Pään suojaus kannattaa

Aivovammat ovat periaatteessa estettävissä oleva mutta turhan yleinen sairausryhmä, joka saattaa aiheuttaa vaikeita, pysyviä jälkitiloja.

Maassamme saa vuosittain 15 000–20 000 henkilöä aivovamman. Vakavista vammoista suurin osa johtuu liikenneonnettomuuksista. Sairaaloissa hoidetuista aivovammoista valtaosa on syntynyt kaatumis- tai putoamistapaturmissa. Osa vaurioista on pahoinpitelyn seurauksia. Aivovamman riski liittyy myös useisiin urheilulajeihin, riski on suurin kontakti- ja vauhtilajeissa, kuten jääkiekossa, alppilajeissa ja moottoriurheilussa.

Pään vammojen jälkiseuraukset vaihtelevat. Lievimmät kolaukset eivät yleensä aiheuta mitään vakavampaa. Kalloluu toimii panssarina, joka suojaa aivoja vahingoittumiselta. Vahvemmalla voimalla tuleva isku tai tärähdys voi puolestaan aiheuttaa eriasteisia aivovammoja. Lievimmillään kehittyy ohimenevä aivotärähdys.

Kovempi isku voi saada aikaan aivoruhjeen tai verenvuodon aivojen pinnalle. Aivoruhjeessa on kyse aivokudoksen vauriosta, johon liittyy usein myös verenvuotoa aivojen sisään. Aivojen pintaverisuonet saattavat vamman yhteydessä vaurioitua ja saada aikaan verenvuodon aivoja ympäröivien aivokalvojen väliin. Syntynyt verenvuoto voi sitten kasvaessaan painaa aivokudosta ja aiheuttaa edelleen aivojen toiminnan häiriöitä ja aivopaineoireita.

Joskus harvoin pään vamma aiheuttaa laaja-alaisen aivosolujen vaurion, mikä ei näy kuvissa. Aivovammoihin voi liittyä kalloluun murtuma, mutta ei aina. Toisaalta kallomurtumaan ei aina liity vakavampaa aivojen tai verisuonten vaurioitumista.

Viatonta pään kolautusta ei seuraa säikähdystä ja mahdollista ohimenevää pään kipua lukuun ottamatta muita jälkivaikutuksia. Aivojen vaurioituminen ei ole silloin todennäköistä.

Lievän aivovamman tavallisimpia oireita ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi, näköhäiriöt sekä lyhyt muistiaukko. Lyhytkin tajuttomuus pään vamman yhteydessä merkitsee vaikeamman kallo-aivovamman todennäköisyyden kasvua moninkertaiseksi. Lievästä aivotärähdyksestä ei jää pysyviä häiriöitä ja oireet häviävät viikon sisällä. Vakavampia aivovammoja voi puolestaan seurata pitkäaikaisia oireita, jotka jäävät valitettavan usein pysyviksi. Varhain toteutetuilla kuntoutustoimenpiteillä voidaan kuitenkin toipumisen ennustetta parantaa.

Erilaiset halvaustilat ovat tavallisia aivovammojen jälkiseurauksia. Aivovammat voivat jättää jälkeensä myös pitkäaikaisia neuropsykologisia muutoksia, joita ovat mm. muistamisvaikeudet, keskittymis- ja oppimisvaikeudet, tarkkaavaisuushäiriöt ja tiedon prosessoinnin hitaus. Myös epilepsian kehittyminen on mahdollista pään vamman jälkeen. Joskus epilepsia ilmenee vasta useamman vuoden kuluttua vammautumisesta.

Ennaltaehkäisy olisi paras aivovammojen hoitokeino. Turvavyön käytön tarpeellisuutta vammojen ehkäisyssä ei voi liikaa korostaa. Pyöräilykypärän käyttö vähentää aivovamman vaaraa 60–90 % pyörällä tapahtuvissa törmäys- ja kaatumisonnettomuuksissa. Kypärän käyttö on vastaavasti hyödyllistä myös muissa lajeissa, joissa uhkaa pään vammautuminen. Toistuvat pään kolhut lisäävät aivojen vaurioitumisriskiä. Aivovamman jälkeen onkin syytä erityisesti välttää tilanteita, joissa uuden aivovamman riski on mahdollinen. Esimerkiksi urheilijoilla tämä merkitsee määräaikaista ehdotonta harjoittelutaukoa.