoista tuntia, sen jälkeen aamupesut yms. suolentoimitukset ja ollaankin jo lounasta tuputtamassa jne. Eipä siinä yksilöllisyys tai inhimillisyys juurikaan toteudu miltään osin, koska et voi keskittyä kehenkään kuin juuri sen ajan että "sose"valuu nieluun… tai vaippa vaihtuu kuivaan. Tämä on valitettavasti totta nyky suomessa. (Hoitoportaalin lukija)

Kuinka paljon yhteiskunnan voimavaroja käytetään siihen, ettei kenenkään tarvitsisi kohdata surua ja luopumisen tuskaa. Sitäkö vältellään kun vanhuksenkaan ei voi antaa kuolla. (Lääkäriportaalin lukija)

Elämän ylläpitäminen keinolla millä hyvänsä ei mielestäni kuulu millään tavoin eettiseen toimintaan. Ja tässä todella tarkoitan niitä, joiden hoito on täysin toisten ihmisten käsissä päivästä toiseen. (Hoitoportaalin lukija)

Eri mieltä Lanton kanssa:

En lähtisi kuitenkaan siihen, että ikääntyneille tarjotaan pelkkää Mo:ta, sillä monet sairaudet/lääkkeetkin aiheuttavat tilapäistä kunnon romahtamista ja silloin on hoidettava ja kuntoutettava (vaikka viikkoja tai kuukausia!) aktiivisesti. Ikänihilismiä ei saa olla. Liian herkästi akuutisti sekava vanhus katsotaan “pitkälle dementoituneeksi”, jolloin aktiiviset tutkimukset saattavat unohtua. (Lääkäriportaalin lukija)

Minä haluaisin perushoitoa, myös ruokintaa, niin kauan kun se järjellisesti on mahdollista. En halua eutanasiaa. Pelkään, että mahdollista hoitotahtoani ei otettaisi huomioon, jos yleinen mielipide tai enemmistön kanta on toisenlainen. (Lääkäriportaalin lukija)

Kun tehdään hoitamatta jättämisestä päätös, joka koskee tuhansia ihmisiä, on se vaara että jossakin aletaan soveltaa sitä parempikuntoisiinkin, kuten jo nyt on havaittavissa, että kiireeseen vedoten ja jos ei heti jaksa syödä hoitajan määräämään tahtiin, ruoka viedään pois ja ei juoteta tarpeeksi usein. Jo nyt, ilman lainmuutoksia on siis “armomurhia” havaittavissa, jos oikein mietitään ja pohditaan asiaa. On hirveän turvaton olo vanhuksilla, jotka monet päätyvät itsemurhaan siinä pelossa,että joutuu tällaisten hoitajien armoille, jotka ottavat oikeuden omiin käsiin. (Hoitoportaalin lukija)

en tappaisi ketään janoon enkä nälkään – oli aivotoimintaa tai ei – sekin on mitattu vain laitteilla (Hoitoportaalin lukija)

Lue Pekka Lanton haastattelu Terve.fi:stä: “Eläville vihanneksille” morfiinia, ei pakkosyöttämistä

Mitä mieltä itse olet? Skrollaa alas ja kerro.

Lähteet: Lääkäriportaali.fi, Hoitoportaali.fi, Silja Paavolan puhelinhaastattelu. Terve Media Oy tuottaa sekä Terve.fi:tä että Lääkäriportaalia ja Hoitoportaalia.

Lue myös:

Asiantuntija: saattohoito kuntoon ennen eutanasiakeskusteluja