Siksi hoito aloitetaan usein potilaan vielä maatessa tutkimuspöydällä. Nopean hoidon ansiosta yhä useampi aivoinfarktin saanut pystyy jatkamaan normaalia elämää.
Sairaalan hoitotiimi valmistelee hoitoa jo silloin, kun aivoverenkiertohäiriön oireista kärsivä potilas on vielä ambulanssissa.
Jos aivoinfarktin uhka on selvästi tunnistettavissa, ensihoitajat soittavat välittömästi aivoverenkiertohäiriöpäivystäjälle. Soitto vastaavalle hoitajalle käynnistää valmistelut sairaalassa välittömästi.
– Potilaan taustatietoja tutkitaan jo tässä vaiheessa tarkasti. On tärkeää löytää esimerkiksi mahdolliset riskitekijät, jotka voisivat estää liuotushoidon toteuttamisen. Aiemmat sairaudet ja käytössä olevat lääkitykset ovat tärkeää tietoa hoitotiimille. Nykyisellä e-reseptin aikakaudella lääkitystiedot saadaan onneksi ainakin hätätapauksissa rekistereistä, sanoo HUSin neurologisen osaston ylilääkäri Sami Curtze.
Esimerkiksi eteisvärinätaudissa yleisesti käytetyt verenohennuslääkkeet ovat usein este liuotushoidolle, sillä yhteisvaikutus lisää aivoverenvuodon riskiä. Hoitopäätöstä tehtäessä punnitaan aina hoidon mahdolliset hyödyt ja riskit.
Verihyytymä aivovaltimossa estää aivojen verenkierron, mikä aiheuttaa nopeasti aivoinfarktin eli pysyvän kuolion hapenpuutteesta kärsivälle alueelle.
Lue Kaijan kertomus: Aivoinfarktin liuotushoito pelasti Kaijan hengen
Aivovaltimon tukkeutuminen voi johtua monesta syystä: Sen voi aiheuttaa pienten verisuonten tauti tai valtimonkovettumatauti kaulavaltimoissa tai suurissa aivoverisuonissa. Verisuonitukos voi johtua myös sydämestä tulleesta hyytymästä.
Tyypilliset oireet eli toispuoleinen raajahalvaus, puutumistuntemukset, suupielen roikkuminen sekä puheen ja näön häiriöt johtuvat verenkiertohäiriöstä aivojen jommassakummassa puoliskossa, usein keskimmäisessä aivovaltimossa.
Aivoverisuonitukos on tavallisin aivoverenkiertohäiriö. Joka vuosi 14 600 suomalaista saa ensimmäisen aivoinfarktinsa, ja noin 2 500 potilaalla tilanne uusiutuu vuoden kuluessa.
Yleisiä aivoverenkierron häiriöitä ovat myös niin sanotut TIA-oireet (ohimenevä aivoverenkiertohäiriö eli Transcient Ischemic Attack), joihin sairastuu vuosittain 4 000 suomalaista, sekä aivoverenvuodot, joihin kuuluvat aivojen sisäinen vuoto eli ICH (2 600 potilasta) ja lukinkalvon alainen verenvuoto SAV (1 300 potilasta).
Lue myös: TIA-kohtaukset on otettava vakavasti
Aivoverenkiertohäiriöt ovat suomalaisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Niihin kuolee Suomessa joka vuosi 1 800 miestä ja 2 600 naista. Kuolleisuus on kuitenkin laskenut viime vuosina erityisesti nopeutuneen hoitoonpääsyn ansiosta.
Eniten on parantunut akuutin aivoinfarktin hoitoennuste. Kohtaukseen kuolee nykyisin Suomessa 8,6 prosenttia potilaista ja kolmen kuukauden kuluessa 19 prosenttia.
HYKSin hoitotulokset ovat vielä paremmat: kolmen kuukauden kuolleisuusluku on 12 prosenttia, ja lähes 60 prosenttia hoidetuista potilaista on toipunut hyvin kolmessa kuukaudessa. Potilaista 20 prosenttia on kolmen kuukauden kuluttua täysin oireettomia.
Kun potilas tuodaan sairaalaan, hänet viedään välittömästi kuvantamishuoneeseen. Aivojen tietokonetomografia eli kerroskuvaus (CT-kuvaus) on paras tapa saada selville, onko kyseessä uhkaava aivoinfarkti.
Hoitotiimi on valmiina: päivystävä sairaanhoitaja, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja sekä neurologian erikoislääkäri ja röntgenlääkäri. HUSissa mukana on usein myös erikoistuva neurologi tai jopa kaksi.
– CT-kuvaus on aivoinfarktin tutkimisessa hyvä menetelmä nopeutensa ansiosta. Varjoaineen avulla voidaan kuvata verisuonet ja tutkia jopa veren jakaumaa aivokudoksissa. Kuvasta näemme veritulpat ja niiden uhkaaman alueen. Näemme myös, onko aivoissa verenvuotoja, jotka yleensä ovat este liuotushoidon antamiselle, Sami Curtze sanoo.
Ensisijainen ja nopein menetelmä on ilman varjoainetta tehtävä tietokonetomografia. Lisäksi voidaan käyttää TT-angiografiaa ja TT-perfuusiokuvausta, etenkin jos harkitaan liuotushoidon rinnalle muita toimenpiteitä.
Aivojen poikkileikkauskuvia tarkastelevat aina sekä neurologi että röntgenlääkäri. Kuvista nähdään tukosten sijainti ja laajuus. Kuvia tutkimalla voidaan myös varmistua, ettei potilaalla ole esimerkiksi aivokasvainta tai aivoverenvuotoa. Ne voivat aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin valtimotukos.
– Kuvasta nähdään myös, jos potilaalle on kehittymässä aivoinfarkti. Turvotus kertoo, että sen kohdalla olevat aivoalueet on jo menetetty. Kuvia analysoiva ohjelma arvioi millilitroina, miten laajaa aluetta riski koskee ja miten laajalti aivot ovat jo kuoliossa, Sami Curtze sanoo.
Jo ennen kuvantamista potilaalta on otettu kiireesti verinäyte, josta analysoidaan verenkuva, tulehdusarvot, tietyt sydänvaurioihin liittyvät merkkiaineet ja veren hyytymistekijät.
Jos oireet ja kuvalöydökset viittaavat hyvin selvästi uhkaavaan aivoinfarktiin, liuotushoito voidaan aloittaa jo, ennen kuin kaikki laboratoriokokeiden tulokset ovat valmistuneet. Tulosten odottamisessa voi joskus kulua jopa tunti, ja jokainen hoidon aloittamisessa menetetty minuutti huonontaa potilaan ennustetta.
Itse liuotushoito eli trombolyysi on toimenpiteenä yksinkertainen: lääke tiputetaan potilaan suoneen tunnin aikana. Hoito aloitetaan yleensä jo CT-kuvauspöydällä ja sitä jatketaan toimenpidesalissa, päivystyspoliklinikalla tai stroke-yksikössä. Lääkkeen vaikuttava aine on alteplaasi.
– Vastaavaa ainetta kiertää meidän suonissamme koko ajan: veressä on luontaisesti sekä hyytymistä edistäviä että sitä estäviä aineita. Lääke on bioteknologisesti valmistettu hyytymiä pilkkova valmiste, Sami Curtze kertoo.
Lääkkeen annostelu ei aiheuta erityisiä tuntemuksia. Haittavaikutuksena voi esiintyä verenvuotoja. Esimerkiksi ikenet voivat vuotaa tai verta voi erittyä virtsaan. Vaarallisia haittoja voi syntyä esimerkiksi tuoreen leikkaushaavan vuotamisesta tai aivoverenvuodosta erityisesti infarktin alueella. Tällainen vakava haitta, aivoverenvuoto, on odotettavissa noin viidelle prosentille hoidetuista.
Liuotushoidolle on myös vaihtoehtoja. Isomman suonen tukoksia voidaan poistaa mekaanisesti katetrilla tai paikallisella liuotushoidolla, jos liuotushoito ei yksinään riitä tai ei syystä tai toisesta sovellu potilaalle. Tämä on AVH-sairauksien uusin, vasta pari vuotta sitten laajempaan käyttöön tullut hoitomuoto.
Nykyisten hoitojen ansiosta selvästi yli puolet potilaista toipuu aivosuonen tukoksesta niin, ettei siitä jää mitään vakavaa haittaa. Osalle jää kuitenkin halvausoireita raajoihin tai puheen tuottamisen vaikeuksia.
Aivojen muovautuvuus on onni onnettomuudessa. Aivot voivat toipua monin tavoin myös hapenpuutteesta, vaikka kuolio onkin peruuttamaton. Aivojen toiset osat voivat ottaa tuhoutuneiden osien tehtäviä. Monipuolinen kuntoutus on erittäin tärkeää aivoinfarktipotilaiden toimintakyvyn palautumisessa.
Riskiin voi vaikuttaa itse
Ennaltaehkäisy. Kaikkiin aivoinfarktin riskitekijöihin ei voi vaikuttaa. Vanheneminen lisää riskiä, ja sille emme voi mitään, mutta moniin muihin asioihin kyllä. Aivoinfarkti syntyy usein monen riskitekijän yhteisvaikutuksesta.
Monet sairaudet lisäävät aivoinfarktin riskiä. Verenpaineen hoitaminen on tärkein yksittäinen teko, jolla riskiään voi alentaa.
Korkea verenpaine lisää sekä aivoinfarktin että aivoverenvuodon vaaraa, mutta sen hoitaminen alentaa riskiä jopa 40 prosenttia. Aiemmin sairastettu ohimenevä aivoverenkierron häiriö (TIA) kertoo kohonneesta infarktiriskistä, ja siihen määrätään aina hyytymiä ehkäisevä lääkitys.
Eteisvärinä ja muut sydänperäiset syyt selittävät lähes kolmasosan AVH-sairauksien puhkeamisesta. Tyypin 2 diabetes kohottaa AVH-riskin noin kolminkertaiseksi. Myös korkea kolesteroli on aivoinfarktin riskitekijä.
Tupakointi, huumeiden käyttö ja raskas alkoholinkäyttö lisäävät riskiä. Ylipaino on monen kroonisen sairauden ja myös aivoinfarktin riskitekijä. Liikunnan lisääminen vähentää aivo- ja sydänsairauksien vaaraa merkittävästi.
2000-luvun hoito
Aivojen verisuonitukosten liuotushoidon historia on suhteellisen lyhyt, vain parikymmentä vuotta. Trombolyysi eli liuotushoito otettiin ensin käyttöön sydäninfarktin hoidossa. Kokeellisesti sitä käytettiin aivoinfarktin hoidossa jo 1990-luvulla. HYKS oli mukana tutkimuksissa, joissa uutta menetelmää testattiin. Hoito otettiin ensimmäisenä käyttöön Yhdysvalloissa.
Suomessa trombolyysi sai Käypä hoito -suosituksen vuonna 2001. Nykyisin aivosuonten liuotushoitoja tehdään kaikissa yliopistollisissa keskussairaaloissa ja muissa sellaisissa sairaaloissa, joissa on liuotushoitoon erikoistunut yksikkö.
Suomessa hoito on maailman mitassa huipputasoa: kansainvälisessä vertailussa HUS on arvioitu maailman parhaaksi aivoinfarktien hoidossa. Mittarina käytettiin alhaista kuolleisuusprosenttia ja hoitoonpääsyn nopeutta.
HUS antaa konsulttiapua sellaisille sairaaloille, joissa ei ole liuotushoitoon erikoistunutta osaamista. Tämä tapahtuu telestroke-palvelulla eli puhelimitse ja tietokoneyhteyden avulla. Paikallinen lääkäri saa ohjausta HUSin neurologilta milloin tahansa. Palvelussa on mukana 12 kaupunkia.
Maailmalla on käytössä myös ambulansseja, joilla on valmius antaa liuotushoitoa. Niitä on esimerkiksi Berliinissä. Ambulanssiin tarvitaan tällöin CT-kuvantamislaitteet sekä radiologian ja neurologian erikoislääkärit.
