Terve.fi

Auringonsäteily ja D-vitamiini


Auringonsäteily aiheuttaa ihosyöpää, mutta tuottaa toisaalta D-vitamiinia. Tämä vitamiini näyttää ehkäisevän eräitä syöpiä ja kukaties muitakin sairauksia.

Auringonsäteily aiheuttaa ihosyöpää, mutta tuottaa toisaalta D-vitamiinia. Tämä vitamiini näyttää ehkäisevän eräitä syöpiä ja kukaties muitakin sairauksia.

Karsinogeeni on ruma sana, joka hyppää sanomalehdistä silmille. Se saa meidät ajattelemaan ilkeitä kemikaaleja ja myrkyllisiä saasteita.

Niinpä voikin olla tyrmistyttävää nähdä auringonvalo – tai täsmällisemmin sanottuna auringon spektrin silmille näkymätön ultraviolettisäteily – luokiteltuna karsinogeeniksi, joka tarkoittaa mitä tahansa syöpää aiheuttavaa tekijää. Todistusaineisto vaihtelee yksityiskohdiltaan jonkin verran, mutta altistuminen ultraviolettisäteilylle on epäilemättä kaikkien kolmen ihosyöpätyypin riskitekijä: tyvisolusyövän, okasolusyövän ja melanooman.

Asia on viime aikoina muuttunut yhä monimutkaisemmaksi, kun aurinkoaltistuksen on tutkimuksissa yhä uudelleen havaittu olevan yhteydessä eräiden syöpien vähäiseen ilmaantuvuuteen. Tällaisia ovat etenkin paksusuolisyöpä, mutta muitakin on. Auringonvalolla saattaa olla tällaisia syöpää ehkäiseviä vaikutuksia, ja se voi tuottaa muitakin terveyshyötyjä, koska altistuessaan ultraviolettisäteilylle iho tuottaa D-vitamiinia. D-vitamiini puolestaan näyttää olevan oikea vitamiinien voimanpesä.

Kultaisen keskitien löytäminen

Aurinkoaltistuksen edut ja haitat ovat käynnistäneet toisinaan kiihkeitäkin keskusteluja. Toisella puolella rintamaa ovat ihotautilääkärit, jotka toistuvasti korostavat ihosyövän ehkäisyä, keskipäivän auringon välttämistä ja aurinkosuojan käyttöä. Toisella puolella ovat monet D-vitamiinitutkijat, jotka uskovat, että suojaamalla uutterasti ihonsa auringonvalolta, ihmiset voivat menettää näiden tutkijoiden suosikkivitamiinin tuomia monia hyötyjä. Jotkut tutkijat ovat jopa asettuneet tukemaan solariumin käyttöä, minkä valtaosa ihotautilääkäreistä on julistanut täysin pannaan.

Onneksi näiden kahden leirin välissä on kohtalaisesti tilaa kompromissille, jonka mukaan aurinkoaltistuksen vaarat on tunnustettava, mutta toisaalta on myös myönnettävä D-vitamiinin ansiot.

Ultravioletin ultra viittaa valon aallonpituuksiin, jotka ovat ihmissilmään violettina näkyviä lyhyempiä. Maahan saapuva auringon tuottama ultraviolettisäteily jaetaan ultravioletti B:hen (UVB), jonka aallonpituus on 290–320 nanometriä (nm) ja ultravioletti A:han (UVA), jonka aallonpituus on 320–400 nm ja joka on siten lähempänä näkyvää valoa (katso kaavio).

Emme näe UVA- emmekä UVB-säteilyä, koska ihmissilmä ei ole kehittynyt niitä näkemään, mutta ne vaikuttavat voimakkaasti ihoon, etenkin UVB. Juuri UVB saa ihon palamaan auringossa ja vaurioittaa DNA:ta, mikä voi johtaa ihosyöpään, vaikkakin tutkimus viittaa myös UVA:n osuuteen tässä tautiprosessissa.

Juuri UVB tekee auringonsäteilystä kaksiteräisen miekan, koska sen energia läpäisee ihon ja muuntaa erästä kolesterolityyppiä D-vitamiinin esiasteeksi eli prekursoriksi. Myöhemmin maksassa ja munuaisissa tapahtuvan monivaiheisen aineenvaihdunnallisen tapahtumasarjan ansiosta D-vitamiinin prekursori muuttuu biologisesti aktiiviseksi D-vitamiinin muodoksi.

Aktiivinen D-vitamiini osallistuu solujen kasvun ja kypsymisen säätelyyn, joten se saattaa tietyissä olosuhteissa jarruttaa solujen muuttumista pahanlaatuisiksi. D-vitamiini pitää myös immuunijärjestelmän kurissa. Eläinkokeissa ja epidemiologisissa tutkimuksissa onkin saatu viitteitä siitä, että matala D-vitamiinitaso olisi yhteydessä tyypin 1 diabeteksen ja MS-taudin tapaisiin autoimmuunisairauksiin.

Auringonvalon spektri

UVB

UVA

290–320 nm

320–400 nm

-Saa ihon palamaan.

-Tunkeutuu syvemmälle ihoon kuin UVB.

-Ihosyövän riskitekijä.

-UVB:tä epävarmempi ihosyövän riskitekijä.

-Saa aikaan D-vitamiinin esiasteen tuotannon ihossa.

-Läpäisee ikkunalasin.

-Talvisin ilmakehä suodattaa siitä suurimman osan.

-Ei läpäise ikkunalasia.

Näkyvä valo

Infrapunasäteily

400–700 nm

Yli 700 nm

-Violetti valo

-Kutsutaan infrapunaiseksi, koska se on pitempiaaltoista ja vähäenergisempää kuin näkyvän valon punainen valo.

-Sinivihreä valo

-Tuottaa lämpöenergiaa.

-Punainen valo

Talvella vähäistä

Aurinko on keskipäivällä huomattavasti korkeammalla kesällä kuin talvella, joten suojaamattomalle iholle saapuu auringossa runsaasti UVB-säteilyä.

Pohjoisen pallonpuoliskon talvella (marraskuusta helmikuuhun), 40. leveyspiiriä pohjoisempana (Lissabonista Istanbuliin), ja eteläisen pallonpuoliskon talvella (toukokuusta elokuuhun) auringonvalo sen sijaan saapuu maahan huomattavasti pienemmässä kulmassa, joten se kulkee ilmakehässä pitemmän matkan. Lähes kaikki UVB-säteily suodattuu tällöin pois (pitkäaaltoisempi UVA-säteily pääsee tällöinkin läpi). Talvella aurinko ei polta ihoa, mutta samalla D-vitamiinin tuotanto vähenee kesään verrattuna noin puoleen. On esitetty mielenkiintoinen teoria, jonka mukaan influenssaepidemiat iskevät talvisin juuri ihon vähäisen D-vitamiinituotannon takia.

Heikentääkö aurinkosuoja D-vitamiinin vaikutuksia

Teoriassa aurinkosuoja estää elimistöä maksimoimasta D-vitamiinitasoaan. Aurinkosuojan päätehtävänä on ehkäistä ihon palaminen auringossa, joten useimmat tuotteet on suunniteltu suodattamaan juuri UVB-säteilyä, joka laukaisee ihossa D-vitamiinin tuotannon. Aurinkosuojien suojakerroin mittaakin niiden kykyä suodattaa UVB-säteilyä.

Käytännössä aurinkosuojatuotteet eivät kuitenkaan monesta syystä aiheuta ongelmia. Ensinnäkin, tutkimuksissa on osoitettu, että useimmat ihmiset käyttävät huomattavasti vähemmän aurinkosuojatuotteita kuin niiden suojakerrointa määritettäessä on tarkoitettu, joten tuotteiden todellinen suojakerroin on vain noin puolet pakkauksessa ilmoitetusta. Jos aurinkosuojaa ei levitetä äärimmäisen huolellisesti, merkittäviä määriä D-vitamiinin tuotannon käynnistävää UVB-säteilyä pääsee ihoon.

Toiseksi, D-vitamiinin riittävän saannin turvaamiseksi ei tarvita pitkää oleskelua auringossa, vaan lyhyetkin tuokiot auringonpaisteessa turvaavat riittävän tuotannon. Bostonin yliopiston tutkija Michael Holick, joka on ehkä tehnyt enemmän työtä D-vitamiinin hyväksi kuin kukaan muu, on kirjoittanut, että vaaleaihoinen henkilö voi tyydyttää D-vitamiinin tarpeensa kesäkuukausina altistamalla käsivartensa ja jalkansa auringonpaisteelle vain 5–15 minuutin ajan 2–3 kertaa viikossa kello kymmenen ja kolmen välisenä aikana. Hän suosittelee käyttämään aurinkosuojaa kasvoissa ja huomauttaa, että juuri kasvot altistuvat eniten auringonvalolle, mutta kasvojen iho tuottaa vain vähäisen osan D-vitamiinista

Lopuksi, pohjoisessa asuvat kärsivät pahiten D-vitamiinin puutteesta talvikuukausina, jolloin UVB-säteily on vähäisintä, mutta ihmiset eivät tällöin käytäkään aurinkosuojaa. Toki laskettelijoiden on silti oltava varuillaan, koska ultraviolettisäteily on voimakkaampaa korkealla vuoristossa ja lumi kaiken lisäksi heijastaa sitä.

Vaikka UVB ei aiheuttaisikaan syöpää, lisääntynyt aurinkoaltistus ei ratkaise kaikkien ihmisten D-vitamiinin saamisen ongelmaa. Ikääntymisen myötä ihon kyky tuottaa D-vitamiinia heikkenee, joten ikääntyneiden auringonotto ei ratkaise ongelmaa. Kaiken lisäksi ihoa tummentava melaniini suodattaa tehokkaasti UVB-säteilyä, joten afroamerikkalaiset kärsivät vaaleaihoisia todennäköisemmin D-vitamiinin puutteesta. Aurinkoisen Arizonan tutkijat raportoivat tänä vuonna, että heidän paksu- ja peräsuolisyöpää selvittäneeseen tutkimukseensa osallistuneista afroamerikkalaisista useamman kuin joka toisen veren D-vitamiinitaso oli liian matala, kun viitearvojen alarajana oli 20 nanogrammaa millilitrassa (ng/ml).

Ravinto ja ravintolisät

Yhdysvaltain liittovaltion suositusten mukaan 51-70-vuotiaiden D-vitamiinin päiväsaannin tulisi olla vähintään 10 mikrogrammaa ja tätä vanhempien 15 mikrogrammaa. Monien asiantuntijoiden, kuten myös Michael Holickin mukaan yhdysvaltalaisten tulisi saada jopa 25 mikrogrammaa, koska näin paljon tarvitaan (satunnaisen aurinkoaltistuksen lisäksi), jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousisi 30 nanogrammaan millilitrassa, millä tasolla D-vitamiini saattaisi jo ehkäistä syöpää ja muitakin sairauksia.

Ratkaisu D-vitamiinin puutteeseen saattaa löytyä ravinnosta, ravintolisistä tai molemmista. Kummallakin näistä D-vitamiinirintamista on edessään ongelmia. D-vitamiinia on runsaasti vain harvoissa ruoka-aineissa. Tällaisia ovat mm. lohi (lähes 10 mikrogrammaa sadassa grammassa), makrilli, sardiinit ja muut rasvaiset merikalat. Yhdysvalloissa maitoon ja eräisiin appelsiinimehuihin lisätään noin 1,1 mikrogrammaa D-vitamiinia desilitraa kohti (Suomessa 0,5 mikrogrammaa). Myös eräät aamiaismurot täydennetään D-vitamiinilla.

Perinteisesti ravintolisien, etenkin monivitamiinipillereiden valmistajat ovat käyttäneet D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia. Tutkimusten mukaan D2- ja D3-vitamiinit eroavat vaikutustensa perusteella toisistaan vain vähän. Maito täydennetään D3-vitamiinilla (kolekalsiferoli), jota on myös luonnostaan rasvaisissa kaloissa ja perinteisesti on ajateltu D2-vitamiinin kohottavan veren D-vitamiinitasoa noin 25- 35 % vähemmän kuin D3-vitamiinin. D3-vitamiinia on pidetty tehokkaampana, joten sitä käytetään enemmän D-vitamiinivalmisteiden ja D-vitamiini-kalsiumvalmisteiden valmistuksessa.

Muita keinoja varmistaa D-vitamiinin saanti

Laihtuminen saattaa kohottaa elimistön aktiivisen D-vitamiinin määrää. D-vitamiini on rasvaliukoinen, joten se kerääntyy ylimääräiseen rasvakudokseen ja sen hyötyosuus alenee ihmisen lihoessa. Tutkimuksissa ylipainoisuus ja lihavuus on toistuvasti yhdistetty huonoon D-vitamiinistatukseen.

Toinen keino varmistaa D-vitamiinin riittävä saanti on tarkkailla joidenkin ravintolisien sisältämän A-vitamiinin esiasteiden saantia. Muuttuakseen aktiivisiksi A- ja D-vitamiini kilpailevat soluissa samoista proteiineista. Monet monivitamiinien valmistajat ovatkin vähentäneet tuotteidensa A-vitamiinin esiasteiden määriä.

On yhä kiistanalaista, kohottaako solariumhoito D-vitamiinitasoa. Solariumyrittäjät ovat tarttuneet tilaisuuteen esiintyä tämän terveellisen vitamiinin tarjoajina. Pohjoismaiset tutkimukset, joissa osoitettiin, että rajoitettu määrä solariumkäyntejä talven aikana saattaa kohottaa elimistön D-vitamiinitason jopa kesäiselle tasolle, ovat parantaneet tässä suhteessa solariumyrittäjien uskottavuutta.

American Academy of Dermatology ja muutkin tahot ovat väittäneet, että solariumissa altistutaan yleensä tunnetusti syöpää aiheuttavalle UVB-säteilylle eikä vain UVA:lle ja että on olemassa paljon vaarattomampiakin keinoja kohottaa elimistön D-vitamiinitasoa. Kaiken lisäksi tyypillinen solariumasiakas on nuori, vaaleaihoinen henkilö, jolla on sekä tilaisuus että motiivi ylilyönteihin halutessaan ruskettua vuosien ajan sekä sisällä että ulkona. Toistaiseksi ihotautilääkärit näyttävät olevan oikeassa. Solariumrusketukseen liittyvät riskit ovat suuremmat kuin siihen liittyvät D-vitamiinihyödyt, etenkin kun D-vitamiinin tuomia hyötyjä voi saada muutenkin.

D-vitamiinia voi saada liikaa, mutta taso, jolla se muuttuu toksiseksi, on lähes varmasti useita kertoja suurempi kuin Institute of Medicinen antama D-vitamiinin saantisuosituksen yläraja, joka on 50 mikrogrammaa päivässä. D-vitamiinin tutkijat ovat jo vuosien ajan halunneet arvioida uudelleen D-vitamiinin vähimmäistarpeen ja maksimisaannin, mutta toistaiseksi tätä ei ole tehty.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

Lue lisää:

Lääkärikirja: Diabetes, tyyppi 1

Lääkärikirja: Ihosyöpä – oireet, diagnoosi ja hoito

Lääkärikirja: MS-tauti

Lääkärikirja: Paksu- ja peräsuolen syöpä – oireet, diagnoosi ja hoito

Julkaistu: 19.5.2009