Minulla ja ex-miehelläni oli kaksi lasta. Ajattelin, että lapsilukuni oli täynnä. Siksi olin ottanut hormonikierukan. Minulla oli ollut sellainen aikaisemminkin, mutta se oli jouduttu poistamaan leikkauksessa, koska se ei ollut irronnut muuten. En uskonut, että voisin saada toisenkin viallisen kierukan.
Kun erosin miehestäni, kävin ennustajalla huvin vuoksi. Halusin kuulla tulevaisuudestani. Hän sanoi, että kun näen auringon nousevan puun yli, saan lapsen. Tämä tapahtuisi ennen kuin täytän 36 – enkä voi asialle mitään.
Naureskelin tälle siskoni kanssa: eihän minulla ollut miestä – ja olihan ehkäisyvälineitä olemassa!
Unohdin siis ennustajan puheet.
Vuoden 2012 lopulla tapasin Iston. Olin 35-vuotias. Menimme naimisiin pian.
Eräänä päivänä Isto näytti suunnittelemaansa tatuointia. Siinä oli jotain tuttua: puu, jonka yli aurinko nousi. Kaivoin ennustajalta saadun piirustuksen laatikosta. Se oli lähes identtinen Iston puun kanssa! Samalla muistin ennustajan puheet.
- Lue myös: Toimiiko luomuehkäisysovellus oikeasti?
Emme harkinneet lasten hankkimista. Jonkin ajan päästä tunsin itseni väsyneeksi ja huonovointiseksi. Raskaustesti paljasti vaaleanpunaisen viivan.
Mahaani kouraisi. En voinut uskoa tulosta. Istokin järkyttyi.
Pian paljastui, että olin kymmenennellä raskausviikolla!
Muistin, että olin itsekin saanut alkuni, kun äidin kierukka oli pettänyt. Tieto ei naurattanut. Uni ei tullut. En halunnut aloittaa lapsirumbaa alusta. Enkä ollut varma, olisiko minusta enää kasvattajaksi.
Marssin lääkärille hakemaan lähetettä raskauden-keskeytykseen viikolla 11. Se annettiin. Sitten kohtalo puuttui peliin. Ensin piti ottaa papakoe – ja kun sen tulos varmistui viimein, olin jo raskausviikolla 14. Silloin oli liian myöhäistä tehdä abortti.
Kierukka poistettiin. Selvisi, että se oli ollut irti pitkään. En ollut epäillyt mitään, sillä olin tuntenut siitä roikkuneet langat, ja kierukka oli pysynyt kiinni kohdunkaulassa. Kun kuulin sydänäänet neuvolassa, sulin lopullisesti.
- Lue myös: Löydä sinulle sopiva ehkäisy
En pystynyt enää ajattelemaan aborttia. Oli hienoa, että sisälläni kasvoi ihminen! Liikutuin kyyneliin ja ajattelin, että kyllä minä, tiukka mimmi, selviän tästäkin.
Raskaus on aina mahdollinen, vaikka käyttäisi ehkäisyä.
Odotus sujui hyvin. Painoa tuli vain yhdeksän kiloa. Tein puutarhatöitä viimeiseen asti. Synnytys oli helppo. Kätilöt kehuivatkin minua hyväksi synnyttäjäksi. Pääsin sairaalasta pois jo 12 tunnin kuluttua.
Kun vauva syntyi, olin 35-vuotias. Ihan niin kuin ennustaja kertoi.
Iitu on nyt 2,5-vuotias, ja hän on aivan ihana. Hän on huumorintajuinen, valloittava ja reipas. Hän osaa jo värit englanniksi, koska katsoo englanninkielisiä lastenohjelmia.
Nyt ajattelen, että kaiken pitikin mennä näin. Lapset ovat aarteita, ja äitiys on tärkein tehtäväni. En ajattele, että minun pitää kasvattaa täydellisiä lapsia vaan ihmisiä, jotka tiedostavat arvokkuutensa myös elämän vaikeina hetkinä.
Kierukkaan emme enää luota, vaikka ennen pidin sitä huolettomana ehkäisykeinona. Isto kävi katkaisemassa siemenjohtimensa. Olen tosi onnellinen 14-, 10- ja 2,5-vuotiaista ihanista lapsistani.
Olen kiitollinen myös Iston 12-vuotiaasta lapsesta, joka on meillä joka toinen viikonloppu. Äitiys on asia, jota ei voi oikein kuvailla. Se on niin suurta. Olen onnellinen tässä ja nyt, kaikesta ja kaikista. Ennustajalle en enää uskalla mennä.
