Luopumisen tuska
Monet ihmiset kavahtavat muutosta. Suorastaan pelkäävät sitä. Tutussa ja turvallisessa on helppo lillua.
Hän pelkäsi ennen
Hän eli niin kuin pitää. Niin kuin joku on käsikirjoittanut. Uskomusten mukaan. Kävi koulut, perusti perheen, osti asuntoja, loi uraa. Ei kyseenalaistanut mitään. Oli elämänkoulun mallioppilas. Ei halunnut minkään muuttuvan.
Samalla hän keräsi ympärilleni maallista mammonaa. Se toi turvaa. Se oli hallittavissa. Se oli kuin muuri, minkä sisälle pääsi piiloon.
Lue myös: Mietityttääkö hyppy tuntemattomaan?
Kriisi toi vapauden
Hänen elämäänsä astui kriisi, mikä rohkaisi muutoksen tielle. Se sai hänet irtautumaan melkein kaikesta entisestä. Tekemään rohkeita ratkaisuja. Ensimmäistä kertaa kuului oman sydämen ääni. Hän uskalsi kysyä: "Mitä minä haluan elämältäni?"
Hän tuhosi päiväkirjojaan ja vanhoja kirjeitään. Luopui suuresta osasta muistoina säilytettyjä tavaroita. Vähensi vaatekaappien sisältöä. Siinä samalla hän kävi läpi elämäänsä. Luopui, luopui, luopui – ja muuttui. Parisuhde, koti, työpaikka. Kaikki muuttuivat. Aikaa tähän kului useita vuosia.
Lue myös: 5 vinkkiä, kuinka hyväksyt muutokset
Sitten tuli tilaa uudelle
Ne vuodet olivat tärkeitä. Niiden aikana hän rakensi itsensä uudestaan. Kun oli kokenut riipivää luopumisen tuskaa ja uskaltanut päästää irti, tilalle astui pikkuhiljaa uutta. Mutta vasta silloin kun hän oli siihen valmis. Askel askeleelta.
Hän oli välillä kärsimätön. Hoputti. Mutta ei se auttanut. Hän muistuttaa edelleen jatkuvasti itseään, että ei hänen tarvitse muuta kuin olla. Vaikka sitten lipua siinä elämänvirrassa ja luottaa että se vie sinne, minne sen pitääkin viedä. Ja kun on rauhassa ja rentona, kaikki on paljon helpompaa.
Elämä on luopumista. Halusimme tai emme. Luovumme lapsistamme, läheisistämme, työpaikoistamme, kodeistamme, autoistamme. Muutumme.
Välillä sinunkin on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltäsi: Mitä minä haluan elämältäni? Ja mitä olen valmis tekemään sen eteen?
Kirjoittaja on LCF Life Coach ja Shindo-rentoutusohjaaja.
Lue myös:
