Alkoholismi ja liiallinen alkoholin käyttäminen altistavat monille sairauksille sekä onnettomuuksille ja tapaturmille, joiden takia alkoholistit elävät usein muuta väestöä lyhemmän elämän. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen perusteella tämä vaikutus havaitaan riippumatta siitä, onko potilaan suvussa terveysriskejä ja sairauksia, jotka voisivat selittää yhteyden.
Tutkimuksessa käytettiin yli 2,8 miljoonan ruotsalaisen terveys-, rikos- ja apteekkirekisteritietoja vuosilta 1973–2010, ja niistä tutkijat tunnistivat osallistujat, joilla oli diagnosoitu alkoholiriippuvuus. Alkoholiongelma oli yhteensä yli 170 000 miehellä ja naisella.
Alkoholismi-diagnoosin saaneita verrattiin heidän sisaruksiinsa, puolisisaruksiin ja mahdollisiin kaksossisariin ja -veljiin, joilla ei ollut alkoholiongelmia, sekä muuhun väestöön. Näin tutkijat pystyivät selvittämään perinnöllisten ja kasvuympäristöön liittyvien seikkojen vaikutuksia kuolleisuuteen.
Alkoholiongelmaiset kuolivat seurannan aikana lähes kuusi kertaa todennäköisemmin kuin muut samanikäiset ja samaa sukupuolta ja koulutustasoa olevat, analyysi osoitti. Perinnölliset ja perhetaustaan liittyvät seikat selittivät osan tästä riskistä keski-iässä ja sitä ennen, mutta vuosien lisääntyessä kuolleisuus alkoi selittyä yksinomaan alkoholismilla. Mitä pitempään ongelmakäyttö oli jatkunut ja mitä vanhempi potilas oli, sitä vähemmän perhetausta merkitsi.
Ruotsalaisten tulokset lisäävät tietoa alkoholismiin liittyvistä terveyshaitoista ja kuolleisuudesta ja osoittavat niiden lopulta olevan riippumattomia potilaan perhetaustasta ja mahdollisista perinnöllisistä seikoista.
Arviolta 500 000 suomalaista on alkoholin riskikäyttäjiä eli heille alkoholista aiheutuu selviä terveysongelmia. Terveydenhuollon miespotilaista ongelmakäyttäjiä on 20 prosenttia ja naispotilaista 10 prosenttia. Alkoholinkulutus on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta suuri ongelma on runsas humalajuominen. Viimeisen 10 vuoden aikana alkoholin kokonaiskulutus on pysynyt melko tasaisena tai jopa hieman vähentynyt.
Tutkimus julkaistiin JAMA Psychiatry -lehdessä.
Lähde: JAMA Psychiatry 2016;73:575–581
Lue myös:
