Kauneus & Terveys

Kun työtön puoliso nyhrää kotona


Työttömäksi jäänyt mies on linnoittautunut kotiin eikä innostu mistään. Lukija kysyy psykologi Ilona Rauhalta, kannattaako erota.
Kuvat Satu Kemppainen, A-lehdet

“Olen 38-vuotias nainen ja ollut 36-vuotiaan mieheni kanssa pian seitsemän vuotta. Tapasimme työpaikalla.

Pari vuotta sitten mieheni irtisanottiin yt-neuvotteluiden yhteydessä. Sen jälkeen hän on pysytellyt kotona. Introverttinä tyyppinä hän on siitä ehkä vain hyvillään.

Arki sujuu mutta on jotenkin ankeaa. Ilmapiiri on jämähtänyt. Mies ei innostu lähtemään edes iltakävelylle. Jutunaiheet on vähissä, koska toinen möllöttää kotona ja netissä. Uusia kokemuksia hän ei saa. En uskalla jutustella työasioista, ettei hän pahoita mieltään.

Puolisoni elinpiiri on kaventunut kodin, kaupan ja kaukosäätimen väliin. Samoin on käymässä minulle!

En voi raahata häntä väkisin ihmisten ilmoille ja takaisin elämään. Onko mitään tehtävissä?”

PSYKOLOGI ILONA RAUHALA VASTAA:

Olet vielä nuori, kuten miehesikin. Hänellä on työikää jäljellä yli 30 vuotta. Mitä hän on ajatellut tehdä elämällään?

On selvää, että miehesi on löydettävä merkityksellistä tekemistä ja huolehdittava kehityksestään. Muuten hänen elämänsä ei ole mielekästä. Vaikuttaa, että hän on masentunut: aloitteeton ja haluton tekemään tilanteelle mitään.

Jos puolisosi jatkaa tuolla tavalla, hän alkaa vanheta, kyynistyä ja muuttua mörökölliksi. Siinä vaiheessa sinun on kysyttävä itseltäsi, millaiseen elämään olet sitoutunut ja mitä odotat kumppaniltasi.

Parisuhteessa on oikeus vaatia toiselta

Parisuhteessa kummankin osapuolen tulee tehdä oma osuutensa eli pitää itsensä elinvoimaisena. Jos toinen luovuttaa sen vaalimisen, hän jättää toisen mahdottomaan tilanteeseen.

On eri asia, jos toinen sairastuu vakavasti eikä pysty mihinkään. Nyt ei ole kysymys tästä, vaan miehesi tila kuulostaa jonkinlaiselta passivoitumiselta. Se ei ole hyväksi hänen hyvinvoinnilleen eikä reilua sinua kohtaan.

Miehesi tarvitsee potkun takapuoleen tai tukea tilanteeseen

Ota asia puheeksi. Joskus toinen havahtuu, kun toinen kriisiyttää tilanteen.

Joskus toinen ei herää. Jos puolisosi valitsee passivoitumisen, kerro hänelle, mitä se tekee suhteellenne. Kysy, haluaako hän sitä.

Hän saattaa sanoa ”millään ei ole mitään merkitystä’’. Se on surullista, mutta se myös mitätöi sinua. Mieti, haluatko elää tärkeimmät vuotesi itsensä hylänneen ihmisen kanssa.

Jos haluat jatkaa suhteessa, sekin on valinta. Tee itsellesi selväksi, mitä valitset ja miksi.

Elinvoima ja ilo voivat myös palata 

Tähän voi johtaa se, että kumpikin sanoo selkeästi, mikä sopii itselle ja mikä ei.

Toteutuvatko toivotut asiat suhteessa? Vai tahdotteko eri asioita: toinen haluaa kasvaa horsmaa sohvalla ja toinen nauttia elämästä kaikin tavoin?

Ole rehellinen ja järkevä, äläkä tunteile liikaa. Tunne on hyvä apuri mutta huono herra, kun kyse on tosiasioista. Löydät kyllä oikeat askeleet. Ole rohkea!

Julkaistu: 22.11.2017