Kauneus & Terveys

Anniina laihtui lääkkeen avulla: "Pääsin eroon herkkuhimosta"


Anniina Reittosen paino nousi vielä painonhallintaryhmässäkin. Vasta laihdutuslääke auttoi.
Kuvat Suvi Elo

Sinun kannattaisi kokeilla laihdutuslääkettä, lääkäri sanoi. Se veisi enimmän ruokahalun. Kuulosti epäilyttävältä. En halunnut kehooni ylimääräisiä mömmöjä. En ollut koskaan käyttänyt mitään buranaa vahvempaa. Halusin laihtua omin avuin.

Kalliskin lääke oli, 130 euroa kuussa. Sitten mietin, että rahat voi laittaa turhempaankin. Herkutkin maksavat. Saatoin varta vasten ajaa autolla ostamaan karkkia ja sipsiä. Jos lääke veisi herkkuhimon, säästäisin myös bensassa.

Painoin melkein sata kiloa ja voin huonosti. Kesäkuussa 2018 päätin, että kokeilen lääkettä 3–4 kuukautta ja katson, putoaako paino.

Olin pulska tyttö takarivissä

Paino on hallinnut elämääni lapsuudesta lähtien. Pidin itseäni muita isompana, vaikka valokuvissa näytän aivan normaalilta. Minäkuvani oli vääristynyt.

Olen aina liikkunut paljon. Aloitin baletin kuusivuotiaana. Sen jälkeen tanssin eri lajeja jazzista breakdanceen. Tanssi oli ihanaa, mutta en osannut tuoda itseäni esille. Piilouduin takariviin. Tunsin, että olin pelkkä pullukka.

Olisin tarvinnut kannustusta ja kehuja. Suitsutusta saivat kuitenkin vain eturivin laihat ja äänekkäät tytöt. Miksei muita tsempattu?

Yläasteella kuulin, että pojat olivat vertailleet tyttöjä. Joku oli tokaissut, että Anniinalla on isoin perse. Nauroin jutulle, vaikka se tuntui todella pahalta. Tapaus itkettää yhä.

Yritin jatkuvasti laihduttaa, mutten onnistunut. Minulla oli pohjaton ruokahalu. Otin lisää, vaikka ei ollut nälkä. Ahmin herkkuja salassa muilta. Jos avasin sipsipussin, söin sen kerralla tyhjäksi. Jälkeenpäin häpesin mässäilyäni. En kuitenkaan oksentanut.

Olin ylitunnollinen. Kokeisiin lukeminen meni liikunnan edelle enkä jaksanut huolehtia itsestäni. Minulla todettiin lievä masennus. Kun yläaste loppui, itsetuntoni oli nollassa.

Lue myös: Älä anna ulkonäköpaineiden lannistaa sinua!

Maksa-arvot pysäyttivät

Kun aloin seurustella avomieheni kanssa kolme vuotta sitten, tuntui vaikealta tutustua hänen ystäviinsä. Valehtelin, etten jaksanut osallistua illanistujaisiin, vaikka tosiasiassa ei tehnyt mieli mennä muiden pällisteltäväksi. Minulla ei ollut ainuttakaan vaatetta, jossa olisin näyttänyt hyvältä.

Miestä kiloni eivät haitanneet, mutta vanhempani ja sukulaiseni kyselivät, olinko huomannut lihoneeni. Se kiukutti. Totta kai olin huomannut! Teki mieli huutaa ja itkeä, että olen yrittänyt kaikkeni.

Tuntui pahalta, etteivät läheiset ymmärtäneet, kuinka kipeä asia paino minulle oli.

Kommentit olivat kuitenkin viimeinen potkaisu tehdä asialle jotain. Kuntoni oli niin heikko, etten jaksanut tehdä iltaisin mitään.

Äitini vinkkasi painonhallintaryhmästä, jossa opeteltaisiin terveellisempiä elintapoja ammattilaisten avulla. Lukukausi kesti syksystä toukokuuhun ja maksoi tuhat euroa. Vanhempani maksoivat siitä puolet.

Aluksi kävin laboratoriokokeissa. Maksan rasva-arvot olivat normaalin ylärajalla. Aloin kuitenkin miettiä, mitä lukemat olisivat nelikymppisenä, jos jatkaisin tätä menoa?

Ryhmän tuki tuntui äärimmäisen hyvältä. Vihdoin ympärillä oli ihmisiä, jotka ymmärsivät minua. Kävimme yhdessä lenkillä ja kuntosalilla. Opin parantamaan ruokavaliotani.

Lisäsin ensin kasvisten määrää. Sitten opin suunnittelemaan viikon ateriat etukäteen. Painonhallinta on lopulta psyyken hallintaa.

Lue myös: Kun maksa sanoo stop!

Anniina Reittonen

Ikä: 23

Ammatti: Ohjaaja lastensuojelussa

Asuinpaikka: Turku

Perhe: Avomies ja kolme koiraa

Harrastukset: Kuntosali, koirat ja käsityöt

Vasta lääke toi tuloksia

Samaan aikaan valmistuin sosionomiksi ja aloitin uudessa työpaikassa. Kolmivuorotyössä oli vaikea pitää kiinni ruokarytmistä. Ostin yövuoroon herkkuja, jotta pysyisin hereillä.

Kiloja kertyi lisää. Painoin enimmillään 101 kiloa. Olin pettynyt, etten onnistunut laihtumaan kalliissa painonhallintaryhmässä. Sieltä saatu tieto ja tuki heijastuivat kuitenkin hyvinvointiini pidemmällä tähtäimellä.

Ryhmässä kuulin ensimmäisen kerran myös Mysimba-laihdutuslääkkeestä. Sitten lääkäri otti sen puheeksi vastaanotolla. Lääke voisi hillitä kyltymätöntä ruokahaluani.

Lääke alkoi toimia heti. Tulin kylläiseksi nopeammin eikä herkkuhimo enää iskenyt yhtä lujaa. Onnistuin jopa jättämään ruokaa lautaselle. On kummallista, että lapsina meitä patistetaan syömään lautanen tyhjäksi ja sitten aikuisina joudumme oppimaan tavasta eroon.

Painoni alkoi pudota hurjaa vauhtia. Ensimmäisten neljän kuukauden aikana laihduin 15 kiloa. Sen jälkeen tahti on hidastunut. En ole saanut lääkkeestä mitään sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia.

Koska lääke on kallis, kokeilin välillä puolittaa lääkeannoksen. Ruokahalu palasi. Syön jälleen täyttä annosta, neljä tablettia päivässä.

Lue myös: Terveellinen syöminen vuorotyössä

Vanhat farkut mahtuvat taas

Lääke auttaa pitämään kiinni ruokarytmistä. Kun menen yövuoroon, onnistun jättämään karkit kauppaan. Pärjään yön porkkanoilla ja pähkinöillä. Neulon ja virkkaan, jos alkaa väsyttää. Välillä toki syön myös karkkia.

Mieheni pystyy syömään mitä tahansa lihomatta. Se ärsyttää. Onneksi hän tukee muutostani eikä tule eteeni syömään pitsaa.

Olen löytänyt ihanan kuntosalin, jossa käyn spinningtunneilla. Poljen pyörää katsellen ruudulta alppimaisemia.

Painan nyt 79 kiloa. Olen paljon energisempi, iloisempi ja sosiaalisempi kuin vuosi sitten. Tavoitteeni on päästä 70 kiloon. Se lähentelisi 165-senttisen normaalipainoa.

Terveemmän tulevaisuuden lisäksi haluan kapeamman vyötärön. On mahtavaa käyttää farkkuja, jotka ostin jo kolme vuotta sitten.

Lääkärin määräämät lääkkeet ovat maksaneet tähän mennessä tuhat euroa. Jatkan käyttöä niin kauan kuin koen sen tarpeelliseksi. Lääkäri seuraa edistymistäni.

Kävin hiljattain laboratoriokokeissa. Maksan rasva-arvot olivat puolittuneet syksystä 2017. Se on todiste siitä, että kehossani on tapahtunut paljon hyvää.

Paino putosi 22 kiloa vuodessa

Anniina osaa kehua itseään jokaisesta hyvästä valinnasta.

101 kg

Helmikuu 2018 Valmistuin sosionomiksi. Olin painavampi kuin koskaan, vaikka olin käynyt painonhallintaryhmässä syksystä lähtien. Uusi kolmivuorotyö häiritsi ruokatottumusten muuttamista. Söin yövuoroissa herkkuja, jotta pysyisin hereillä.

90 kg

Elokuu 2018 Painonhallintaryhmän tapaamiset olivat päättyneet. Olin käyttänyt laihdutuslääkettä pari kuukautta. Paino oli pudonnut 11 kiloa tänä aikana. Kilot häiritsivät yhä, mutta tunsin jo itseni voittajaksi. Olin energisempi kuin aikoihin.

85 kg

Lokakuu 2018 Lomailin Bulgariassa. Ensimmäistä kertaa vuosiin en hävennyt itseäni bikineissä. Olin ylpeä vartalostani.

79 kg

Helmikuu 2019 Harrastan hikiliikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Käyn spinningissä ja lenkillä. En kuitenkaan ota stressiä ja mollaa itseäni, jos tämä ei aina onnistu. Kehun itseäni joka kerta, kun käyn liikkumassa ja valitsen lautaselleni terveellistä ruokaa.

Anniinan vinkit:

1. Lähde liikkeelle pienistä asioista. Älä muuta koko elämää kerralla. Lisää vaikka ensin aterioihisi kasviksia. Kiitä itseäsi pienistäkin onnistumisista. Älä syyllistä itseäsi, jos välillä repsahdat.

2. Juttele samassa tilanteessa olevien kanssa. Pyydä läheisiltäsi tsemppausta. Kerro heille, että paino on sinulle vaikea ja itkettävä asia.

3. Asennoidu siihen, ettei mikään tapahdu hetkessä. Jos olet kerännyt painoa 20 kiloa kymmenessä vuodessa, se ei välttämättä lähde pois hetkessä.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 4/2019.

Julkaistu: 10.6.2019