Kiveksissä esiintyy useita sairauksia, joiden oireet ilmenevät eri tavoin. Useimmat vaivat ovat suhteellisen harvinaisia ja hyvälaatuisia, mutta jotkut edellyttävät kiireellistä lääkärin arviota hoidon tarpeesta. Tähän artikkeliin on koottu yleisimpiä kivespussin alueen sairauksia.
Kiveksen kiertyminen
Kives voi kiertyä vartensa ympäri aiheuttaen verenkierron salpaantumisen. Hoitamattomana tila johtaa kiveksen menetykseen. Vasen kives kiertyy herkemmin kuin oikea. Kives kestää verenkierron salpaantumista vain n. 4-6 tunnin ajan. Myös pienillä pojilla kives voi kiertyä. Pikkupojilla kiveskiertymästä johtuva kipu on nivuksessa ja alavatsan alueella; aikuisilla yleensä kivespussissa. Kives voi kiertyä joko kiveskapselin sisä- tai ulkopuolella. Kiveskiertymän esiintymisen huiput ovat ensimmäisellä ikävuodella ja puberteetissa.
Lapsilla kiertymän aiheuttamat oireet saattavat olla hyvin vähäiset. Alavatsalla tuntuu kipua. Kivespussi voi hiukan punoittaa, on lievää lämpöilyä ja kives on vetäytynyt ylös. Vanhemmalla iällä kiertyminen aiheuttaa äkillisen kovan kivun alavatsalle, nivukseen ja kivespussiin. Kives on kosketusarka, sitä on usein vaikea tutkia arkuuden vuoksi ja se on turvonnut.
Diagnoosi tulee tehdä nopeasti, sillä vaarana on kiveksen menetys. Hoidolla on kiire ja leikkaus tulisi tehdä 4-6 tunnin sisällä kiveksen kiertymisestä, muuten kives menetetään. Jos kiertymisestä on kulunut yli 24 tuntia, on kives varmasti tuhoutunut ja joudutaan poistamaan. Toistuva kiveksen kiertyminen on huonosti tunnettu tapahtuma. Tällä ilmiöllä saattaa olla kuitenkin vakavat vaikutukset kiveksen toimintaan. Yleisin oire on kova kiveskipu, joka alkaa ja häviää nopeasti. Usein mukana on pahoinvointia. Hoito on kiveksen kiinnittäminen.
Kiveskohjut
Kiveskohjut tarkoittavat laajentuneita laskimoverisuonia kivespussin sisällä. Ne tulevat yleensä kivespussin vasemmalle puolelle. Syynä kiveskohjujen kehittymiselle on yleensä synnynnäinen laskimoläppien heikkous. Kiveskohjuja esiintyy jo murrosiässä ja nuorilla aikuisilla ja lisääntyy iän myötä. Kiveskohjut saattavat nostaa kivespussin lämpötilaa. Kiveskohjut voivat aiheuttaa jomotusta ja hikoilua.
Diagnoosi tehdään katsomalla ja tunnustelemalla kivespussia potilaan seistessä. Tarvittaessa voidaan tehdä kivespussin ultraäänitutkimus. Kiveskohjuja ei läheskään aina tarvitse hoitaa. Jos kiveskohjut aiheuttavat potilaalle jomotusta ja kivespussin hikoilua tai hedelmättömyyttä, tulisi ne hoitaa. Tavallisin hoitotoimenpide on kirurginen. Kiveslaskimot voidaan tukkia myös ns. silikonipalloilla tai metallikierukoilla röntgenlääkärin toimesta.
Kivessyöpä
Kivessyöpä on Suomessa harvinainen sairaus. Uusia kivessyöpätapauksia todetaan vuosittain runsas 100. Kivessyöpä on yleisin kasvain nuorilla 20 – 34-vuotiailla miehillä. Maailman suurimmat kivessyöpäluvut ovat Tanskassa ja Ruotsissa ja matalimmat luvut Afrikassa ja Aasiassa. Maailmalla kivessyövän esiintyvyys on viime vuosina lisääntynyt.
Kivessyövän kehittymisen syyt ovat epäselviä. Eräs kivessyövän riskiä kohottava tekijä on piilokiveksisyys eli syntyessä kives ei ole kunnolla laskeutunut kivespussiin. Kasvain voi olla perinnöllinen. Kasvain ei aiheuta kipuja, minkä vuoksi se on salakavala ja pääsee oireettomana kasvamaan.
Diagnostiikka perustuu kivespussin tunnusteluun, kivespussin läpivalaisuun lampulla, ultraääni- ja tietokonetasokuvauksiin sekä verestä otettuihin kivessyövän merkkiainesiin. Kivessyöpiä on montaa eri tyyppiä, joiden hoito ja ennuste on erilainen. Kivessyöpä lähettää herkästi etäpesäkkeitä paikallisiin imusolmukkeisiin, jotka sijaitsevat vatsanontelon takaosassa. Etäpesäkkeitä voi olla myös rintaontelossa välikarsinan alueella, kaulan alueen imusolmukkeissa ja joskus myös nivustaipeiden imusolmukkeissa. Kivessyöpä leviää herkästi myös keuhkoihin.
Kivessyövän hoito on aina radikaali leikkaus, jossa poistetaan kives, lisäkives ja siemenjohdin vatsaontelon alaosaan saakka. Riippuen ennustetekijöistä ja syöpätyypistä potilaat saavat leikkauksen lisäksi lisähoitoina sädehoitoa ja/tai sytostaatteja. Kivessyövän ennuste on tänä päivänä hyvä.
Kivestulehdus
Kivestulehdus on onneksi harvinainen. Kiveksen vieressä on lisäkives, joka toimii eräänlaisena puskurina ja suodattimena, minkä ansiosta bakteerit eivät kovin helposti pääse kivekseen. Lisäksi kiveksen ympärillä on paksu kapseli, joka estää bakteerien invaasion.
Kivestulehdus esiintyy usein yhdessä lisäkivestulehduksen kanssa. Kivestulehduksessa potilaalla on kuumetta, kipua ja turvotusta kivespussissa. Kives saattaa jopa kokonaan tuhoutua tulehduksen jälkeen. Tällöin saattaa hormonitasapaino järkkyä ja lapsensaanti vaikeutua.
Sikotaudin yhteydessä esiintyy kivestulehdusta noin 20 %:ssa tapauksista. Kivestulehdus hoidetaan antibiooteilla, kipulääkkeillä ja levolla.
Lisäkiveksen tulehdus
Akuutti lisäkiveksen tulehdus on yleinen nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä. Sen esiintymishuippu on 30 – 50-ikävuosien välillä. Tulehdus aiheuttaa kovaa kipua kivespussin alueella, turvotusta ja kuumetta. Nuorilla miehillä, joilla seksuaalinen aktiviteetti on suuri, saattaa lisäkiveksen tulehduksen aiheuttaa jokin sukupuolitaudeista. Tavallisin niistä on klamydia. Vanhempien miesten lisäkivestulehduksen syynä on usein virtsarakon huono tyhjentyminen, jäännösvirtsa ja bakteerien aiheuttama rakkotulehdus.
Usein akuutin lisäkivestulehduksen syytä ei löydetä. Kyseessä saattaa tällöin olla esim. virtsan takaisinvirtaus siemenjohtimeen. Viruksen aiheuttamat tulehdukset johtavat usein sekä lisäkiveksen että kiveksen tulehdukseen. Akuutin lisäkivestulehduksen jälkeen potilaalle voi jäädä jomottavaa kipua kivespussiin useiden viikkojen ja jopa kuukausien ajaksi. Kipu heijastuu ylös nivukseen. Krooninen lisäkivestulehdus kehittyy usein akuutin tulehduksen jälkeen ja se voi kestää useita vuosia.
Krooninen lisäkivestulehdus aiheuttaa pitkäaikaista jomottavaa paikallista kipua, kosketusarkuutta ja lievää lisäkiveksen turvotusta. Klamydian aiheuttama lisäkivestulehdus hoidetaan antibiooteilla. Partneri tulisi myös hoitaa. Bakteerien aiheuttama lisäkivestulehdus hoidetaan myös antibiooteilla. Kivespussi olisi hyvä kohottaa, jolloin kipu yleensä helpottaa. Kroonisen lisäkivestulehduksen hoito on usein vaikea. Antibiooteista ei yleensä ole enää apua. Yleisesti käytetään hoitona tulehduskipulääkkeitä, joita otetaan tarvittaessa. Toisinaan kroonisesti tulehtunut lisäkives joudutaan kirurgisesti poistamaan.
Vesikives
Vesikives saattaa tulla itsestään missä iässä tahansa. Vesikivestä esiintyy vastasyntyneillä pojillakin. Kiveksen ympärillä on tavallista runsaammin nestettä. Normaalistikin kiveksen ympärillä on n. 5-10 ml kudosnestettä, joka suojaa kivestä äkillisiltä liikkeiltä ja kolhaisuilta. Vesikiveksessä nestettä voi kerääntyä useita satoja millilitroja.
Vesikiveksen syntymisen syitä ei aina tiedetä. Vesikives on usein täysin oireeton. Toisinaan kivespussissa voi tuntua epämiellyttävä painon tunnetta. Vesikives on hyvänlaatuinen.
Diagnoosi tehdään kivespussin tutkimuksen perusteella. Kivespussi on toispuoleisesti turvoksissa. Käsin tunnetaan pehmeä ylimääräinen nestekertymä. Vesikives päästää valoa läpi. Tarvittaessa voidaan tehdä ultraäänitutkimus. Pientä vesikivestä ei tarvitse hoitaa, koska siitä ei ole vaivaa ja se ei ole vaarallinen. Vesikives voidaan kuivattaa lääkeaineella. Isot vesikivekset tulee leikata avoimesti.
Siemennesterakkula
Siemennesterakkula lähtee lisäkiveksen tiehyistä muodostaen erisuuruisia ja usein rypälemäisiä nesterakkuloita. Yleensä rakkulat alkavat muodostua ilman syytä keski-iän jälkeen. Rakkulat ovat yleensä alle 3 cm:n läpimittaisia ja sijaitsevat kivespussin kalvon sisällä.
Rakkulat eivät aiheuta kipuja ja vaivoja. Joskus saattaa esiintyä vähäistä jomotusta. Nesterakkulat saattavat häiritä istumista varsinkin silloin, jos housut ovat tiukat. Kivespussia sormin tunnustellen tunnetaan pehmeä myötäävä pahkura, joka on erillään kiveksestä.
Siemennesterakkula päästää valoa läpi, joten diagnoosin voi varmistaa lampulla pimeässä huoneessa. Hoidoksi riittää usein pelkkä seuranta. Jos nesterakkula kasvaa kivestä suuremmaksi, suositellaan kirurgista poistoa.
Lue myös:
