Anna ilosi näkyä! Iloa peitellään, vaikka se tekee meille älyttömän hyvää

Anna ilosi näkyä! Iloa peitellään, vaikka se tekee meille älyttömän hyvää
En uskalla iloita, koska oma kehu haisee – tai jos ilo viedäänkin minulta pois. Näin moni ajattelee. On kuitenkin monta syytä lopettaa himmailu.

Kuntosalin pukuhuoneessa puhelin soi. Soittaja pyysi tunnekouluttaja ja kirjailija Camilla Tuomista haastateltavaksi isoon konferenssiin. Vihdoinkin! Tästä Tuominen oli haavellut jo vuosia.

– Repesin ilosta. Mutta jo ennen kuin olin päässyt juoksu­matolle, selkäytimestäni alkoi tulla kommentteja: Ei tämä nyt niin iso juttu ole, Tuominen muistelee.

Ääni vihjasi, että oli noloa, kun Tuominen oli antanut ilonsa näkyä avoimesti.

Yhdysvaltalaisen professorin Brené Brownin mukaan ilon näyttäminen on haavoittavampaa kuin muiden tunteiden, sillä se paljastaa jotain, mikä on itselle tärkeää.

– Tunnistin saman siellä juoksumatolla. Jos antaisin itseni iloita siitä, että olen onnistunut ja tällä on minulle merkitystä, altistaisin itseni tikarille, joka voi pistää. Aloin vähätellä ja peitellä iloani, Tuominen kertoo.

Samasta syystä moni muukin himmailee ilon näyttämistä.

Sain unelmien opiskelupaikan! Tarjoan pullat työkavereille... tai eihän se niin kummoinen saavutus ole.

Tämä uusi tukka on ihana! Laitankin kuvan Insta­gramiin... mutta jos kaikki ajattelevat, että lesoilen?

Miksi ihmeessä teemme näin?

Selitys löytyy aivoista. Aivojen rakenne sanelee osaltaan sitä, miten käsittelemme tunteita – myös sitä, miksi himmailemme ilon näyttämistä, selittää psykologi Sanna Kinnunen.

Aivoissa on useita alueita, jotka osallistuvat erityisen vahvasti tunteiden käsittelyyn. Näiden alueiden aktiivisuus ja reagointiherkkyys näkyy siinä, kuinka koemme tunteita sekä siinä, miten ilmaisemme niitä.

– Tunteet usein tarttuvat. Jos iloinen ihminen menee huoneeseen, jossa muut ovat ärsyyntyneitä, hän alkaa herkästi tuunata tunnettaan kuuluakseen porukkaan.

Tutkimusten mukaan kielteiset tunteet ovat yleensä voimakkaampia ja kestävät pidempään kuin myönteiset. Huomiomme ohjautuu herkemmin kielteisiin tunteisiin.

– Voi siis olla, että iloa ei koeta yhtä voimakkaasti tai se himmenee nopeammin kuin negatiiviset tunteet, Kinnunen sanoo.

Jos ilon tunne tuntuu hankalalta, se voi johtua lapsuudesta.

Myös kasvatus vaikuttaa tapaamme näyttää tunteita. Jos vanhemmat eivät ole vastanneet esimerkiksi lapsen läheisyyden tarpeeseen, vaikuttaa se lapsen turvallisuudentunteeseen. Silloin voi olla vaikea uskoa vielä aikuisenakin, että hyvä kestää. Voi tuntua hankalalta luottaa iloon saati näyttää sitä, Kinnunen selittää.

Kulttuurikin vaikuttaa siihen, miten iloa näytetään muille.

– Suomalaiset kahvipöytäkeskustelut on turvallista aloittaa valittamalla säästä tai kiireestä. Kun yksi on aloittanut valittamalla, voi sävyä olla vaikea muuttaa, Kinnunen kuvailee.

Syytä valituskulttuuriin voi kaivaa historiasta. Suomessa elettiin pitkään köyhyydessä, ja hyvinvointivaltiosta huolimatta vanhat sanonnat elävät yhä: Itku pitkästä ilosta. Mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta.

– Meillä on vakavan ja tunnollisen raadannan kulttuuria. Voidaan ajatella, että jos joku tekee työtään iloiten ja laulellen, hän ei ole tehokas työntekijä, Kinnunen miettii.

Juuri tästä Camilla Tuomisellakin on kokemusta.

– 25-vuotiaana kuulin työpaikkani ensimmäisessä palautekeskustelussa, että suoriudun hyvin, mutta olen liian innostunut. On surullista, että monessa paikassa on edelleen epäammattimaista olla innostunut ja iloinen töissä.

Vinkki: Tuliko paineita hehkuttaa hyvää mieltä kaikille? Ei tarvitse, jos se ei ole sinun tapasi. Tärkeintä on, että iloitset – vaikka sitten mielessäsi.

Ilon näyttäminen ei ole helppoa mielen ammattilaisellekaan.

– Minulla on taipumusta ’älä nuolaise ennen kuin tipahtaa’ -tyyppiseen ilon himmailuun, psykologi Sanna Kinnunen kertoo.

– Teen väitöskirjaa ja minun on vaikea kertoa muille, jos artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi. Ajattelen, että jos se vielä perutaan.

Kinnunen puhuu omista hääjärjestelyistäänkin varoen. Mitä jos kaikki ei sujukaan kuten piti?

Häistä iloitseminen olisi kyllä Suomessakin ihan sallittua, Kinnunen toteaa.

– Isoista asioista saa iloita avoimemmin kuin pienistä. Jos saa työpaikan tai lapsen tai menee kihloihin, niistä odotetaankin iloista vuodatusta.

Toisen ihmisen onnistumisesta iloitseminen on hyväksytympää kuin se, että iloitsee omasta onnistumisestaan. Taas yksi sanonta: oma kehu haisee.

Sosiaalisessa mediassa osaamme kuitenkin iloita avoimesti.

Kymmenen kilsaa alle viidenkymmenen minuutin, mahtifiilis! hehkuttaa kaverin Facebook-päivitys. Toisen Instagramissa lapset syövät uunituoreita korvapuusteja: #täydellisetpullat #ilovemyfamily.

Iloa hehkuvat somepäivitykset eivät ole pelkästään positiivinen ilmiö.

– Somessa alkaa olla normi, että kun jotain iloista tapahtuu, sen pitäisi olla hypersupermahtavaa, Kinnunen kuvailee.

– Osa päivityksistä kertoo aidosta onnesta, mutta osa luo kulttuuria, että oikea tapa olla iloinen on olla tosi, tosi iloinen.

Jos omat ilon tunteet poikkeavat somenormista, ei niitä välttämättä tee mieli näyttää.

Kun Camilla Tuominen alkoi yrittäjäksi kahdeksan vuotta sitten, hän päätti toimia yhden säännön mukaan: Olen oma itseni kaikkialla, myös somessa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hän antaa ilon, ihmetyksen ja kiitollisuuden näkyä.

– Haluan näyttää esimerkkiä. Meillä kaikilla on valtavasti asioita, joista olla kiitollinen, Tuominen sanoo.

– Mutta harjoittelen koko ajan näyttämään iloani enemmän. Mietin yhä, kehtaanko näyttää sitä.

Tuominen kertoo kuulleensa monta kertaa, että on mieletöntä, mitä kaikkea hänellä elämässään on.

– Vastaan silloin, että niin on sinullakin – sinun pitää vain nostaa sitä esille ja iloita avoimemmin.

Tuominen kannustaa huomioimaan sitä, mitä tunteet yrittävät meille kertoa. Pettymystä, surua tai iloa ei kannata peittää vaan mieluummin tarkastella lähemmin.

– Kun tiedostaa omat tunteensa, tajuaa, mitkä asiat tekevät iloisiksi ja mitkä eivät.

Ilo on viesti siitä, että tämä on hyvä juttu – mene sitä kohti jatkossakin.

Vinkki: Kehu itseäsi peilin edessä. Samalla treenaat mieltä: löydät ilon aiheita itsestäsi ja opit kertomaan iloisia asioita myös toisille.

Yhtä kielteistä tunnetta kohti pitäisi olla kolme myönteistä. Silloin ihminen voi todennäköisesti hyvin, Kinnunen kertoo.

Jos esimerkiksi töissä tyly palaute jää vaivaamaan, olisi päivässä hyvä olla kolme tilannetta, jotka herättävät myönteisiä tunteita: vaikkapa ikävän palautteen purkaminen työkaverin kanssa tai jumppatunti hyvän musiikin tahdissa. Näin päivän tunnesaldo pysyy plussalla.

Myönteiset tunteet tukevat terveyttä, työssä jaksamista ja ihmissuhteita. Ne suojaavat masennukselta ja auttavat palautumaan stressistä, ja niillä on havaittu olevan yhteyksiä muun muassa matalampaan verenpaineeseen, pienempään sydänsairauksien riskiin ja pidempään elinikään.

Mutta onko sillä väliä, antaako ilon näkyä kaikille vai helliikö tunnetta vain omassa mielessään?

Kyllä on, Kinnunen kannustaa. Tutkimusten mukaan myönteisistä asioista puhuminen johtaa parempaan hyvinvointiin, tyytyväisyyteen ja energiatasoon.

– Nauru – yksi ilon näyttämisen keinoista – lievittää kipua, voi auttaa sydäntä ja keuhkoja toimimaan paremmin, rentouttaa lihaksia ja vähentää ahdistusta, Kinnunen luettelee.

Parisuhdekin voi paremmin, kun ilonaiheet jakaa toisen kanssa, ei vain ajattele niitä itsekseen.

Kolme kirjaa ilon voimasta

Helppo harjoitella. Haluatko elämääsi enemmän iloa? Psykologin kirjoittama teos kertoo, miten se on mahdollista omaa ajattelua viilaamalla. Kirjan harjoituksia on helppo tehdä arjessa, eivätkä ne kaappaa paljon aikaa. Tony Dunderfelt: Ilon psykologia

Hyvään elämään. Ilo on osa onnea. Hengellinen johtaja ja arkkipiispa an­tavat vinkkejä kestävään iloon. Keinot uppoavat tavalliseenkin tallaajaan. Dalai-lama, Desmond Tutu ja Douglas Carlton Abrams: Ilon kirja. Ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä

Kaikista tunteista. Miten kertoa omalle veljelle, että tämä on kuolemansairas? Romaanin lähtö­kohta ei kuulosta lainkaan iloiselta, mutta Ilon kaava onnistuu olemaan yhtä aikaa iloinen ja surullinen kirja, josta jää lopulta lohdullinen olo. Petja Lähde: Ilon kaava

Mielitreeni: Löydä ilo ja näytä se

Arki paranee, kun löydät siitä valoisia hetkiä. Päästä ilo irti näillä psykologi Sanna Kinnusen harjoitusten avulla.

1. Opettele ensin huomaamaan ilon aiheita:

Kirjoita joka aamu ylös kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Tarkkaile, miten tällainen startti vaikuttaa päivääsi. Mistä voit kiittää tänään?

Pidä onnistumispäiväkirjaa joka ilta. Missä olet tänään onnistunut töissä, kotona, harrastuksissa, puolison tai lasten kanssa?

Etsi myönteisiä kulmia arjen vastoinkäymisiin. Ärsyttikö, kun kahvi loppui aamulla? Voit hakea työmatkalla kahvilasta herkkukahvin. Estääkö jalkakipu lenkille lähdön? Ei haittaa, voit joogata kotona. Mikä viimeksi otti päähän ja mitä hyvää löydät siitä?

Pysähdy arjen pieniin hetkiin. Miltä tuntui kävely lounastauolla tai rauhallinen kahvittelu? Mikä teki sinut iloiseksi?

2. Treenaa seuraavaksi ilon näyttämistä avoimesti:

Kehu työkaveria. Älä jää miettimään, kannattaako kehua sanoa ääneen.

Ota lapsista mallia! He ovat hyviä näyttämään iloaan, sillä aikuisten maailman pidäkkeet eivät koske heitä. Mitä voisit oppia heiltä?

Aloita keskustelu kertomalla mistä olet iloinen tai missä olet onnistunut. Pane merkille, miten se vaikuttaa keskusteluun. On huomattu, että onnistumisten jakaminen vaikuttaa esimerkiksi palaverien kulkuun: myönteisen alun jälkeen vire pysyy korkealla.

Juttu on julkaistu Kotivinkki -lehdessä 7/2020.

Julkaistu: 14.8.2020
Kommentoi »