Eroaminen on juridisesti helppoa, mutta henkisesti ei. Kun henkinen työ eron eteen on tehty, eron saattaminen päätökseen harkinta-aikoineen ja osituksineen on lopulta yksinkertaista.
Jos erosta selvitään riitelemättä liikoja, ulkopuolisista näyttää, että erottiinpa helposti. Usein erossa kuitenkin käydään viimeiset ottelut omaisuudesta ja lapsista. Silloin ero ei näytä helpolta ulkopuolisillekaan.
Eroa kypsytetään usein vuosia
Olen tehnyt parityötä vuosia ja tavannut lukuisia pareja, jotka pohtivat eroa. En ole nähnyt yhtään helppoa eroa.
Eron taustalla on usein vuosiakin kestänyt aika, jossa eroa on kypsytelty. Ihmiset pikemminkin roikkuvat huonoissa parisuhteissaan, vaikka tahtotilaa yhteiseen elämään ei ole.
Parisuhteessa ollaan ”lasten takia.” Kuvitellaan, että lapset eivät haavoitu riitelevien vanhempien kodissa. Koetaan, että tärkeintä on pysyä yhdessä, eikä ymmärretä, että kodin ankea ilmapiiri haavoittaa lapsia vähintään yhtä paljon kuin ero.
Eroaminen on “väärin”
Tuntuu, että tuomitsevimmat kommentit liian helpoista eroista tulee pitkien liittojen ihmisiltä. Vallalla on vielä ajatus, että pitkä liitto on merkki onnistumisesta. Ajatellaan, että kysymys on vain tahtomisesta ja sitoutumisesta. Pitkä liitto on edelleen ihanne.
Omat isovanhempani olivat avioliitossaan yli 50 vuotta. Isoisä oli sodan käynyt ja alkoholisti. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta.
Siinä liitossa, jos missä, oltiin sitkeitä. Isoäidille ei tullut mieleen haikailla onnellisuuden perään. Avioero ei ollut mikään vaihtoehto vanhan kansan ihmisille.
Se olisi ollut valtava sosiaalinen häpeä. Lähipiirissä kenelläkään ei ollut tapana erota.
Mikä on muuttunut suhteissa?
Enää parisuhteessa ei luovuta itsestä. Se itsestä luopuminen on kuitenkin pitkän liiton edellytys. Sellaiseen meistä ihmisistä ei välttämättä enää ole.
Nykyään me haluamme, että puoliso tukee emotionaalisia, psyykkisiä ja henkisiä tarpeitamme. Me etsimme itsellemme todellista kumppania.
Jos kumppanimme ei vastaa tähän tuen tarpeeseemme, emme halua jatkaa tyhjässä suhteessa.
Ei ole paluuta aikaan, jossa luovuimme itsestämme. Ihmisillä on mahdollista etsiä itseään ja pitää omia tarpeitamme tärkeinä. Se on tehnyt parisuhteista hankalampia.
Parisuhteet ovat lyhentyneet, koska todellista kumppania ei ole helppo löytää.
Haaveena elämänkumppani
Pitkä toimiva parisuhde saman ihmisen kanssa on monen haave edelleen, vaikka elämme erilaista aikaa kuin esivanhempamme.
Pitkät suhteet onnistuvat, kun ymmärrämme, että eläminen toisen kanssa on lopulta aina jonkin verran itsestä luopumista.
Mutta se on myös oman tilan ottamista ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Monilla tämä yhtälö toimii. Se pitää muistaa erojen ja eroista puhumisen keskellä.
Kirjoittaja Marjo Ehn on pari- ja seksuaaliterapeutti, teologi ja pappi. Hän kirjoittaa parisuhteesta ja eroon liittyvistä aiheista.
“Työssäni pariterapeuttina autan ihmisiä selviämään ongelmistaan parisuhteissa ja eroissa. Vaikka työni on isosti parisuhteiden varjopuolissa, olen säilyttänyt vahvan uskoni parisuhteeseen. Monet selviävät parisuhteiden ongelmista”, Marjo Ehn kertoo.
LUE MYÖS
