Kauneus ja Terveys

Menneisyyden roolien vangit

Menneisyyden roolien vangit
Monilla meistä on taipumus taantua kohdatessaan menneisyyden. Aina on kuitenkin muutama sekunti aikaa tehdä toisin.
Julkaistu: 1.10.2012

Ihan minuuteissa se tapahtuu: Paavo saa naiset taas nauramaan samalla tavalla kuin vuonna 1992, Eeva kommentoi muiden hiustyylejä tulkinnanvaraisesti kuten ammoin välitunneilla, ja Seppo myhäilee itsekseen nurkassa niin kuin teki historiantunneillakin. Sillä ei ole väliä, että tässä välissä olemme kasvaneet ihan oikeasti aikuisiksi, meillä on urat, terveet ihmissuhteet ja uudenkarheat identiteetit. Luokkakokouksessa me kaikki taannumme nuoruusaikaisiin rooleihin.

Koulussa saatu rooli ahdistaa joitakuita niin paljon, että luokkakokous jää käymättä. Mutta entä, jos kuitenkin tekisi mieli mennä?

Sosiaalipsykologi Leena Ehrling toteaa, että roolit ovat kyllä melko pysyviä mutta eivät kiveen kirjoitettuja. Kaikissa ryhmissä syntyy epävirallisia rooleja. Me sekä otamme vastaan että annamme toisillemme nimilappuja: tuo on johtajatyyppi, tuo hissukka, tuo taas luokan äitihahmo. Kun viime muistikuvat luokkatovereista ovat vuosien takaa, paluu menneisyyteen tapahtuu no­peammin kuin ensimmäiset tuopit on kumottu.

– Ryhmä virittää vanhat asetelmat takaisin, mutta teemme myös huomaamattamme vahvoja oletuksia siitä, mitä muut meistä ajattelevat ja millaisena he meidät tuntevat. Alamme itsekin käyttäytyä odotusten mukaan.

Kannattaa kysyä itseltään, haluaako palata vanhaan rooliin. Roolista luopuminen voi olla myös riski. 

– Luokan pellen osa on voinut olla suoja muuten epävarmalle ihmiselle, ja hän saattaa pelätä, että hänet hyväksytään vain pellenä. On kuitenkin rankkaa, jos joutuu peittelemään todellista itseään.

Luokkakokous on mahdollisuus muuttaa osaansa näytelmässä. 

– Yleensä on muutama sekunti aikaa valita, miten toimit: panetko muut taas nauramaan vai valitsetko tällä kertaa toisin?

Kommentoi »