Sairaudet

Hoitoon reagoimattomaan verenpainetautiin on kiinnitettävä erityistä huomiota

Joskus vaikeahoitoista kohonnutta verenpainetta on lähestyttävä vaihtamalla lääkitystä ja tekemällä erikoiskokeita.

15.7.2009 Terve.fi

Joskus vaikeahoitoista kohonnutta verenpainetta on lähestyttävä vaihtamalla lääkitystä ja tekemällä erikoiskokeita.

Kohonnut verenpaine on kuin arabialaisen taikalampun henki: Kerran karanneena se on vaikea saada takaisin lamppuun. Ainakin 80 miljoonan yhdysvaltalaisen verenpainepotilaan verenpaine on huonosti hallinnassa. Toisinaan heikko verenpaineen hallinta juontuu yksinkertaisesti yrityksen puutteesta. Yhä useammat kärsivät kuitenkin tilasta, jota kutsutaan hoitoon reagoimattomaksi verenpainetaudiksi. Tällöin verenpaine on sitkeästi elintapamuutoksista ja lääkityksestä huolimatta tavoitetasojen yläpuolella (katso ”Verenpaineen hoitotavoitteet”).

Itsepintaisesti korkea verenpaine on ongelma. Se edistää aivohalvauksen, sydämen vajaatoiminnan ja muidenkin sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.

Tiukasti ottaen potilaalla on hoitoon reagoimaton verenpainetauti, mikäli verenpaine on yhä koholla, vaikka potilas käyttäisikin jo vähintään kolmea eri verenpainelääkettä tai jos hän tarvitsee vähintään neljää eri lääkettä päästäkseen tavoitetasolle.

Hoitoon reagoimattoman verenpainetaudin diagnoosi ei välttämättä merkitse sitä, että verenpaine olisi aina tavoitetason yläpuolella, vaan sitä, että potilas tarvitsee tavoitetasoon päästäkseen ylimääräistä apua. Tästä kerrotaan Amerikan sydänjärjestön, AHA:n, ohjeistuksessa (Hypertension, heinäkuu 2008). Ohjeistus on luettavissa osoitteessa: health.harvard.edu/134.

Avainkohtia:

  • Verenpainetta, joka pysyy liian korkeana, vaikka potilas käyttäisi kolmea tai neljää verenpainelääkettä, kutsutaan hoitoon reagoimattomaksi verenpainetaudiksi.
  • Sen saaminen hallintaan vaatii erityishuomion kiinnittämistä elintapamuutoksiin ja lääkitykseen taustalla vaikuttavien piilevien syiden havaitsemiseksi.

Aloitusstrategiat

Hoitoon reagoimattoman verenpainetaudin saaminen hallintaan alkaa samoilla keinoilla kuin tavallisen essentiaalisen verenpainetaudin kesyttäminenkin. Ensiksi selvitetään verenpaineen ajallinen vaihtelu. Tämä voidaan tehdä verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnillä, jossa verenpainetta mitataan hakulaitteen kokoisella automaattisella laitteella 24 tunnin ajan tai mittaamalla verenpainetta kotona kotimittarilla useita kertoja päivässä.

Toiseksi kannattaa varmistua siitä, että ymmärtää perusasiat. Tämä tarkoittaa:

  • oikeiden lääkkeiden ottamista oikeilla annoksilla ja oikeisiin aikoihin
  • verenpainetta mahdollisesti kohottavien lääkkeiden välttämistä
  • verenpainetta alentavien elintapamuutosten tekemistä.

Randall M. Zusmanin mukaan nämä ensiaskeleet ovat usein elintärkeitä pyrittäessä saamaan hoitoon reagoimaton verenpainetauti hallintaan. Zusman johtaa Harvardin yliopiston yhteydessä toimivan Massachusetts General Hospital sairaalan verenpaineohjelmaa.

Verenpainetta kohottavat lääkkeet ja ravintolisät:

  • Tulehduskipulääkkeet, kuten aspiriini, ibuprofeeni, naprokseeni ja selekoksibi
  • Laihdutuslääkkeet
  • Kokaiini, amfetamiinit ja muut stimulantit
  • Alkoholin suurkulutus
  • Yhdistelmäehkäisypillerit ja estrogeeni
  • Siklosporiini
  • Erytropoietiini
  • Luontainen lakritsi
  • Efedra eli Ma Huang ja johimbiini

Tässä muutamia täsmennyksiä:

Lääkityksessä kannattaa pitäytyä noudattamalla lääkärin määräämää lääkitystä. Jos lääkeannos silloin tällöin unohtuu, jos lääkkeisiin ei ole varaa tai jos lääkkeet aiheuttavat pahoinvointia, vaihtoehdoista kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Lääkitystä kannattaa hienosäätää. Lähes kaikkien hoitoon reagoimattomasta verenpainetaudista kärsivien potilaiden pitäisi käyttää tiatsididiureettia, kuten klooritalidonia tai hydroklooritiatsidia. Diureettiin voidaan lisätä beetasalpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, ACE-estäjä, ATR-salpaaja, alfasalpaaja, kaliumia säästävä diureetti, aldosteroniantagonisti tai reniininestäjä. Jotkut potilaat reagoivat muita paremmin tiettyihin lääkkeisiin. Lääkityksen ajoituksen säätäminenkin voi auttaa. Jotkut potilaat tulevat hyvin toimeen yhdellä päivittäisellä lääkeannoksella, mutta toiset voivat joutua ottamaan lyhytvaikutteisia lääkkeitä 2–3 kertaa päivässä.

Seuraavia kannattaa välttää. Steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAID), kuten ibuprofeeni ja muut ilman reseptiä myytävät lääkkeet voivat kohottaa verenpainetta (katso ”Verenpainetta kohottavat lääkkeet ja ravintolisät”).

Suolan käyttöä kannattaa vähentää. Liika natrium kohottaa herkästi monen potilaan verenpainetta. Jos kärsii hoitoon reagoimattomasta verenpainetaudista, suolan käyttöä kannattaa vähentää, voimakassuolaisia elintarvikkeita kannattaa välttää ja natriumin määriä eri ruoka-aineissa kannattaa tarkkailla tuoteselosteista.

DASH-dieettikin voi tehota. Noudattamalla kliinisesti toimivaksi osoitettua DASH-dieettiä, etenkin sen vähänatriumista versiota verenpaine voi alentua jopa yli 10 mmHg. Alkoholin käyttöä kannattaa vähentää. Liika alkoholi kohottaa herkästi verenpainetta. Alkoholin käyttö kannattaa pitää kohtuullisena, mikä merkitsee naiselle korkeintaan yhtä annosta päivässä, miehelle korkeintaan kahta.

Painonhallinta ja liikunta auttavat. Liikkumisen lisääminen ja laihduttaminen voivat alentaa verenpainetta.

Stressiä kannattaa vähentää. Sekä henkinen että emotionaalinen stressi voivat kohottaa verenpainetta, kun meditaatio, hengitysharjoitukset ja muut stressiä vähentävät harrastukset puolestaan voivat alentaa sitä.

Tupakointi kannattaa lopettaa heti. Tämä vaikuttaa verenpaineeseen vain hieman, mutta tekee ihmeitä koko keholle.

Verenpaineen hoitotavoitteet:

  • Alle 120/80: ihanteellinen
  • Alle 140/90: tavoite, mikäli kohonnutta verenpainetta hoidetaan
  • Alle 130/80: tavoite, mikäli verenpaine on koholla ja mikäli kärsii myös diabeteksesta tai kroonisesta munuaissairaudesta

Piilevät syyt

Kohonnut verenpaine johtuu usein valtimonkovettumistaudista, jossa valtimot kovettuvat ja jäykistyvät. Se voi toisaalta olla myös merkki jostakin muusta häiriöstä. Jos potilas kärsii hoitoon reagoimattomasta verenpainetaudista, on syytä selvittää mahdolliset sekundaariset syyt verenpaineen kohoamiseen.

Obstruktiivinen uniapnea, jossa ilmenee unenaikaisia hengityskatkoksia, on melko tavallinen, mutta herkästi piiloon jäävä verenpaineen kohoamisen syy. Sen hoito voi normalisoida verenpaineen.

Joillakin hoitoon reagoimattomasta verenpainetaudista kärsivillä potilailla todetaan lisämunuaisten liikatoimintaa. Heitä voidaan usein hoitaa spironolaktonin tai eplerenonin tapaisilla lääkkeillä, mutta toisinaan sairastunut lisämunuainen joudutaan poistamaan kirurgisesti.

Valtimoita ahtauttavan plakin kertyminen munuaisia huoltavien verisuonten seinämiin, mitä kutsutaan munuaisvaltimon ahtaumaksi, on toinen piilevä verenpainetta kohottava tekijä. Ahtautuneiden valtimoiden avaaminen pallolaajennuksella normalisoi usein verenpaineen. Parhaillaan testataan isoissa kliinisissä kokeissa, tehoaako tämä toimenpide paremmin kuin aggressiivinen verenpainelääkitys.

Muista hoitoon reagoimattoman verenpainetaudin syistä mainittakoon feokromosytooma, joka on lisämunuaisten kasvain, Cushingin oireyhtymä, joka ilmenee srtessihormoni kortisolin liikatuotantona sekä lisäkilpirauhasten liikatoiminta.

Uudet tavoitteet

Kun verenpaine on kohonnut, se saadaan yleensä vähitellen laskemaan tavoitealueelle elintapamuutoksilla ja verenpainelääkkeillä. Jos ne eivät toimi, hoitoon reagoimaton verenpainetauti kannattaa ottaa lääkärin vastaanotolla puheeksi. Potilaalla ei välttämättä todeta tätä vaivaa, mutta verenpaineen tarkasteleminen uudessa valossa saattaa auttaa potilasta ja lääkäriä kiinnittämään verenpaineeseen ansaittua huomiota.

© 2009 Copyright Harvard Health Publications

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt