Tärkein syy avioeroihin on siinä, että ero on olemassa oleva todellinen mahdollisuus. Nainen ei ole riippuvainen taloudellisesti eikä muiden oikeuksiensa puolesta enää miehestä. Naisten koulutustaso jopa ylittää miesten koulutustason. Näin nainen ei ole pakotettu jäämään millä ehdoilla tahansa yhteiselämään.
Ainut taloudellinen pakote, joka pitää parisuhdetta koossa, on halu pitää ehkä hankittu asunto ja elintaso. Jos ero tulee, asunnosta joudutaan usein luopumaan, koska kummallakaan ei ole siihen yksin varaa.
Ero merkitsee taloudellisen tilanteen huonontumista: Eron jälkeen joudutaan ylläpitämään kahta kotia samoilla resursseilla, joilla ennen pidettiin yllä yhtä. Näin eron myötä elintaso laskee. Suomalainen yhteiskunta turvaa taloudellisesti vaikeimmissakin tilanteissa vähimmäistoimeentulon.
Avioliitto voi olla kulissi
Joillekin on tärkeää asema ja ulkoisen kuvan säilyttäminen. Avioliittoa voidaan säilyttää kulissina, jota näytetään ulospäin.
Avioliitto voi ylläpitää myös asemaa yhteiskunnassa. Eron myötä menetetään myös mahdollisuudet saada taloudellisia etuisuuksia toisen mahdollisen kuoleman yhteydessä.
Esteitä erolle on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin ja avioeron toteuttaminen on teknisesti yksinkertaista. Aiemmin perheet olivat kuin vuorten ympäröimässä laaksossa – sieltä ei hevin lähdetty kymmenen lapsen kanssa yksihuoltajaksi.
Nyt perheet ovat kuin harjun laella, josta on helppo pudota pois – ei ole pakko olla yhdessä. Jos parisuhde ei näytä tarjoavan mahdollisuuksia kohtuulliseen elämään ja kehityshaasteiden kohtaamiseen, erilleen siirtyminen voi näyttää paremmalta vaihtoehdolta.
Eron mahdollisuuteen voi vaikuttaa myös lasten lukumäärä: kuinka moni olisi valmis lähtemään vaikkapa kahdeksan lapsen yksinhuoltajaksi?
Suurperheiden aikaan vanhempien tärkein tehtävä oli ylläpitää perheen elantoa ja hoivaa. Tämän tehtävän suorittaminen oli keskeisin tavoite. Tänä päivänä ihmisten tavoitteet ovat hyvin moninaisia ja lapsilla niissä voi olla oma sijansa – tai sitten halutaan elää kahdestaan ilman lapsia.
Miksi ihmiset eroavat?
Eroon päädytään silloin, kun yhteiselämä ei vastaa omia vähimmäisvaatimuksia – tai sitten näköpiirissä on jotain parempaa. Tämä “parempi” voi olla uusi suhde – tai sitten se on ajatus siitä, että ilman nykyistä kumppania elämä olisi parempaa.
Heterosuhteissa eron alkuunpanija on useimmiten nainen. Aikaisemmin hyvän miehen tunnusmerkeiksi riitti “ei juo eikä hakkaa”. Eli hyvän miehen tunnusmerkit täyttyivät ikään kuin sillä, että jotkin negatiiviset jutut puuttuivat. Tätä kai voisi verrata sanontaan että “asunto on hyvä, kun lattia ei ole pakkasellakaan jäässä”.
Tänä päivänä vaaditaan niin asumiselta kuin parisuhteeltakin paljon muuta. Ei riitä, ettei toinen “juo tai hakkaa”, ei riitä jonkin negatiivisen mahdollisuuden poissaolo. Tämä on tietysti hyvässä parisuhteessa perusedellytys. Varsinainen suhde perustuu kuitenkin myönteisiin tekijöihin, joita parisuhteelta odotetaan.
Mitä suhteelta sitten haetaan?
Eri ihmiset hakevat erilaisia asioita avioliitoltaan. Karkeasti voisi kai jaotella, että yhteiselämän kautta voidaan hakea sisäistä hyvinvointia, ulkoista hyvinvointia ja lapsia. Sisäisen hyvinvointi liittyy siihen, että pohjimmiltaan kaikilla ihmisillä on tarve kokea itsensä hyväksi ja kokea hyvää oloa itsensä kanssa.
Parhaimmat tuntemukset parisuhteessa voivat olla tällöin “sinun kanssasi tunnen kuin olisin kotonani oman itseni kanssa” tai “miten maailmassa voikaan olla olemassa sinunlaisesi (ihana) ihminen”. On ihanaa olla “minä” sinun kanssasi.
Sisäiseen hyvinvointiin voi kuulua myös tunne olla vahvasti yhteydessä toiseen ihmiseen, jakamisen tunne. “Kun olen sinun kanssasi, en ole yksin”.
Tunne siitä, että joku kuuntelee ja tulee ymmärretyksi. Joskus jopa tunne, että tulee ymmärretyksi, vaikka ei puhuisikaan. Parhaimmillaan tällainen yhteys toiseen tukee yhteyttä kokonaiseen itseen – tässä suhteessa voin löytää itseni kokonaisena ihmisenä, tässä suhteessa on tilaa kaikille minun puolilleni.
Oletko emotionaalisessa erämaassa?
Jos puolisot kahlaavat läpi arjen muistamatta antaa toisilleen huomiota ja läheisyyttä, he elävät emotionaalisessa erämaassa, henkisesti nääntyneinä. Jokainen ihminen tarvitsee rakkaudenosoituksia jaksaakseen arjen paineet. Toisen ottaminen huomioon ja arvostamisen osoittaminen ovat kuin laittaisi rahaa parisuhdepankkiin.
Mitä enemmän pankkiin kertyy huomion- ja hellyydenosoitusten myötä pääomaa, sitä vankempi on parisuhteen perusta. Pienet kriisit ja eripurat eivät vankkaa perustaa heilauta.
Parisuhde, josta lämpö ja läheisyys puuttuvat, on altis ulkopuolisille suhteille. Mitä tekisit, jos olisit kuolemassa janoon erämaassa ja joku tarjoaisi sinulle tilkan vettä?
Ulkoiset tavoitteet voivat liittyä taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan. Tai ne voivat liittyä siihen, että toisen mukana pääsen kokemaan, näkemään ja osallistumaan aivan uusiin ja jännittäviin asioihin maailmassa. Joillakin lasten saaminen voi olla merkittävä yhteinen tavoite: halutaan siirtää geeniperimä seuraavalle sukupolvelle ja kokea elämää ja kasvua lasten kanssa.
Kun englannin kielessä käytetään kasvatuksesta sanaa “bringing-up”, niin voidaan sanoa, että “tuodessaan lasta ylös” vanhemmat samalla “tuovat ylös itseään”. Kun sitoutuu kasvuprosessiin lapsen kanssa, kasvuprosessi kohdistuu sekä lapseen että vanhempaan.
Eron selvimmät ennusmerkit
Tärkeimmät eroa ennustavat tekijät ovat: toisen näkeminen kokonaan huonona, puolustelu, halveksunta ja täydellinen vetäytyminen.
Läpeensä huono kumppani
Kun parisuhdesaldo alkaa olla vahvasti miinuksen puolella, pienikin virhe tai ärsyyntyminen ravistelee suhteen perustaa. Oma kumppani nähdään pahimmillaan kokonaan huonona. Erolla uhkailusta tulee ase. Toista katsotaan läpeensä negatiivisten silmälasien läpi. Lauseisiin tuleekin päätteitä, edes ja taas – sanoja, yleistyksiä.
Kengätkin ovat hujan hajan! Sinä et osaa edes kahvia keittää! Sitä ollaan oltu taas jossain luuhaamassa! Aina sinua saa odottaa!
Ja ryöpytyksen kohteeksi joutunut kumppani, joko pakenee, tai antaa takaisin samalla mitalla. Riitaan ja rakkauteen tarvitaan oikeastaan vain yksi lause.
Rakastumisvaiheessa lempeällä ihmetyksellä ja ihastuksella lausutut sanat: “Kuinka maailmassa voikin olla sinun kaltaisesi ihminen!” saavat aivan eri merkityksen, kun ne riitatilanteessa lausutaan vihaisesti. Ja kaikesta, mitä toinen tekee, tulee osoitus hänen huonoudestaan.
Puolustautuminen
Puolustautuminen on ihmiselle tietysti tärkeää, mutta se ei toimi oikein, jos omasta käyttäytymisestä siirtää vastuun toiselle (= vastuunpakoilu). Ryyppään, koska sinä olet tuollainen!
Hyökkäyksen kohteeksi joutunut kumppani siirtyy kokonaan puolustuskannalle ja pyrkii siirtämään vastuun omasta käyttäytymisestään toiselle. Moitittava käyttäytyminen johtuu siitä, millainen toinen on, tai mitä toinen on tehnyt.
Ollaan kuin lapset, jotka kiistelevät, kuka aloitti – mistä löytyy ihan ensimmäinen syy käyttäytymiseen ja nykytilanteeseen. Ja syy on luonnollisesti toisessa – peiliin katsominen ja oman osuuden näkeminen ei onnistu.
Kumppanin halveksunta
Tässä vaiheessa tilanteen negatiivisuus on johtanut siihen, että toinen nähdään jo maailman kehnoimpana ja surkeimpana ihmisenä – niin surkeana, että sellaista voi vain halveksia. Kaikki omaan itseen mahdollisesti liittyneet kysymysmerkit on hävitetty.
Nekin asiat on siirretty korostamaan toisen huonoutta. Omaa itseä nähdään ymmärrettävässä valossa ja hyvänä. Toisella on taas kaikki halveksittavat piirteet.
Vetäytyminen, tunteet ovat kuolleet
“Minulle on samantekevää, mitä teet. En välitä sinusta tippaakaan.” Tässä vaiheessa ei ole enää senkään vertaa toivoa jäljellä, että jaksaisi edes tapella toisen kanssa.
Tilannetta kuvaavat luovuttamisen tunteet. Jos jäädään yhteen, se ei tapahdu toisen takia, vaan ihan muista syistä. Ehkä vain siksi, ettei haluta kertoa suvulle ja tuttaville avioliitossa epäonnistumista.
Tällainen on onnellinen parisuhde
Suhde perustuu ystävyydelle ja toisen kunnioittamiselle
Kumppanille osoitetaan myönteistä huomiota sanoin, elein, ja teoin – näin syntyy läheisyys
Ratkaistavissa olevat ongelmat ratkotaan yhdessä
Asioita, joita ei voi muuttaa, kestetään yhdessä
Kumppaneita yhdistää yhteiset suunnitelmat, haaveet ja tavoitteet
Elämäsi tärkein ihminen
Yleinen harhakuva on, että rakkaus tai onni säilyy itsestään. Arjen kiireissä huomion ja arvostuksen osoittaminen toiselle saattavat jäädä vähäisiksi. Toisesta ihmisestä tulee selviö, vaikka todellinen hyvinvointi elämässä rakentuu hyvän parisuhteen ympärille.
Työpaineissa arvojärjestys helposti vääristyy – omasta urasta tulee elämän keskipiste. Tälle ajalle on ominaista omien tarpeiden korostuminen.
Parisuhde säilyy elävänä, kun päivittäin muistaa toisen olevan oman hyvinvoinnin kannalta numero yksi. Kun kumppani on ykkönen omassa elämässä, silloin muistaa toimia myös sen mukaisesti. Silloin ei ala pitää toista itsestään selvyytenä, jonka voi jo unohtaa. Ja kun parisuhde toimii, löytyy hyviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään muillakin elämän aloilla.
