Terve.fi

Yleistietoa alkoholismista

Yleistietoa alkoholismista

Millainen sairaus alkoholismi on? Alkoholismi on osittain periytyvää. Mitkä ovat alkoholistin tuntomerkit?
Teksti Toimitus
Mainos

Alkoholismista voidaan puhua silloin, kun ihminen on kehittänyt alkoholiin sairaalloisen riippuvuussuhteen. Tämä vaarantaa alkoholistin terveyden niin fyysisesti kuin henkisesti. Riippuvuussuhde on niin syvä, että se yleensä vaikeuttaa alkoholistin työsuhteita ja perhe-elämää, eikä tieto kulutuksen hengenvaarallisesta luonteesta rajoita alkoholin käyttöä. Kroonisesta alkoholismista kärsivillä alkoholin kulutus on lähes jokapäiväistä. Osalla alkoholin käyttö on kausiluontoista, jolloin välissä on pitkiäkin raittiita kausia.

Ero alkoholismin ja alkoholin suurkulutuksen välillä on se, että alkoholismi on sairaus. Kuitenkin, myös suurkuluttajilla alkoholi aiheuttaa yhtä lailla terveyshaittoja, kuten alkoholisteillakin. Pitkään käytettynä alkoholi vahingoittaa lähes joka elintä ja altistaa myös muille sairauksille. Alkoholisteilla riskit ovat suuremmat alkoholin suurkuluttajiin verrattuna, koska yleensä heillä alkoholin kulutus on vielä rajumpaa. Alkoholi onkin suurin yksittäinen tekijä työikäisten miesten äkillisten kuolemien taustalla.

Yksi ravintola-annos sisältää 12 grammaa alkoholia, joka on esimerkiksi

  • 0.33 l eli pieni pullo keskiolutta tai siideriä
  • 12 cl mietoa viiniä
  • 8 cl väkevää viiniä
  • 4 cl viinaa (40 %)

1 cl = 10 ml

Alkoholin käyttö luokitellaan suurkulutukseksi miehillä, jos vuorokaudessa käyttää yli seitsemän tai viikossa yli 24 ravintola-annosta alkoholia. Naisilla raja kulkee vuorokaudessa viidessä ja viikossa yli 16:ssa ravintola-annoksessa. Yksi ravintola-annos sisältää 12 grammaa alkoholia.

Suomessa alkoholia käytetään suhteessa yhtä paljon kuin muuallakin Euroopassa. Ongelmana on se, että alkoholin kulutus on varsin epäsuhtaista suomalaisten keskuudessa. Tiedetään, että puolesta Suomessa käytetyn alkoholin kulutuksesta vastaa tietty kymmenys koko väestöstä – alkoholin suurkuluttajat. Tämä pahentaa alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja ja trauma-alttiutta tässä tietyssä väestönosassa.

Alkoholismin oireet

Alkoholiriippuvaisella oireet, kuten muissakin päihteissä, keskittyvät alkoholin käytöstä johtuviin, käytön hallintaan ja vieroitusoireisiin. Oireina voi olla: voimakas himo tai pakonomainen tarve käyttää ainetta, heikentynyt kyky hallita aineen aloittamista, määrää tai lopettamista, vieroitusoireet, toleranssin kehittyminen, käytön muodostuminen keskipisteeksi, käytön jatkuminen haitoista huolimatta. Näitä kriteerejä tarkastellaan myös päihderiippuvuuden toteamisessa.

Näiden lisäksi alkoholistien terveysriskit ovat monenlaisia. Yleisimmät elimelliset ongelmat liittyvät maksan, haiman ja hermoston sairaustiloihin. Hermoston osalta raju alkoholin kulutus edistää epileptisten kohtausten puhkeamista ja älyllistä taantumista sekä dementiaa. Alkoholin aiheuttama pikkuaivojen surkastuminen saa aikaan alkoholistien varsin helposti tunnistettavan kävelyhäiriön, koska pikkuaivot ovat vastuussa eri liikkeiden hienosäädöstä. Alkoholi on myös itsessään myrkky, joka voi liian suurina pitoisuuksina aiheuttaa alkoholimyrkytyksen ja siten kuoleman.

Psykiatrisella puolella nähdään paljon alkoholin aiheuttamia delirium- eli juoppohulluuskohtauksia. Kyseessä on potentiaalisesti vakava vieroitusoire. Tällöin rajun ryyppyputken jälkeen, jopa viikonkin kuluttua lopetuksesta, kehittyy henkilölle sekavuustila, jossa voi olla näköharhoja ja muita oireita. Kyseessä on vaarallinen tila, koska osa näihin muihin oireisiin kuuluu mm. sydämen rytmihäiriöt, jotka voivat johtaa sydämen pysähtymiseen ja kuolemaan.

Alkoholisteilla on myös korkea riski kuolla väkivaltaisesti tai muiden traumojen ja onnettomuuksien kautta. Myös itsemurhatilastoissa alkoholistit ovat varsin korkealla. Tärkeä seikka on myös se, että koska alkoholistien ravinto on varsin yksipuolista, kärsivät he usein mm. vitamiinien puutostiloista, joista merkittävin on B1-vitamiinin puutos. B1-vitamiinia annetaan yleisesti sairaalahoitoa saaville alkoholin suurkuluttajille injektioina, jotta estettäisiin puutostilan aiheuttamaa aivokudostuhoa.

Alkoholisteilla maksakirroosi on yleinen kuolemaan johtava sairaus, jossa maksan toiminta lopulta pettää. Oireet tulevat myöhään sairauden loppuvaiheessa. Tuhoutunut maksakudos ei pysty tällöin poistamaan elimistöön kertyviä erinäisiä yhdisteitä. Vaikean vajaatoiminnan seurauksena iho yleensä muuttuu keltaiseksi, tajunnan taso alkaa laskea ja kehittyneen verenvuototaipumuksen takia esiintyy runsaasti mustelmia. Maksavaurion seurauksena vatsaonteloon voi myös tihkua litrakaupalla askites-nestettä, mikä näkyy vatsan pömpöttämisenä. Tätä seuraa ns. maksakooma, joka on elimistölle hengenvaarallinen myrkytystila.

Alkoholisteilla haimatulehdukset eli pankreatiitit ovat yleisiä. Nämä ovat yleensä hoidoilla ohimeneviä tiloja, mutta rajut tulehdukset voivat lopulta tuhota haimakudosta niin paljon, että henkilölle kehittyy diabetes. Rajussa pankreatiitissa oireina ovat kovat vyömäiset kivut yleensä ylävatsalla. Pankreatiitilla on taipumus uusiutua ja alkoholin käytön jatkuessa kroonistua. Vakavammissa tiloissa haimakudos voi mennä kuolioon, joka voi olla kohtalokasta.

Alkoholi vaikuttaa lähes joka elimeen haitallisesti ja alkoholin aiheuttamien sairaustilojen lista on pitkä. Alkoholi esimerkiksi lisää monien eri syöpien kehittymisen riskiä. Alkoholi aiheuttaa myös hormonitasapainon häiriöitä, univaikeuksia, impotenssia, verenpaineen nousua, rytmihäiriöitä ja muita sydänongelmia jne.

Alkoholin käytöstä kannattaa kysyä suoraan potilaalta. Alkoholin kulutusta kartoittaessa tehdään ns. AUDIT-kysely, jonka avulla selvitetään alkoholin kulutuksen yleisyyttä ja riskejä. Lomakkeita tärkeämpi muoto on kuitenkin tavallinen, rehti ja avoin keskustelu. Yleensä laboratoriokokeissa (E-MCV, S-GT, S-CDT) näkyvät suhteellisen yleiset muutokset, jotka viittaavat alkoholin suurkulutukseen. Kyselyjen, laboratorioarvojen ja henkilön taustatietojen perusteella saadaan kartoitettua alkoholin riskikäyttöä. Vieroitushoidon tarvetta arvioitaessa käytetään CIWA-Ar -kyselyä, joka arvioi vieroitusoireiden vakavuutta.

Alkoholismin hoito

Alkoholismia pystytään hoitamaan niin terapioilla kuin lääkehoidoillakin, mutta hoidon onnistumisen kannalta tärkeintä on, että hoidettava on sitoutunut hoitosuunnitelmaan ja kuntoutukseensa. Hoito tapahtuu A-klinikoiden, yksityisten hoitolaitosten ja perusterveydenhuollon kautta yhteistyössä sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon kanssa. Hoito tarkoittaa niin alkoholin aiheuttamien terveysongelmien kuin myös itse riippuvuuden hoitoa.

Jos epäillään, että henkilöllä on riski alkoholiongelman kehittymiseen, pyritään siihen puuttumaan lyhytneuvonnan avulla, minkä tarkoituksena on vähentää alkoholin kulutusta. Lyhytneuvonta sopii erinomaisesti alkoholin riskikuluttajille tai niille, joiden alkoholinkäyttö lähentelee riskirajaa. Alkoholin käytön rajoittamisella ja määrän alentamisella voitaisiin vähentää reilusti riskikäyttäytyjälle aiheutuvia terveyshaittoja ja estettäisiin muiden sairauksien kehittymistä ja kuolemanriskiä. Lyhytneuvonnan tarkoitus onkin valistaa riskikäyttäytyjää ja motivoida häntä tarkkailemaan terveyttään ja suhdettaan alkoholiin.

Jos riippuvuus on jo olemassa, hoitona käytetään terapiaa ja lääkehoitoja. Psykososiaalinen hoitomuoto on riippuvuuden hoidon perusta. AA-ryhmissä alkoholiongelmaiset saavat vertaistukea ja 12 askeleen hoidon avulla pyritään päihteettömyyteen. Erilaisia terapiamuotoja on monia ja niiden yhdistäminen parantaa hoitotulosta. Tärkeää on hoidon jatkuvuus ja siihen sitoutuminen.

Lääkehoidosta voidaan saada tukea alkoholismin hoitoon, mutta ne ovat tehokkaita vain psykososiaalisten hoitojen rinnalla.

Lääkehoidossa käytetään yleisimmin disulfiraamia, joka yhdessä alkoholin kanssa aiheuttaa epämiellyttävän olon. Tämän niin sanotun antabus-reaktion oireita ovat ihon punoitus, sydämentykytys, hengästyneisyys ja pahoinvointi. Disulfiraamihoidon tarkoituksena on auttaa riskikäyttäjää välttämään alkoholia.

Naltreksoni on opioidiantagonisti ja vaikuttaa keskushermoston mielihyvänsäätelyjärjestelmään ja se vähentää alkoholin tuottamaa mielihyvätuntemusta etenkin nousuhumalatilassa. Nalfemeeni toimii samalla tavalla kuin naltreksoni, mutta se rasittaa vähemmän maksaa ja on pitkävaikutteisempi kuin naltreksoni. Masennuksesta kärsivillä alkoholiriippuvaisilla naltreksonin yhdistämisestä sertatraliiniin on saatu hyviä tuloksia. Lisäksi Suomessa erityisluvallisella akamprosaatilla on alkoholin himoa vähentävä vaikutus. Alustavasti myös muista mielihyvän kokemiseen vaikuttavista lääkeaineista on saatu lupaavia tuloksia.

Alkoholin fyysisiin ja psyykkisiin vieroitusoireisiin voidaan käyttää bentsodiatsepiinejä. Joissain tapauksissa käytetään myös serotoniinin ja noradrenaliinin vaikutusta tehostavia masennuslääkkeitä.

Alkoholismin perinnöllisyys

Alkoholismi on osittain periytyvää. Joissain suvuissa alkoholismi on yleisempää kuin toisissa. Tiedossa on muutamia geenimutaatioita, jotka selvittävät osalla suvuista suuremman taipumuksen alkoholismiin. Nämä geneettiset muutokset altistavat riippuvuuden syntymiselle tai vaikuttavat alkoholin sietokykyyn. Toisaalta, joidenkin geenimuutosten tiedetään suojaavan alkoholismilta. Perimää tärkeämpiä seikkoja ovat kuitenkin ympäristötekijät ja riskikäyttäytyjän persoonallisuus sekä olosuhteet, joissa hän elää. Alkoholiongelman taustalla vaikuttavia syitä voi olla monia, esimerkiksi stressi, masennus, suru ja ahdistus. Geneettiset tekijät altistavat alkoholismille, mutta ne eivät laita alkoholiongelmaista nostamaan pulloa huulilleen ensimmäistä kertaa.

Alkoholismin yleisyys

Suomessa suurkuluttajia arvioidaan olevan 300 000 - 500 000 välillä eli kyseessä on n. 10 % väestöstä, joiden harteilla suuri osa alkoholin kokonaiskulutuksesta lepää. Tyypillisimmillään suurkuluttaja on työssä käyvä 20-40-vuotias mies. Myös varsin yleinen piirre on, että he ovat käyneet läpi kertaalleen avioeron. Suurkuluttajista vain 10 % on naisia. Heidän osaltaan pitää muistaa, että alkoholi ja raskaus ovat huono yhdistelmä. Suurkuluttajista alkoholisteja arvellaan olevan noin puolet, eli varsin suuri osa heistä kärsii alkoholiriippuvuudesta.

Alkoholismin seuranta

Seurannan tarpeen ja tiheyden arvioi hoitava lääkäri. Joidenkin lääkehoitojen, esimerkiksi disulfiraamin osalta on tarpeellista kontrolloida laboratoriotuloksia tietyin väliajoin.

Alkoholismin ennuste

Alkoholiongelmasta eroon pääseminen edellyttää yleensä, että ihminen itse tiedostaa ongelmansa ja ymmärtää vastuunsa sen hoidossa. Hoitoon sitoutuminen parantaa siis ennustetta huomattavasti.

Alkoholistien elämäntapaan liittyy suuri kuolleisuus: normaaliväestöön verrattuna alkoholisteilla kuolleisuus on 2-8-kertainen. Yleisimmät syyt alkoholistin kuoleman taustalla ovat maksakirroosi, itsemurha, väkivalta tai muu trauma. Vuosittain alkoholin aiheuttamia kuolemantapauksia on noin 3 000.

Lähteet

Kuoppasalmi K, ym. Alkoholiin liittyvät häiriöt, Psykiatria, Duodecim kustannus Oy 2017

Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito –suositus 2015, Duodecim Kustannus Oy

Simojoki K, Alkoholin vieroitusoireiden hoito, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016

Simojoki K, Alkoholiriippuvuuden lääkehoito, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016

Kaame T, Alkoholin riskikuluttajan lyhytneuvonta, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016

Hillbom M, Neurologiset sairaudet ja alkoholi, Lääkärin käsikirja, Duodecim, Kustannus Oy 2016

ICD-10:

F10.2 Alkoholin aiheuttama elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö; riippuvuusoireyhtymä

Julkaistu: 31.1.2008