Kohota hyvän kolesterolin määrää veressäsi

Hyvää kolesterolia voi kohottaa usein eri tavoin, kaikkein tehokkaimmin käyttämällä niasiinilisää.

Sydänkohtausten ja myös aivoinfarktien estämiseksi on aina lähimenneisyyteen asti pyritty kaikin keinoin madaltamaan LDL (low-density lipoprotein) -kolesterolia. LDL-kolesterolin madaltaminen valikoitui normiksi kenties sen vuoksi, että lääkkeet kolesterolin madaltamiseksi ovat olemassa. Statiinit ovatkin tehtävässään hyvin tehokkaita. Tutkimuksissa 40 mg madaltuminen veridesilitraa kohti on havaittu aiheuttavan keskimäärin 24 prosentin laskun sydänkohtauksen, aivoinfarktin ja muiden vakavien verisuonitautien riskiin.

Tästä huolimatta useat ihmiset kärsivät sydän- tai aivoinfarktin, vaikka heidän LDL-kolesterolitasonsa on matala. Tutkijat ja lääketehtaat ovatkin etsineet muita tekijöitä, joihin vaikuttamalla sydän- ja verisuonitautiriskejä voidaan laskea. Yksi ehdokas on C-reaktiivinen proteiini (CRP), sydäntautien kehittymisen alkuvaiheessa tärkeässä osassa olevan lievän tulehdustilan indikaattori. Aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltain ruoka- ja lääkevirasto FDA hyväksyi rosuvastatiinin myynnin ihmisille, joiden CRP–taso on kohonnut ja joilla on ainakin yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä riippumatta siitä, onko heidän LDL-tasonsa koholla.

Myös HDL (high-density lipoprotein) –kolesteroli herättävää kiinnostusta. HDL, ns. hyvä kolesteroli, kerää ylimääräistä kolesterolia verisuonten ateroskleroottisesta plakista ja hävittää sen maksassa. Tutkimus tutkimuksen jälkeen on osoittanut, että korkeat HDL-tasot korreloivat matalamman sydäntautiriskin kanssa riippumatta siitä, onko LDL-kolesterolia laskettu statiinein. Mitä korkeampi HDL:n pitoisuus veressä on, sen parempi. Nykyisten ohjeiden mukaan suositeltava HDL-taso vähintään 60mg desilitrassa verta. Alle 40 mg:n pitoisuutta desilitraa kohti pidetään riskitekijänä sydän- ja aivoinfarktille.

Auta itseäsi

Voit kohottaa HDL-tasojasi monella tavalla. Useimmat sisältyvät tuttuun listaan asioista, joita meidän pitäisi tehdä pitääksemme itsemme terveinä (kts. lista seuraavalla sivulla). Osaa perinteisen listan sisältämät vinkit eivät kuitenkaan auta riittävästi. Etsintä lääkkeelle, jolla olisi yhtä positiviinen vaikutus HDL-tasoihin kuin statiinilla LDL-kolesteroliin onkin jatkuvasti käynnissä.

Eräs lupaavimmista oli torsetrapibi, joka näytti alkuun todelliselta läpimurrolta. Suuren tutkimuksen jälkeen todettiinkin, että torsetrapibin ja statiinin ottaminen yhdessä teki loistavaa jälkeä kolesterolin suhteen: HDL-tasot kohosivat yli 70 % ja LDL-tasot laskivat noin neljänneksellä. Mutta lääkeyhdistelmän käyttäminen aiheutti huolia potilasturvallisuudelle, kun havaittiin sydän- ja verisuonitautien, syöpien ja tartuntatautien osuuden kohonneen lääkeyhdistelmää käyttäneiden keskuudessa. On selvää, että HDL –lääkkeiden ympärillä vallinnut kiinnostus laski huomattavasti.

Vanhoja vaihtoehtojakin on. Fibraateiksi kutsutut lääkkeet kohottavat HDL-tasoja, vaikka niitä käytetään pääasiallisesti madaltamaan triglyseridiarvoja. Kaksi yleisimmin määrättyä fibraattityyppiä ovat gemfibrotsiili ja fenofibraatti.

Enemmän kuin vitamiini

Tällä hetkellä tehokkain purkista löytyvä tabletti HDL-tasojen kohottamiseen on vitamiini, tosin vitamiineille epätavallisen suurina annoksina. Niasiinin (vitamiini B3) ominaisuuksia ravitsemuksellisessa mielessä tunnetaan vain vähän. Tällä hetkellä niasiinin suositeltu saantisuositus Suomessa on miehillä noin 18 mg ja naisilla 15 mg vuorokaudessa. HDL-tasojen kohottamiseksi niasiinia vaaditaan kuitenkin yli 50-kertainen annos päiväsuositukseen verrattuna. HDL:lle suotuisat vaikutukset alkavat noin 1000 mg:n, eli 1 gramman vuorokausiannoksilla ja LDL-tasot alkavat laskea annoksen noustessa noin 3 grammaan vuorokaudessa. Jos tavoitteena on vain HDL-tasojen kohottaminen, saadaan tehokkain vaikutus aikaan 1-1,5 gramman vuorokausiannoksella.

Kun niasiinin annostusta nostetaan näin suureksi, alkavat sivuvaikutukset olla ongelmallisia. Niasiini voi nostaa verensokeria ja vahingoittaa maksaa. Kihdin sairastaneiden tulisi välttää farmakologisia annoksia, koska ne voivat kohottaa virtsahappomäärää elimistössä.

Yleisin sivuvaikutus on kuitenkin ajoittainen punastuminen. Pistelevä lämmön tuntemus leviää pään, kasvojen ja niskan alueen punastuvassa ihossa. Joillekin niasiini aiheuttaa myös kutinaa ja pahoinvointia. Punastuminen johtuu siitä, että suurina annoksina niasiini aiheuttaa ääreisverisuonia avaavan prostaglandiinin vapautumista. Pysyviä vahinkoja punastumisesta ei ole, mutta sen aiheuttama epämiellyttävä tunne on yksi niasiinin syönnin lopettamisen pääsyistä. Punastumisella on taipumus lieventyä ja helpottua, kun niasiinin syömistä jatketaan jonkin aikaa.

Kontrolloi punastumista

Punastumista voi lievittää ja jopa ehkäistä usein eri tavoin. Kenties paras keino on ottaa aspiriinia (325 mg) tai ibuprofeenia (200 mg) 30-60 minuuttia ennen niasiinia. Niasiinia ei myöskään pitäisi syödä tyhjään tai täyteen vatsaan – suosituksena onkin ottaa niasiiniannos ruokailun yhteydessä, ei ennen tai jälkeen. Muita keinoja vähentää punastumista ovat alkoholin käytön, mausteisten ruokien ja kuumien juomien vähentäminen.

Niasiinin valmistajat ovat käyttäneet depotkapseleita punastumisen helpottamiseksi, mikä yleensä onnistuukin. Hitaasti imeytyvillä kapseleilla on kuitenkin todennäköisemmin haittavaikutuksia maksan ja verensokerin suhteen. On olemassa myös niasiinituotteita, joiden ei pitäisi aiheuttaa punastumista. Jos haet hyötyjä HDL:n suhteen, älä käytä näitä niasiinituotteita. Niiden sisältämillä ainesosilla ei samankaltaisuudestaan huolimatta samoja vaikutuksia kuin oikealla niasiinilla, joten niillä ei ole vaikutusta HDL-tasoihisi.

Lääkeyhtiöt ovat tuoneet markkinoille tuotteita, jotka yhdistävät statiinin sekä hitaasti imeytyvän niasiinin yhdistääkseen LDL- ja HDL-kolesteroleihin kohdistuvat hyödylliset vaikutukset yhteen tuotteeseen. Esimerkkejä tällaisista yhdistelmistä ovat lovastatiini-niasiini- sekä simvastatiini-niasiini-yhdistelmät. Tutkimustulokset tällaisista yhdistelmälääkkeistä ovat tähän mennessä olleet rohkaisevia. Aiemmin tänä vuonna julkaistiin lopputulokset kokeellisesta tutkimuksesta, jossa niasiinia verrattiin etsetimibiin. Tulokset osoittivat, että niasiini on parempi verisuonia tukkivan ateroskleroosin estäjänä kuin LDL-kolesterolia vähentävä etsetimibi. Tutkimuksessa niasiinia ja etsetimibiä annettiin potilaille, jotka käyttivät jo statiineja alentaakseen LDL-kolesterolitasojaan.

Niasiinin vaikutukset kolesteroliin havaittiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta sen sisällyttäminen rutiinihoitoon on ollut hidasta. Vaikuttavana tekijänä ovat olleet huolet sivuvaikutuksista – kuten punastumisesta – ja siitä, ottavatko ihmiset niasiinin todella osaksi lääkitystään. Tämä siitäkin huolimatta, että sivuvaikutuksia voidaan hallita hyvin pienillä panostuksilla. Myös statiinien tehokkuudella ja niiden valtavalla markkinoinnilla on ollut oma vaikutuksensa. Statiinit ovat hyvin tehokkaita LDL-kolesterolin madaltamisessa ja ne myös kohottavat HDL:n määrää hieman, joten useimmat hoitavat lääkärit tyytyvät siihen. On kuitenkin muistettava, että useat tarvitsisivat lääkitystä kohottaakseen HDL-tasojaan kohti 60 mg:n tasoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin kolmanneksella miehistä ja viidenneksellä naisista HDL-tasot ovat riskialueella, alle 40 mg desilitraa kohti.

Kaikesta huolimatta niasiinin tee-se-itse-luonne vetoaa moniin ihmisiin. Se voi myös vaikuttaa luonnollisemmalta kuin statiini, vaikka käytössä olisi farmakologinen annos. Useimmat lääkärit suosivat syystä määrätessään niasiinia reseptituotteita, koska reseptillä määrättävien tuotteiden kontrolli ja valvonta on tarkempaa. Jos aiot aloittaa tai olet jo aloittanut käsikauppatuotteena myytävän niasiinin käytön, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.

Kuusi pilleritöntä tapaa, joilla kohotat HDL-tasojasi

Liiku enemmän. Kävelyn kaltaiset aktiviteetit kohottavat HDL:n määrää, mutta sykettä selvästi kohottavalla aerobisella harjoittelulla näyttää olevan lisävaikutus HDL:n tulehduksen vastaiseen toimintaan, vaikka tasot eivät kohoaisikaan kovin paljon.

Syö hyviä rasvoja. Trans-rasvat alentavat HDL-kolesterolia ja tyydyttyneet rasvat heikentävät sen positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi oliivi- ja auringonkukkaöljystä löytyvät tyydyttymättömät rasvat madaltavat LDL-kolesterolin määrää ilman haittaa HDL-tasoillesi. Omega-3-rasvahapot kohottavat HDL-tasojasi.

Syö täysjyviä. Sydäntautien estämiseksi usein suositellut hiilihydraattirikkaat ruokavaliot madaltavat HDL-tasoja. Haitallista vaikutusta voidaan hillitä syömällä täysjyvätuotteita pitkälle jalostettujen hiilihydraattien sijaan.

Pudota painoa. Painon pudotus kohottaa HDL-tasojasi, johtui se sitten liikunnasta tai ruokavaliosta.

Lopeta tupakointi. Tupakoitsijoiden HDL-tasot ovat savuttomiin verrattuna matalammat. Tasot kohoavat normaaleiksi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Käytä alkoholia, mutta kohtuudella. Alkoholi kohottaa HDL-tasoja – mitä enemmän alkoholia juot, sen korkeammaksi tasosi nousevat. Alkoholistien HDL-tasot ovat usein erinomaiset. Korkean alkoholinkulutuksen haittavaikutukset nollaavat luonnollisesti kaikki hyödyt, joita HDL tuo. Kohtuukäyttö on avain terveyshyötyihin.

Copyright © 2010 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.