Terve.fi

Nielurisojen oireet



Nielurisojen oireet

Nielurisat voivat tulehtua. Nielurisatulehduksen oireet ovat kuume, nielemisarkuus sekä kurkkukipu. Lue lisää nielurisojen oireista.

Äkillisen nielurisatulehduksen oireita ovat kuumeilu, kurkkukipu, nielemisarkuus ja kaulan imusolmukkeiden aristus. Viruksen aiheuttamassa tulehduksessa oireina voi lisäksi ilmetä ihottumaa, nuhaa ja yskää sekä lapsilla korvatulehdusta. Päänsärkyä ja vatsakipua taas esiintyy erityisesti bakteeritulehduksen yhteydessä.

Harvoin hoitamattoman a-streptokokin aiheuttaman nielurisatulehduksen jälkitautina voi kehittyä nielupaise tai reumakuume.

Nielupaiseen oireet kehittyvät muutamassa päivässä. Oireita ovat muun muassa reipas kuumeilu, kurkun tai nielun alueen usein pistävä nielemiskipu, nielun toispuoleinen tai täydellinen ahtautuminen, nielemis- ja hengitysvaikeudet sekä leukalukko eli suun avaamisen vaikeus ja kivuliaisuus.

Lue nielurisatulehduksen hoidosta.

Kroonisessa nielurisatulehduksessa oireet ovat pitkittyneet tai uusiutuvat jatkuvasti. Usein oireet ovat myös akuuttia tautia lievemmät.

Pitkittynyt kurkkukipu, suurentuneiden risojen mahdollisesti aiheuttamat oireet sekä proppujen aiheuttama pahanhajuinen hengitys, paha maku suussa ja mahdollinen nielemiskipu viittaavat krooniseen nielurisatulehdukseen.

Voimakkaasti suurentuneet nielurisat voivat vaikeuttaa puhumista ja hengitystä sekä aiheuttaa unenaikaisia hengityskatkoksia eli uniapneaa.

Usein tyypilliset oireet ja löydökset johtavat helposti nielurisatulehdusepäilyyn. Löydöksinä niin bakteerin kuin viruksenkin aiheuttamassa tulehduksessa on turvonneet nielurisat, joissa on vaaleita peitteitä. Lisäksi nielu on punoittava ja kaulalla sekä leukakulmien alla sijaitsevat imusolmukkeet ovat tunnustellen suurentuneet ja aristavat.

Viruksen aiheuttamassa taudissa löydöksenä voi olla myös ihottumaa. Lisäksi CRP eli tulehdusarvo on usein koholla adenoviruksen ja bakteerien aiheuttamissa tulehduksissa. Pelkät nielurisatulehdukseen sopivat löydökset eivät kuitenkaan riitä lääkehoidon perusteiksi, vaan taudinaiheuttaja pitää selvittää hoidon valintaa varten.

Lue lisäksi nielurisatulehduksen yleisyydestä.

Taudinaiheuttajan selvittämisessä voidaan käyttää niin sanottua pikatestiä sekä nieluviljelyä. Tulehtuneelta alueelta tikulla otettavalla pikatestillä voidaan selvittää 10-15 minuutissa onko kyseessä a-streptokokin aiheuttama tulehdus vai ei. Muita taudinaiheuttajia pikatesti ei kerro.

Pikatestin tulos on melko luotettava, mutta tarvittaessa sen tulos varmennetaan nieluviljelyllä, erityisesti jos voimakasoireisen tulehduksen pikatesti on negatiivinen.

Nieluviljelyllä voidaan tarkasti selvittää, onko tulehdus bakteerin aiheuttama ja tarvitaanko hoitoon antibiootteja.

Nieluviljelyssä tulehtuneelta alueelta otetaan pumpulipuikolla näyte, josta tutkitaan laboratoriossa näytteen bakteereja kasvattamalla, onko tauti streptokokkibakteerin aiheuttama.

Viljelynäytteen tuloksen saaminen kestää seuraavaan päivään, mutta yleensä yhden päivän viive antibiootin aloittamisessa ei vaikuta oleellisesti paranemiseen.

Lähteet:

Koskenkorva T. Kurkkukipu ja tonsilliitti, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Nielutulehdus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen Otolaryngologiyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Kliiniset mikrobiologit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013.

Julkaistu: 9.4.2018