Soita heti hätänumeroon 112, jos näet ihmisen, jonka tajuttomuus-kouristuskohtaus tai tajunnanhämärtymiskohtaus on kestänyt yli 5 minuuttia. Soita 112, vaikka olisit vain satunnainen ohikulkija, joka osuu paikalle. Pitkittynyt epileptinen kohtaus on hengenvaarallinen hätätilanne.
Pitkittyneen epileptisen kohtauksen (status epilepticus) Käypä hoito -suositus on juuri päivitetty. Suositus koskee sekä lasten että aikuisten hoitoa.
Pitkittynyt epilepsiakohtaus on hengenvaarallinen hätätilanne
Suurin osa epileptisistä kohtauksista on lyhyitä, kestoltaan 1–4 minuuttia. Useimmiten kohtaukset loppuvat itsekseen.
Jos kohtaus pitkittyy, on kyseessä hengenvaarallinen hätätilanne. Kenen tahansa paikalle sattuneen silminnäkijän pitää soittaa hätänumeroon 112, jos epileptinen kohtaus kestää yli 5 minuuttia. Yli viisi minuuttia kestänyt kohtaus vaatii välitöntä hoitoa.
Joidenkin potilaiden kohdalla aika voi olla myös lyhempi kuin 5 minuuttia. Hätänumeroon 112 täytyy soittaa myös silloin, jos kohtaus pitkittyy yli sen ajan, joka on sovittu potilaan lääkärin kanssa.
Jos epileptinen kohtaus kestää yli 30 minuuttia, suurenevat kuolleisuus ja vammautumisen riski. Yli puoli tuntia kestäneiden kohtauksen aiheuttamat vauriot alkavat olla korjaantumattomia.
Kohtauksen tyyppejä: tajuttomuus-kouristuskohtaus, poissaolokohtaus, tajunnanhämärtymiskohtaus
Tavallisesti epileptinen kohtaus ilmenee tajuttomuus-kouristuskohtauksena. Tällaisia on noin 70 prosenttia tapauksista.
Kohtaus voi ilmetä myös muilla tavoin, esimerkiksi pitkittyneenä poissaolokohtauksena tai tajunnanhämärtymiskohtauksena.
Tajunnanhämärtymiskohtauksen aikana potilas vaikuttaa sekavalta eikä ole täysin tietoinen ympäristöstään. Hän saattaa toistaa tiettyjä liikkeitä, esimerkiksi maiskutella, nyppiä vaatteitaan tai kävellä päämäärättömästi.
- Lue myös asiantuntijoiden laatima ohje: Epilepsiakohtauksen ensiapu
Ensihoitajat antavat ensiapulääkkeen
Pitkittyneen epilepsiakohtauksen hoidossa tavoitteena on saada kohtausoireet ja aivojen poikkeava sähköinen purkaustoiminta loppumaan mahdollisimman nopeasti.
Pitkittyneen epilepsiakohtauksen ensiapulääkkeistä suosituksessa todetaan seuraavaa:
Ennen suoniyhteyden avaamista voidaan käyttää suun limakalvojen kautta imeytyvää (bukkaalista) midatsolaamia tai peräsuoleen annosteltavaa diatsepaamia.
Ensihoidossa voi käytätä myös nenän limakalvoille annosteltavaa suonensisäiseen käyttöön tarkoitettua midatsolaamia.
Ensivaiheen ja toisen vaiheen lääkehoito
Ensivaiheen lääkehoidoksi soveltuvat suonensisäinen loratsepaami tai diatsepaami, linjaa suositus.
Jos kohtaukset eivät lopu tai ne uusiutuvat ensivaiheen lääkityksen jälkeen, aloitetaan toisen vaiheen lääkehoito. Toisen vaiheen lääkitys tulee toteuttaa yleensä yhdellä lääkeaineella.
Ensisijainen toisen vaiheen lääkevaihtoehto on fosfenytoiini tai fenobarbitaali. Lapsille voidaan antaa fosfenytoiinin sijasta fenobarbitaalia. Toissijaisia toisen vaiheen lääkevaihtoehtoja: levetirasetaami, valproaatti tai lakosamidi.
EEG-tutkimus, jos lääkitys ei tehoa kohtaukseen
Jos ensivaiheen ja toisen vaiheen lääkehoitoon ei saada vastetta, on status epilepticuksen arvioinnissa ja hoidossa hyötyä EEG-tutkimuksesta. Suosituksessa todetaan, että on selvitettävä mahdolliset syy-yhteydet (etiologia) pitkittyneen kohtauksen taustalla.
Vaatimukset kolmannen vaiheen hoitopaikalle
Pitkittyneen epilepsiakohtauksen kolmanteen vaiheeseen tehokas hoito on riittävän syvä anestesia ja EEG-monitoroinnin (aivosähkökäyrä) käyttäminen. Tässä vaiheessa potilasta tulee hoitaa esimerkiksi teho- tai valvontaosastolla –sellaisessa yksikössä, jossa verenkierron seuranta ja ventilaattorihoito ovat mahdollisia.
Kun hoidetaan epilepsiaa tehokkaasti, voidaan vähentää status epilepticuksen ilmaantumista.
Käypä hoito-suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia suomalaisia hoitosuosituksia, jotka perustuvat tutkimusnäyttöön.
Lähteet:
Lue myös:
