Seuraavassa tarkastellaan vain polven ja lonkan nivelrikkoa.
Yleisimmin nivelrikko on itsenäinen sairaus tai paremminkin joukko samoja oireita ja samoja haittoja aiheuttavia nivelsairauksia. Niiden kehittymiseen ja etenemiseen vaikuttavat osittain eri tekijät. Nivelrikon eri muotoja ei vielä pystytä erottelemaan tarkasti eikä niiden täsmällisiä syitä ja syntytapoja tiedetä.
Nivelrikko kehittyy ja etenee hitaasti vuosien kuluessa. Se tuhoaa parantumattomasti nivelrustoa, mutta muutoksia ilmenee nivelen kaikissa rakenteissa ja toiminnoissa.
Muutosten yhteisvaikutuksena nivelen liikkeet kangistuvat, rajoittuvat ja aiheuttavat kipua, liikkeet muuttuvat poikkeaviksi, lihakset heikkenevät ja vähitellen kehittyy virheellisiä asentoja. Sairauden pahentuessa kävely huononee ja vähitellen vaikeutuvat tärkeät päivittäiset toiminnat.
Tyypillisiä oireita ovat sairaan nivelen särkevä tai jomottava kipu, jäykkyys ja toiminnan huononeminen. Aluksi kipu tuntuu vain rasituksen aikana ja katoaa sen päätyttyä. Aamuisin esiintyy korkeintaan noin puoli tuntia kestävää jäykkyyttä. Sairauden edetessä särkyä esiintyy myös levossa ja öisin.
Nivelrikko voi kehittyä terveeseenkin niveleen haitallisen kuormituksen johdosta. Tällaista kuormitusta voivat aiheuttaa mm. lihavuus, raajan virheasennot ja pitkään jatkuva, runsaasti kyykistelyä tai nostelua sisältävä työ. Toisaalta tavanomainenkin kuormitus voi aiheuttaa nivelrikon kehittymisen esimerkiksi tulehduksen heikentämään tai perinnöllisten tekijöiden johdosta heikkoon nivelrustoon.
Tärkeimmät henkilön itsensä vaikutettavissa olevat nivelrikon riskiä lisäävät tekijät ovat liikapaino ja erityisesti lihavuus, niveliin kohdistuvat vammat ja työtehtäviin liittyvä vuosia jatkuva nivelten kova kuormitus.
Lihavuuden riskiä suurentava vaikutus kasvaa paljon suoraviivaista nopeammin painon suurentuessa, ja lihavilla henkilöillä riski on monikertainen verrattuna tervepainoisiin. Lihavuus lisää raskaan työ- tai muun kuormituksen aiheuttamaa nivelrikon riskiä ja nopeuttaa nivelrikon etenemistä.
Vammoista eniten nivelrikon riskiä lisäävät ne, jotka kohdistuvat suoraan niveliin ja vahingoittavat niiden rakenteita ja toimintoja.
Myös alaraajojen lihasten, erityisesti polven etupinnalla sijaitsevan nelipäisen reisilihaksen huono voima ja toiminta lisäävät polven nivelrikon riskiä.
Nivelrikon ehkäisyn ja hyvän hoidon merkitystä korostaa se, että kun liikkuminen vaikeutuu, liikunta vähenee. Tästä seuraa usein pahenevana kierteenä lihomista, toiminnanvajauksia ja pitkäaikaissairauksia. Nivelrikkoa sairastavilla henkilöillä liikapaino ja lihavuus lisäävät sairaudesta aiheutuvia haittoja.
Nivelrikon hoidon ensisijaisia keinoja ovat painon hallinta, liikunta ja muut lääkkeettömät vaihtoehdot. Näillä keinoilla tai millään lääkkeellä ei voida korjata jo kehittyneitä nivelruston vaurioita, mutta niillä voidaan hidastaa sairauden etenemistä ja vähentää sen aiheuttamia haittoja.
Liikunta ja nivelrikko
Liikuntaa on tutkittu sekä nivelrikon riskiä lisäävänä että pienentävänä tekijänä. Liikunta aiheuttaa nivelten kuormitusta, usein vammojakin, mutta toisaalta liikunta ylläpitää lihasten voimaa ja toimintakykyä ja se voi vaikuttaa kehon painoon. Osittain näistä syistä liikunnan merkityksestä nivelrikon riskiin on saatu vaihtelevia tuloksia.
Kokonaisuutena voidaan päätellä, että pitkäänkään jatkuva kohtuullinen tavanomaisten liikuntamuotojen harrastaminen tai vastaava kuormitus muissa toiminnoissa ei aiheuta normaalisti toimivan polven tai lonkan nivelrikkoa.
Tällaisenkin liikunnan aiheuttama nivelrikon riski kasvaa, jos sen harjoittajalla on ylipainoa, hänen työnsä aiheuttaa suurta nivelten kuormitusta, jos alaraajoissa on rakenteellisia poikkeavuuksia, tai jos liikunnassa sattuu alaraajojen vakavia vammoja.
Ylipainoisille ja lihaville henkilöillekin liikunta on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin liikkumattomuus. Heille sopivat erityisesti vesiliikunta, kävely, pyöräily, hiihto ja muut liikuntamuodot, jotka kuormittavat niveliä vain vähän.
Hyvin runsas ja voimakas vuosia jatkuva kuormitus joissakin urheilumuodoissa lisää nivelrikon riskiä. Se on keskimäärin suurentunut varsinkin voimailu- ja palloilulajien kilpaurheilijoilla mutta myös esimerkiksi pitkien matkojen juoksijoilla, hiihtäjillä ja suunnistajilla. Heilläkin osan suuremmasta riskistä selittävät niveliin kohdistuneet ja muut vammat sekä suuret, nopeat ja epätavalliset kuormitukset.
Liikuntaa on tutkittu myös nivelrikon riskiä mahdollisesti pienentävänä tekijänä. Tutkimusten tulokset tavanomaisen liikunnan kuten kävelyn ja juoksun vaikutuksista riskiin ovat edelleen ristiriitaisia.
Osassa tutkimuksista kevyt tai kohtalainen liikunta on ollut yhteydessä pienempään tai hitaampaan nivelrikon ilmenemiseen tai sen pahenemiseen, mutta osassa tutkimuksista tällaista yhteyttä ei ole todettu.
Säännöllinen liikunta ja liikkumattomuuden välttäminen on tarpeellista nivelten terveydelle, vaikka näiden keinojen nivelrikon riskiä pienentävä vaikutus on epävarma, sillä nivelet tarvitsevat kuormitusta ja liikettä monista syistä:
- kuormituksen puuttuessa nivelen eri kudoksissa ja sitä ympäröivissä lihaksissa tapahtuu surkastumista, ja esimerkiksi nivelrusto ohenee. Niveliä kuormittavalla liikunnalla taas on todettu myönteinen yhteys nivelruston paksuuteen ja koostumukseen.
- Liikunta säilyttää tai lisää polvi- ja lonkkanivelen toimintaan vaikuttavien lihasten voimaa ja massaa ja niiden hyvää yhteistoimintaa. Nämä vaikutukset suojaavat niveltä vaimentamalla siihen kohdistuvia isku- ja vääntövoimia ja säilyttämällä nivelen liikeradat oikeina.
- Liikunta jarruttaa iän mukana tapahtuvaa lihasten toimintapituuden lyhenemistä ja siitä johtuvaa nivelten liikelaajuuden rajoittumista.
- Tapaturmien ja niiden aiheuttamien vammojen riski saattaa pienentyä.
- Säännöllinen ja runsas liikuntaa ehkäisee lihomista tai laihduttaa.
- Vammojen jälkeen liikunta on tärkeää nivelen toiminnan ja siihen vaikuttavien lihasten voiman palauttamiseksi.
Liikunnan merkitys suurenee iän lisääntyessä ja lihavilla henkilöillä.
Lisäksi tulostettavat ohjeet:
