Joko iski ikäkriisi?
Epämääräistä tyytymättömyyttä tai suoranaista kauhua omasta elämästä? Ennen kuin säntäät vaihtamaan kampausta, alaa, puolisoa ja elämäntapaa, lue tämä.
Onhan se hyväkin juttu: pysähtyä pohtimaan omaa elämäänsä ja ikää. Joskus kriisi laukeaa ensimmäisistä ryppyjen aluista, kädenselkään piirtyvistä maksaläikistä tai keskivartaloon kertyvästä vararenkaasta.
– Kyse ei ole aina kriisistä vaan ikäsiirtymästä, johon liittyy hedelmällistä oman elämän pohdintaa ja arviointia. Ihminen pallottelee, että jos en nyt tee jotakin, myöhemmin se voi olla liian myöhäistä, kuvaa elämänkulun tutkija Merja Korhonen Itä-Suomen yliopistosta.
Ikäkriisikin voi silti olla vakava kriisi, joka järkyttää mielenrauhaa. Silloin ahdistukseen on usein myös muita syitä.
Muutoksia ja elämänvalintoja
Kriisit on tapana jaotella karkeasti kolmeen ryhmään.
- Kehityskriisit ovat yleensä myönteisiä kriisejä, joihin voi valmistautua ennalta, kuten muutto lapsuudenkodista, perheen perustaminen ja eläkkeelle jääminen.
- Elämänkriisit eivät usein ole toivottuja mutta kuuluvat elämään. Sairastuminen, avioero, työttömyys ja muutto ulkomaille voivat olla elämänkriisejä.
- Traumaattiset kriisit ovat äkillisiä elämän ylösalaisin keikauttavia tapahtumia, kuten vakava onnettomuus tai väkivallan kohteeksi joutuminen.
Usein ikäkriisi on myös kehitys- tai elämänkriisi. Mitä pitempään elämme, sitä useampia kokemuksia meille kertyy. Vanhempana koemme väkisinkin ikäviä tapahtumia ja menetyksiä, kuten ihmissuhdeongelmia, työpaikan menetyksiä tai läheisten kuolemia.
– Näissä rajapyykeissä ihmisten on pakko miettiä elämäänsä. Haluaako esimerkiksi järjestää syntymäpäiväjuhlat, ja jos haluaa, keitä niihin kutsuu. Itse juhlissa muistellaan menneitä, mikä korostaa ikääntymistä.
Lue myös: Muutos – mahdollisuus vai uhka?
Naisen kello tikittää nopeammin
Toisin kuin vielä sata vuotta sitten, naisen elämä ei tänä päivänä noudata tiettyä kaavaa. Elämänvaiheet ja aktiviteetit eivät aina olekaan sidoksissa ikään. Luennolla parikymppinen nuori ja viisikymppinen alanvaihtaja istuvat vierekkäin. Yhden nelikymppisen lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet kotoa, toinen elää ruuhkavuosia pienten lasten kanssa, ja kolmannella ei ole lapsia ollenkaan.
Naisilla biologia sanelee joka tapauksessa vahvemmin elämänkulkua kuin miehellä. Jos haluaa lapsia, ne on hankittava tiettyyn ikään mennessä.
– On toki kolme- ja nelikymppisiä lapsettomia miehiä, jotka olisivat jo halunneet perheen. Koska miehillä ikä ei estä isäksi tuloa myöhemmin, se ei aiheuta heille samanlaista kriisiä kuin joskus naisille, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Sanna Aulankoski.
Myöhemmin vaihdevuodet ja kuukautisten loppuminen osoittavat naisen vääjäämättömästi vanhenevan. Viisikymppiset naiset saattavat ahdistua ulkomuotonsa ”rupsahtamisesta”, kun taas samanikäiset miehet voivat päinvastoin ajatella, että karisma vain lisääntyy.
Lue myös: Vaihdevuodet jo nyt?
Uravalinnat mietityttävät
Ikäkriisejä ei tule jokaiselle eikä jokaisessa elämänvaiheissa. Kaikkia koskettava keski-iän kriisikin on tutkimusten mukaan myytti, sanoo elämänkaaripsykologian tutkija Katja Kokko Jyväskylän yliopistosta.
Hän johtaa nykyisin professori Lea Pulkkisen 1960-luvulla aloittamaa Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta, jossa on seurattu samoja vuonna 1959 syntyneitä ihmisiä läpi elämän.
Kokko kertoo, että 42-vuotiaina runsas puolet tutkimuksen naisista kertoi kokevansa keski-iän kriisiä. 50-vuotiaina kriiseili runsas 40 prosenttia, mutta 60 prosenttia tunnisti kokeneensa kriisin myös aiemmin. Naisilla kriisit olivat vähän yleisempiä kuin miehillä.
Keski-iän kriisi näytti liittyvän tavallisimmin koulutus- ja uravalintoihin, yleiseen elämän arviointiin, parisuhteeseen ja elämän rajallisuuteen.
– Yksi syy tähän voi olla, että juuri koulutusvalinnoilla on pitkäaikaisia seurauksia muussa elämässä, Kokko arvioi.
Merja Korhosen ja professori Hannu Perhon tutkimuksissa noin yhdeksän kymmenestä vähän yli nelikymppisestä oli kokenut elämässään ainakin yhden lievän tai vakavamman pohdintavaiheen. Joka kymmenes ei kuitenkaan ollut kokenut yhtään kriisiä.
Miksi sitten joidenkin elämä on kulkua kriisistä kriisiin?
Katja Kokko uskoo, että toisilla on suurempi taipumus kokea kriisejä ja kyky tunnistaa ne. Kriisialttiutta lisää neuroottinen persoonallisuus. Silloin ihmisen tunne-elämä on epätasapainossa ja hän kokee paljon kielteisiä tunteita.
Lue myös: Näytätkö ikäistäsi vanhemmalta? Syy ei välttämättä ole terveydessäsi
Ikäkriisi voi tehdä hyvää
Ikäkriisi ei välttämättä ole huono kokemus. Se voi tuoda arkeen hyvinvointia lisääviä muutoksia ja antaa ihmiselle voimavaroja tulevaan.
– Ihminen voi oppia arvostamaan syvempiä asioita ja kokemaan kiitollisuutta arjen tapahtumista. Kriisit karistavat turhaa pinnallisuutta, joka muuten tässä ajassa korostuu, Sanna Aulankoski sanoo.
Tutkimuksissa on havaittu, että onnellisuus lisääntyy iän myötä. Valtaosa 40–60-vuotiaista suomalaisista on tyytyväisiä elämäänsä.
– Maailmalla elämänkaaritutkijat ovat osoittaneet, että viisaus kehittyy kokemuksista, jotka kyseenalaistavat tutun käyttäytymistavan, Katja Kokko lisää.
Lue myös: Lisää innostusta elämääsi
Nuori ilmiö
Ikäkausien kriiseistä alettiin puhua Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Maa oli paljon yksilökeskeisempi kuin Suomi, missä valtaosa kansasta asui maaseudulla.
– Suomessa sodan kokeneet ihmiset olisivat varmaan nauraneet ajatukselle ikäkriisistä, Merja Korhonen huomauttaa.
– Nyt arvostetaan ja edellytetään sitä, että ihmiset pohtivat tunteitaan ja puhuvat omasta elämästään. Työnhakijan pitää olla tietoinen omista kyvyistään ja vahvuuksistaan. Ennen tällaista katseen suuntaamista itseen olisi pidetty itsekkyytenä.
Ikäkriisit voivat liittyä myös siihen, ettei vanhenemista nykyään arvosteta.
– Vanhenemista ei pidetä mitenkään seksikkäänä. On paradoksi, että samalla kun ihmiselämä on pidentynyt, vanhenemisesta on tullut ongelma.
Katso myös: Yksinkertaistamalla vähemmän turhia tapoja ja sääntöjä
