Kiropraktiikka-sana tarkoittaa suoraan käännettynä käsillä hoitamista. Maailman Terveysjärjestö (WHO) määrittelee kiropraktiikan terveydenhuollon ammatiksi, joka diagnosoi, hoitaa ja ennaltaehkäisee lähinnä tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja vaivoja. Erityisesti huomiota kiinnitetään tuki- ja liikuntaelinsairauksien konservatiiviseen (ei-leikkaukselliseen tai ei-lääkkeelliseen) hoitoon ja kuntoutukseen. Nimensä mukaisesti hoidossa ovat keskiössä erityisesti käsillä tehtävät hoitotekniikat.
Kaikki kiropraktikot valmistuvat yliopistoista ulkomailta, koska koulutusta ei järjestetä Suomessa. Peruskoulutus on kansainvälisesti tarkoin säännelty ja sitä järjestetään Euroopassa maisteritasoisina yliopistotutkintoina Sveitsissä, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa, ja Tanskassa. Pohjoismaiden ainoa yliopistotutkinto toimii Tanskan Odensen lääketieteellisen yhteydessä, jossa kolme ensimmäistä vuotta ovat yhteisiä kiropraktikko- ja lääkäri-opiskelijoille.
Ulkomailla kiropraktikoilla on huomattavasti laajemmat ammattioikeudet ja velvollisuudet, kuten tehdä diagnoosi, erotusdiagnoosi, antaa sairauslomaa ja lähettää tarvittaessa esim. kuvantamiseen tai jatkotutkimuksiin. Norjassa ja Tanskassa, joissa on Pohjoismaista eniten kiropraktikkoja, selkä ja tuki- ja liikuntaelinpotilaat lähetetään ensimmäiseksi kiropraktikon suoravastaanotolle arvioon ja hoitoon.
Suomessa kiropraktikkojen työnkuva on käytännössä yksityisvastaanoton pitämistä, koska virkoja ei ole julkisessa terveydenhuollossa tai koulutusjärjestelmässä. Ulkomaita vastaavia ammattioikeuksia ei ole nimikesuojausta lukuun ottamatta. Suomessa on vain noin kuusikymmentä kiropraktikkoa, joka Pohjoismaista on selvästi vähiten suhteutettuna asukaslukuun. Enemmän lääkäreitä valmistuu Suomessa useimpien lääketieteellisten yhdeltä vuosikurssilta. Myös kaikissa suuremmissa Norjan, Tanskan ja Ruotsin kaupungeissa alkaa olla enemmän kiropraktikkoja kuin koko Suomessa.
Todennäköisesti ammattikunnan lilliputtimaisuuden ja myöhäisen nimikesuojan takia kiropraktikoiden hoito nähdään edelleen olevan jollakin tavalla vaihtoehtoisena ja kansanparantamisena Suomessa. Ennen kiropraktikko-ammattinimikkeen suojaamista 2008 meillä oli satoja henkilöitä, jotka käyttivät nimikettä ilman minkäänlaisia alanopintoja. Kiropraktiikka on maailmanlaajuisesti vakiintunut ja laaja ammattikunta ja toimii muiden ammattikuntien tapaan keskittyen omaan manuaalisen terapian (=käsillä tehtävään hoitoon) erikoisalaansa yksityisessä että julkisessa terveydenhuollossa.
Kirjoittaja: Jani Mikkonen D.C. kiropraktikko, erikoistunut neurologiseen kuntoutukseen. Vastaanotto Helsingissä, www.selkakuntoutus.fi.
Lue lisää:
