Laihdutus yksin tai ryhmässä ovat tuloksiltaan ja niiden pysyvyydeltään keskimäärin yhtä hyviä, kertoo professori, sisätautilääkäri Pertti Mustajoki. Yksilöiden välillä on toki suurta vaihtelua.

– Yksilöohjauksessa voidaan keskittyä juuri asianomaisen ongelmiin, kun taas ryhmässä ihmiset oppivat toisiltaan.

Hyvin toteutetuissa ryhmäohjauksissa 1–2 vuoden laihtumistulos on keskimäärin nelisen kiloa, kun ryhmä tapaa vähintään kymmenen kertaa. Nettiryhmissä pitkän ajan keskimääräinen tulos on noin kaksi kiloa.

Miehet laihduttavat ryhmissä harvemmin kuin naiset.

– Miehiin yhdistetään vahvuus ja turvallisuus. Siksi miehen ei ole helppoa tulla ryhmään, jossa hän ei saa olla heikko ja tarvitseva rooliodotusten vuoksi, psykologi Satu Lähteenkorva sanoo.

– Miehet vaikuttavat olevan valmiimpia ruotimaan elämäänsä miessakeissa. Moni mies myös innostuu ryhmäliikunnasta ja joukkuelajeista enemmän kuin tunteita ruotivista keskusteluista.

Satu Lähteenkorvan mukaan ryhmään kuuluminen on ihmisen psykologisista perustarpeista tärkein. Myös laihduttajan kannattaa etsiytyä ryhmään, jossa saa tukea omaan elämänmuutokseen.

– Vertaistuessa on mieletön voima.

Laihduttaminen tai mikä tahansa elämänmuutos edellyttää tunnistamista, tunnustamista ja toimintaa, joihin voi saada apua ryhmästä omien tarpeidensa mukaan. Helpointa on yleensä ongelmien tunnistaminen.

Lue lisäksi: Kannattaako ateriankorvikkeilla laihduttaa?

Moni laihduttaja tietää, missä on vika, mutta ryhmätapaamisissa voi saada uusia oivalluksia. Yksi tunnistaa tunnesyömisensä, toinen liikakilojen terveyshaitat.

– Vaikeinta on yleensä tunnustaminen, Lähteenkorva toteaa.

Tunnustaessaan joutuu myöntämään ongelmaksi sen, mitä on tunnistanut. Liikasyömisestä on esimerkiksi voinut seurata terveyshaittoja.

– Suurin osa hyötyisi tuesta tunnustamisessa. On kivuliasta, kun joutuu myöntämään, että on esimerkiksi laiminlyönyt itseään. Meille on opetettu, että heikkous on huonommuutta, Lähteenkorva sanoo.

– Tästä on seurauksena häpeän tunne, joka aktivoi ulkopuolisuuden pelon. Se on kuulumisen psykologinen vastapari. Mikään ei ole ihmiselle pahempaa kuin jäädä kaikesta ulkopuoliseksi.

Ryhmässä voi hävetä ja pelätä turvallisesti sekä hyväksyä epämiellyttävät tunteet. On hyvä huomata, ettei ole tuntemuksineen yksin.

Ryhmä normalisoi laihdutukseen väistämättä kuuluvat takapakit. Häpeän ja pelon tunteita ei pidä karttaa, sillä ne ovat käyttövoimaa muutokselle.

Ruokarytmi pielessä? Näin korjaat ruokarytmin – 7 vinkkiä!

Epäonnistumisen kokemukset ovat yleisiä dieettiryhmissä, joissa tavoitellaan nopeaa laihtumista. Aineenvaihdunnan erojen vuoksi yksi laihtuu 3–4 kiloa jo lyhyessä ajassa, mutta toinen saa ponnistella 3–4 viikkoa, ennen kuin ensimmäinenkään kilo katoaa.

– Laihduttamista kannattaa suunnitella pitkälle ajalle. Myös tuen jatkuvuus on syytä varmistaa, vaikka ryhmä hajaantuisi määräajan jälkeen, Lähteenkorva sanoo.

Jos ei tunne ryhmämuotoista toimintaa lainkaan omakseen, tueksi riittää ”yksi hyväntahtoinen”. Satu Lähteenkorvan mukaan tällainen henkilö olisi ehdottomasti syytä löytää. Tukihenkilö voi olla esimerkiksi puoliso, ystävä, terveydenhuollon ammattilainen, kolmannen sektorin toimija tai vaikkapa koira.

– On tärkeää, että jokaisella on joku, joka tykkää silloinkin, kun on laiminlyönyt omaa terveyttään. Hyväntahtoinen pysyy vierellä ja sanoo, että nyt on hyvä hetki ottaa uutta suuntaa hyvinvoinnille.

Anniina laihtui lääkkeen avulla: "Pääsin eroon herkkuhimosta"

Hyväntahtoinen ei tarkoita samaa kuin ystävällinen tai kiva. Hyväntahtoinen uskaltaa ottaa puheeksi myös sen, että toinen aiheuttaa haittaa itselleen.

Satu Lähteenkorva muistuttaa, että hyväntahtoista ei aina löydy lähipiiristä.

– Oma puoliso ja paras ystävä eivät välttämättä tue laihtumispyrkimyksiä. Tämä on normaalia ja saa tuntua pahalta. Jos läheinen ei kykene antamaan tukea, hän ei vain ole valmis käsittelemään vaikeita tunteita, joita muutos herättää hänessä itsessään. Silloin kun lähipiiri ei tue laihduttajaa, hyväntahtoinen tuki on etsittävä muualta.

– Nukun nykyään ­paremmin ja olen energisempi, Paula Muru-Laakso iloitsee.

”Lähdin jopa juoksukouluun!”

Paula-Muru Laakso, 60, liittyi syyskuussa 2018 Facebookissa toimivaan maksuttomaan Hyvinvoinnin Lähteellä -ryhmään ystävänsä kutsusta – eikä ole katunut päätöstään. Mielessä kyti ajatus hyvän olon lisäämisestä, mutta sen kummempia odotuksia hänellä ei ollut.

– Olen saanut ryhmästä enemmän kuin ikinä osasin kuvitella. Sekä fyysinen että henkinen hyvinvointini on kohentunut huimasti. Nukun nykyään paremmin ja olen energisempi. Myös painoni on alentunut pari kiloa.

– En olisi uskonut, että lähden vielä kuusikymppisenä, hiukan ylipainoisena mukaan juoksukouluun! Kuvittelin, että en pystyisi enää juoksemaan. Ryhmän tuki saa ylittämään itsensä.

Paula Muru-Laakson mukaan on hyvä, että ryhmää vetävät eri alojen ammattilaiset, joilta saa tietoa liikunnasta, unesta, ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista. Hän kehuu myös ryhmän henkeä.

– Ryhmässä on tuhansia jäseniä, mutta silti siinä vallitsee hyvin luottamuksellinen henki. Ihmiset uskaltavat kertoa hyvin raadollisiakin tarinoita siitä, minkälaista elämä on ollut aiemmin.

Parasta on kuitenkin kannustus.

– Ilmapiiri ryhmässä on hyvin innostava, tukeva ja positiivinen. Kukaan ei nurise eikä narise, vaan kaikilla on yhteinen suunta kohti terveyttä ja hyvinvointia.

Paula Muru-Laakso iloitsee myös uusista ystävistä, joita hän on saanut ryhmästä.

– Paluupostissa saan kannustavia tsemppiviestejä vetäjiltä ja muilta jäseniltä.

Paula Muru-Laakson mielestä parasta nettiryhmässä on kannustava ilmapiiri.

– Nukun nykyään ­paremmin ja olen energisempi, Paula Muru-Laakso iloitsee.

Asiantuntijat:

Professori, sisätautilääkäri Pertti Mustajoki.

Psykologi Satu Lähteenkorva.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 7/2019.