Mitä lapsiperheen lääkekaapissa olisi hyvä pitää?

Perheen pienimpien lääkinnälliset tarpeet ovat hiukan erilaiset kuin aikuisten, mikä tulee ottaa huomioon tarvikkeiden hankinnassa.

Lääkekaappi tulisi sijoittaa lasten ulottumattomiin tai sen on oltava lukollinen. Kaappi kannattaa ripustaa niin korkealle, etteivät lapset yllä siihen. Kylpyhuone tai muut kosteat tilat eivät ole sopivia sijoituspaikkoja lääkekaapille, koska lääkkeitä ei saa säilyttää kosteissa oloissa.

Kun lääkekaapin kerran varustaa kuntoon ajan kanssa ja ajatuksella, on se helppo myös pitää kunnossa. Lasten kasvaessa tarpeet muuttuvat ja toki lääkkeisiin on muutenkin merkitty viimeiset käyttöpäiväykset. Onkin hyvä muistaa tarkistaa kaapin sisältö säännöllisesti, ettei tosipaikan tullen iske pula oikeista tarvikkeista.

Särkylääkkeitä löytyy lapsille eri muodoissa: on niin oraaliliuosta, suussa liukenevaa tablettia, peräpuikkoa kuin kokonaisena nieltävää tablettiakin. Kaksi ensin mainittua ovat kuitenkin helpoimmat annostelumuodot lapsille. Oraaliliuoksesta on helppo mitata oikea annos eri painoisille vauvoille ja lapsille. Hieman isommille lapsille sopii myös suussa sulava tabletti, joka maistuu marjalta tai hedelmältä. Peräpuikkoa käytetään pienimmille nykyään yleensä vain, jos annostelu suun kautta ei jostain syystä onnistu.

Kuumemittareitakin on nykyään monenlaisia. Lasten kanssa kätevimmät ovat tavallinen digitaalinen kuumemittari, taipuisalla päällä varustettu kuumemittari sekä otsa- tai korvakuumemittari. Kuumemittaria, jossa on taipuisa pää, on mukava käyttää ja se soveltuu kuumeen mittaamiseen niin suusta, kainalosta kuin peräaukosta. Otsa- ja korvakuumemittarit ovat taas ylivoimaisesti nopeimpia, ja ne mittaavat kuumeen jopa 2 sekunnissa.

Vauvoille ja pienille lapsille voidaan käyttää nuhan hoidossa isotonisia suolavesisuihkeita, jotka huuhtelevat ja kostuttavat nenää. Räkäistä nenää voi puhdistaa myös apteekista saatavalla nenäimurilla. Yli vuoden ikäisille löytyy jo lääkkeellisiäkin flunssanenäsumutteita, joiden lääkemäärät ovat puolta pienemmät kuin aikuisten valmisteissa.

Maitohappobakteereja käytetään usein varsinkin antibioottikuurien yhteydessä. Ripulin ja oksennustautien yhteydessä voi juottaa lapselle elektrolyytti- ja nestetasapainoa ylläpitäviä jauhejuomia. Nykyään näitä juomajauheita löytyy myös banaanin ja vadelman makuisina.

Nesteytys on joka tapauksessa tärkeä osa ripulin hoitoa. Vahvasti sokeroituja juomia kannattaa välttää, mutta vedellä laimennettu mehu tai esimerkiksi hedelmäsoseet ja jogurtit ovat kelpo vaihtoehtoja.

Lapsille suositellaan jo vauvasta asti D-vitamiinilisää. D-vitamiinia saa sekä tippoina että lapsille suunnattuina purutabletteina, joista löytyy monia eri makuvaihtoehtoja. D-vitamiinia on myös usein lisätty monivitamiinivalmisteisiin.

Alle 2-vuotiaille päivittäinen saantisuositus on 10 mikrogrammaa ja 2–17-vuotiaille suositus on 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia. Raskaana olevalle tai imettävälle äidille saantisuositus on 10 mikrogrammaa päivässä. Iästä riippumatta D-vitamiinilisää suositellaan otettavaksi ympäri vuoden.

Muita vitamiineja saatetaan tarvita, jos lapsella on esimerkiksi sellaisia allergioita, jotka vaikuttavat välttämättömien ravintoaineiden saantiin. Erilaiset ruokavaliot voivat vaatia myös ravintolisätäydennystä. Jos lapsi syö huonosti, voi lääkäri suositella hänelle monivitamiinilisää.

Laastareita löytyy apteekista eri kokoisina paloina, leikattavana versiona ja niin elastisena kuin vedenkestävänäkin. Lapsille suunnattuja laastareita on usein myös kuvioitu eri piirroshahmoilla ja väreillä. Joissakin laastareissa on suunniteltu haavatyynyt niin, etteivät ne tartu haavaan, jolloin niiden poistaminen on helpompaa.

Sidetarpeita kannattaa pitää lääkekaapissa tapaturmien varalta. Haavat on tärkeä myös puhdistaa ennen laastarointia tai sitomista, jotta pöpöt eivät pääse aiheuttamaan tulehduksia.

Vauvan vaippaiholle on hyvä olla käytössä ylimääräistä kosteutta sitovaa talkkia ja ihoa hoitavia ja korjaavia voiteita. Lapsen kuivalle iholle voi laittaa hajusteetonta ja kosteuttavaa perusvoidetta.

Hyönteisten puremia voi hoitaa miedolla hydrokortisonivoiteella tai paikallisesti ihoa puuduttavalla puikolla. Mahdollisia punkkeja saa irrotettua punkkipihdeillä. Kyyn pureman sattuessa ensiapuna voidaan käyttää kyypakkauksen kortisonitabletteja. Pakkauksessa on annosteluohjeet aikuisille ja lapsille. Potilas tulee pitää levossa, jotta myrkky ei leviä. Kyyn purtua on aina hakeuduttava hoitoon. Hätätilanteessa on soitettava 112.

Lue lisää:

Punkin pureman hoito

Erikoislääkäri: Kyypakkaus ei riitä pureman hoitoon

Myrkytystilanteissa annettava lääkehiili sitoo useita haitallisia aineita itseensä ja estää niiden imeytymistä mahalaukusta. Lääkehiilirakeita, joita myydään pullossa, on helpompi annostella kuin hiilitabletteja.

Esimerkiksi 10-kiloiselle lapselle annostellaan joko 3 ruokalusikallista rakeita tai vaihtoehtoisesti 40 tablettia lääkehiiltä. Rakeet sekoitetaan veteen ja syntyneen seoksen voi sekoittaa jonkin hyvänmakuisen kanssa, kuten limsan, hillon tai jäätelön. On kuitenkin huolehdittava, että lapsi jaksaa syödä koko annoksen.

Lääkehiiltä ei tule kuitenkaan käyttää, jos on juotu syövyttäviä aineita tai petrolituotteita. Näiden aineiden yhteydessä lääkehiili voi pahentaa myrkytysoireita ja vaikeuttaa jatkotutkimusten tekoa. Kotioloissa tokkuraiselle tai tajuttomalle potilaalle ei tule antaa lääkehiiltä, sillä hän saattaa hengittää sitä keuhkoihinsa ja tukehtua.

Joditabletteja suositellaan säilytettäväksi kotona ydinvoimalaonnettomuuksien varalle. Onnettomuustilanteessa oikeaan aikaan otetut joditabletit suojaavat kilparauhasta hengitysilmaan vapautuneelta radioaktiiviselta jodilta. Joditabletteja tulee ottaa vain viranomaisten kehotuksesta. Jos tabletteja ei riitä kaikille, annetaan ne ensisijaisesti lapsille ja raskaana oleville, sillä lapsen ja sikiön kilpirauhaset ovat herkempiä säteilylle kuin aikuisen.

Varsinaisten lääkintätarvikkeiden lisäksi lääkekaapista tai sen välittömästä läheisyydestä on hyvä löytyä tärkeimmät puhelinnumerot, kuten yleinen hätänumero, Myrkytystietokeskuksen ja oman terveyskeskuksen päivystyksen numerot. Ne on hyvä lisätä valmiiksi myös omien puhelimien yhteystietoihin.

Päivystysavusta saa ammattilaisten neuvontaa silloin, kun oma terveysasema ei ole auki ja mietitään päivystykseen lähtemistä. Hätätilanteissa on kuitenkin soitettava heti hätänumeroon 112.

Raskausaikana sikiön terveyttä koskeviin kysymyksiin apua saa omasta neuvolasta, kiperissä tilanteissa myös teratologisesta tietopalvelusta. Teratologinen tietopalvelu antaa muun muassa tietoa eri lääkkeiden vaikutuksista raskauden ja imetyksen aikana.

Hätänumeroon voi soittaa myös 112 Suomi -kännykkäsovelluksella, joka lähettää hätäkeskukselle soittajan koordinaatit.

Lue lisää: Joko sinulla on Suomi 112 -sovellus?

Lähteet: Terveyskirjasto, HUS, THL, STUK, Myrkytystietokeskus, Teratologinen tietopalvelu,