1. Sokeri voi olla verisuonille vaarallisempaa kuin rasva.
Osittain totta. Kova, tyydyttynyt rasva on verisuonille haitallisinta ravintoa. Sokeri on haitaksi, jos sillä korvataan ruokavaliossa pehmeitä, veren rasva-arvojen kannalta suotuisia rasvoja. Esimerkiksi pähkinöiden vaihto makeisiin näkyy veren rasva-arvoissa haitallisella tavalla. Suurina annoksina sokeri varastoituu nopeasti maksaan ja voi aiheuttaa rasvamaksan.
2. Jo kaksi sokerilla makeutettua tölkkilimua päivässä kasvattaa merkittävästi diabetesriskiä.
Totta. Sokerin haitat perustuvat pitkälti lihomiseen, onhan se pelkkää energiaa. Esimerkiksi pienessä sokerilla makeutetussa limsatölkissä on 125 kilokaloria. Juomat eivät kuiduttomina anna kylläisyyden tunnetta samoin kuin kiinteä ruoka. Niiden energiamäärä tulee syödyn ruoan energian lisäksi ja paino nousee – ja ylipaino ja diabetes kulkevat käsi kädessä. Amerikkalaistutkijoiden mukaan pari juomatölkkiä päivittäin nauttivat sairastuvat kakkostyypin diabetekseen neljänneksen todennäköisemmin kuin ne, jotka juovat sokerilimua harvemmin kuin kerran kuussa.
3. Sokeri voi aiheuttaa tulehdustilan ihmisen elimistössä.
Totta. Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan lihominen nuoruusvuosien jälkeen on naisilla yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen. Tulehduksessa rasvakudoksesta erittyy tulehdusta lisääviä välittäjäaineita, jotka altistavat diabetekselle.Sokeri lihottaa, ja lihavalla on runsaasti rasvakudosta ja tulehdusta edistäviä välittäjäaineita. Liikunnan puute ja väärä ruokavalio ylläpitävät tulehdusta. Sitä estävässä ruokavaliossa on muun muassa runsaasti ravintokuitua ja antioksidantteja, joita kumpiakaan ei sokerissa ole lainkaan.
4. Aivojen vuoksi pitää syödä sokeria.
Tarua. Makeutukseen käyttämämme sokeri on glukoosin ja fruktoosin sekoitus, ja näistä ensimmäistä aivot käyttävät ravinnokseen. Aivot eivät voi varastoida glukoosia. Siitä huolimatta sokeria ei tarvitse syödä, sillä elimistö hajottaa esimerkiksi perunan, leivän ja pastan tärkkelyksen lopulta glukoosiksi. Ellei ravinnossa ole glukoosia, aivot ottavat sen maksan glykogeenivarastoista.
5. Hedelmäsokeri on terveellistä.
Tarua. Hedelmäsokeri eli fruktoosi poikkeaa aineenvaihdunnaltaan glukoosista. Fruktoosi tarvitsee imeytyäkseen fruktokinaasi-entsyymiä, jota on vain maksasoluissa. Suuret fruktoosimäärät voivat kuormittaa maksaa ja huonontaa veren rasva-arvoja. Takavuosina diabeetikoille suositeltiin hedelmäsokeria, sillä tavallista sokeria makeampana sitä kuluu vähemmän. Nykyään he käyttävät tavallista sokeria ja keinotekoisia makeutusaineita.Hedelmät sisältävät niin vähän fruktoosia, ettei hedelmien syöntiä kannata rajoittaa fruktoosin vuoksi.
6. Ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan.
Totta. Synnynäinen mieltymys makeaan on ollut lajinkehityksen kannalta tärkeä. Luonnossa makeat syötävät ovat harvoin myrkyllisiä, toisin kuin happamat ja karvaat antimet. Mieltymys makeaan vahvistuu lapsuudessa, sillä äidinmaito on makeaa.Makeasta voi opetella eroon. Makeasta luopuminen onnistuu vähitellen totuttautumalla. Uusi mieltymys muodostuu useiden maistamiskertojen myötä.
7. Päivittäisestä energiasta kymmenesosa saa tulla sokerista.
Totta. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiasta enintään 10 prosenttia saa olla sokerista peräisin, käytännössä 50–75 grammaa. Määrä on äkkiä kasassa, jollei lue tuotteiden pakkausmerkintöjä. Valtaosa saamastamme sokerista tulee elintarvikkeisiin lisättynä piilosokerina. Esimerkiksi kouluikäisen ravinnossa sokerista lähes viidennes tulee maitovalmisteista: jogurteista, vanukkaista, jäätelöstä ja maitojuomista.Elintarvikkeiden raaka-aineet on merkitty tuoteselosteeseen suuruusjärjestyksessä. Jos sokeri on selosteen alkupäässä, sitä on tuotteessa paljon.Samaan aikaan kuin ruoan päälle ripoteltavan sokerin käyttö on vähentynyt, sokerin kokonaismäärä ravinnossa on lisääntynyt. Vielä 50 vuotta sitten noin 35 prosenttia syömästämme sokerista tuli teollisista tuotteista, nyt 75 prosenttia. Sokeria voi karttaa valmistamalla ruoan mahdollisimman pitkälle itse.
8. Sokeri koukuttaa herkästi.
Totta. Syöminen on monelle tapa muuttaa tunnetilaa, ja makea on helppo keino. Se kohottaa verensokeria nopeasti ja saa sitä kautta aikaan välittömän hyvän olon. Aikuinen käyttää joskus karkkia tai pullaa lohduttaakseen lasta. Näin lapsi opetetaan käyttämään makeaa ikävien tunteiden säätelyyn. Makealla palkitseminen on huono tapa, koska ruoan käyttäminen palkintona vain lisää mieltymystä siihen.Sokeri voi sotkea aivojen nälkä- ja kylläisyysviestejä. Aivot oppivat vaatimaan makeaa, jos sitä syö nälkäänsä. Syy makeanhimoon on useimmiten kunnon aterioiden jatkuva korvaaminen sokerisilla välipaloilla.Alkoholi ja sokeri aktivoivat saman mielihyväkeskuksen aivoissa. Joidenkin tutkimusten mukaan vomakkaasti makeaan mieltyneet ovat muita suuremmassa vaarassa ajautua hallitsemattomaan alkoholin käyttöön. Tätä asiaa tutkitaan vielä.
9. Keinotekoiset makeutusaineet ovat sokeria parempia.
Osittain totta. Jos ei ole paino-ongelmaa eivätkä makeat herkut ole päivittäisiä, pieni määrä tavallista sokeria on kelpo makeuttaja. Mutta jos juo paljon virvoitusjuomia, kannattaa valita tuote, joka on makeutettu jollain muulla. Tosin sokerittomatkin virvoitusjuomat ovat hampaille haitallisia. Makeuttajan ei ole pakko olla keinotekoinen: stevia-kasvin lehdistä valmistettu makeutusaine on yhtä luonnollista kuin sokeri.
10. Ruoan päälle nautittuna sokerin syönti pysyy kurissa.
Totta. Aterian jälkeen syöty makea ei nosta verensokeria siten kuin tyhjään vatsaan syöty, ja koukuttava hyvä olo jää tulematta. Jälkiruoka, esimerkiksi marjarahka, ei sisältämänsä proteiinin ja ravintokuidun ansiosta aiheuta niin nopeita verensokerin heilahteluja kuin sokeri makeisen tai juoman muodossa. Kun vatsa on täynnä, pieni annos makeaa riittää.
Asiantuntijana dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti Paula Hakala Kelasta.
