Eri urheilulajeilla on omat vammatyyppinsä
Lievät liikuntavammat paranevat kotihoidolla, mutta mikäli vamma estää liikkumisen välittömästi tai vamma ei parane kahden kolmen päivän kuluessa on syytä tarkistuttaa vamman laatu lääkärillä. Tietoisuus liikunnan myönteisistä terveysvaikutuksista on lisännyt liikuntaa harrastavien määrää. Tämä on toisaalta lisännyt myös liikunnan yhteydessä tapahtuvien tapaturmien määrää.
Liikuntaharrastuksissa on viime vuosina tapahtunut muutoksia. Aikaisemmin ihmiset harrastivat enemmän kestävyyslajeja kuten hölkkää ja hiihtoa. Nykyisin ihmiset haluavat osallistua sosiaalisempiin lajeihin kuten pallopeleihin. Toisaalta kilpaurheilun muuttuminen ammattimaiseksi asettaa urheilijat yhä kovempien rasitteiden kohteeksi ja samalla vammautumisriski kasvaa.
Vuonna 1995 tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että suurimmassa vammautumisriskissä ovat 21-25-vuotiaat miehet. Suurin riski on lajeissa, joissa otetaan kontakteja vastustajaan. Jalkapallo, jääkiekko sekä kaksintaistelulajit ovat tilastoissa kärkipäässä. Viime vuosina suuren suosion saavuttanut salibandy on yksi nousijoista vammariskinsä suhteen. Eri liikuntalajeilla näyttää olevan oma vammakirjonsa. Joukkuepallopeleissä suurimmassa vammautumisriskissä ovat alaraajat ja erityisesti nilkka- ja polvinivelet. Jääkiekossa lisäksi hammas- ja kasvovammat ovat yleisiä.
Yksilölajeissa vammojen sijaintipaikat vaihtelevat enemmän kuin joukkuelajeissa. Yläraajat vammautuvat yleisesti harvemmin kuin alaraajat ja tällöin syynä on yleensä suora isku raajaan.
Ristisiderepeämät vaativat leikkaushoidon
Mikäli urheilija tai kuntoliikkuja joutuu lopettamaan liikuntaharrastuksensa vamman vuoksi, se muuttaa yleensä myös elämäinlaatua. Polvivammat ovat yleisin syy urheilun tai liikunnan lopettamiseen. Sen sijaan pienempien nivelten kuten nilkan ja kämmenen nivelten vammoista toivutaan varsin usein ennalleen. Heittolajien harrastajille olkapään seudun vammat aiheuttavat usein uran lopettamisriskin. Luunmurtumat aiheuttavat hetkellisen täydellisen liikuntarajoitteen, mutta nykyhoidolla näistä toivutaan yleensä täydellistesti niin, että liikkumista voidaan jatkaa entisellä tasolla.Polvivammoista vakavimpia ovat yleensä polven ristinivelsiteiden repeämiset ja nivelkierukkavammat. Lisäksi vamman aiheuttamat nivelruston repeämät voivat aiheuttaa huomattavan riskin polven tulevaisuudelle. Polven ristinivelsäevammoista yleisin on etumaisen ristisiteen repeäminen. Nivelside katkeaa polven vääntyessä ja kiertyessä samanaikaisesti.
Toisaalta jatkuva polven osittainen sijoiltaan meno, jonka ihminen huomaa polven pettämisenä, altistaa polven lisävammoille ja altistaa näin nivelen ennenaikaiselle kulumiselle. Eturistisiteen korjausleikkaus tehdään nykyään tähystysleikkauksena. Siinä katkennut eturistiside korvataan jännekudoksesta rakennetulla siirteellä. Liikuntaa harrastavalla ihmisellä myös nivelkierukoiden repeämät johtavat varsin usein leikkaushoitoon. Nivelkierukan repeämän haittaavin oire on yleensä liikunnan estävä kipu ja / tai polven lukkiutuminen.
Mikäli polven nivelrusto repeää tapaturman seurauksena, voidaan joutua harkitsemaan nivelruston siirtoleikkausta, koska revetessään nivelrusto altistuu ennenaikaiselle kulumiselle. Nämä vammat ovat onneksi harvinaisia.
Nilkkavamma ei aina vaadi leikkausta
Nilkkavammoista ylivoimaisesti yleisimpiä ovat nilkan ulkopuolen nivelsiteen revähdykset j a repeämät. Vielä noin kymmenen vuotta sitten leikkaus oli varsin yleinen hoitomuoto nivelsidevamman yhteydessä. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tukemalla nilkkaa ulkoisesti noin kolmen viikon ajan esimerkiksi kipsillä, kevytkipsillä tai nilkkatuella ja aloittamalla välitön nilkan liikeharjoitus saadaan vamma paranemaan nopeasti ja vähintäänkin yhtä hyvin kuin leikkaushoidolla. Näin hoidettuna esimerkiksi huippujalkapalloilija voi palata kentälle jo kuukauden kuluttua vakavastakin nilkan nivelsidevammasta.Nilkan luiden murtumat vaativat sen sijaan huomattavasti nivelsidevammoja useammin leikkaushoitoa. Osa murtumista hoituu näissäkin tapauksissa pelkällä kipsi- tai tuentahoidolla. Leikkaushoidon jälkeen käytetään usein jälkihoitona kipsiä.
Liikuntaharrastuksen pariin potilaat voivat palata noin 3 – 6 kuukautta leikkausta vaatineen nilkkamurtuman jälkeen. Lievemmissä tapauksissa paluu saattaa onnistua jo kuukauden sairastamisen jälkeen. Nilkkamurtuman ikävin jälkitila on nilkan enneaikainen nivelrikko, jonka ensioireet ilmaantuvat noin kaksi vuotta murtuman jälkeen kipuna ja turpoiluna.
Olkapää vammat ovat yleensä pitkähoitoisia
Yläraaja vammautuu liikunnan yhteydessä yleensä silloin, kun urheilija kaatuu ja ottaa kädellään tukea esimerkiksi maasta. Myös suora isku käteen saattaa aiheuttaa esimerkiksi murtuman. Olkapäävammat ovat usein hankalia ja pitkähoitoisia vammoja.
Olkapään sijoiltaanmeno repäisee suuren osan olkanivelen nivelkapselia ja sen paraneminen vie varsin usein useita kuukausia. Joskus tämänkaltainen vamma vaatii parantuakseen myös leikkausta. Leikkaus voidaan tehdä tähystysteitse, jolloin parantuminen on nopeampaa kuin avoimen leikkauksen jälkeen.
Tähystysleikkaus ei kuitenkaan aina tule kyseeseen ja perinteisellä leikkauksellakin on sijansa. Nuorella kontaktiurheilua harrastavalla ihmisellä uusintavamman riski on suuri ja tämän vuoksi leikkaushoitoa tulee harkita tälle potilasryhmälle.
Olkapään muissa vammoissa leikkaushoidon merkitys on pienempi. Ainoastaan olkapään kiertäjäkalvosinrepeämässä leikkaushoito on ensisijainen. Muutoin olkapään ja muun yläraajan vammojen hoidossa on kuntoutushoito ensiarvoisen tärkeää.
Huippu-urheilijoilla ja kuntoliikuntaa harrastavilla ihmisillä on suuri riski saada harrastuksensa parissa äkillinen vamma. Vammojen ehkäisy onkin vamman parasta " hoitoa ". Kilpaurheilussa vammoja yritetään ehkäistä kilpailusäännöillä. Lisäksi suojavarusteet on suunniteltu suojaamaan vammoilta.
Myös omaehtoinen huolenpito varusteista sekä niiden toiminnan testaaminen säännöllisesti kannattaa pitää mielessä. Ennen ensimmäistä laskettelumatkaa on esimerkiksi suksisiteiden kunto syytä tarkistaa ja siteet on syytä huoltaa ennen ensimmäistä rinnepäivää, jotta ikäviltä polvivammoilta vältyttäisiin. Myös verryttely ennen varsinaista liikuntasuoritusta on tärkeää.
