TIA-kohtausta on hoidettava yhtä tarmokkaasti kuin rintakipukohtaustakin.
Ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä eli TIA-kohtauksia pidettiin ennen ohimenevinä ongelmina, joista ei aiheutunut juurikaan harmia kohtauksen mentyä ohi. Enää näin ei ajatella, vaan näiden lyhytaikaisten aivoverenkiertohäiriöiden katsotaan ennustavan tulevia ongelmia. Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että TIA-kohtaus ennakoi täysimittaista aivohalvausta, joten sen hoitaminen hätätilanteena saattaa ehkäistä varsinaisen aivohalvauksen.
TIA-kohtaus ilmenee osan aivoista jäädessä yhtäkkiä ilman happea. Oireet riippuvat siitä, missä osassa aivoja verenkiertohäiriö ilmenee. Kohtaus alkaa verihyytymän tai kolesteroliplakkikappaleen juuttuessa aivoja huoltavaan valtimoon. Tukos on sen verran pieni ja hento, että elimistön omat korjausmekanismit pystyvät avaamaan valtimon, mikä yleensä tapahtuu tunnin sisällä, mutta voi kestää kokonaisen päivänkin. Isommat, kestävämmät tukokset aiheuttavat aivohalvauksen, johon liittyy pitkäaikaisia ongelmia.
TIA-kohtauksen oireet
Jos joku tai joitakin seuraavista oireista yhtäkkiä ilmaantuu, kannattaa heti soittaa hätänumeroon (112), vaikka oireet olisivatkin jo alkaneet hävitä
- Kasvojen, käsivarren tai alaraajan puutuminen tai lihasheikkous, etenkin toispuolisena
- Kyvyttömyys liikuttaa sormia, käsivartta tai alaraajaa
- Sekavuus
- Epäselvä puhe tai muut puhevaikeudet
- Vaikeus ymmärtää, mitä muut sanovat
- Vaikeus nähdä toisella tai molemmilla silmillä tai kuulla toisella tai molemmilla korvilla
- Huimaus, kävelyvaikeus, tasapainohäiriö tai koordinaatiohäiriö
- Äkillinen ja ankara päänsärky
Lyhytaikainen, muttei harmiton
Uusilla aivojen kuvantamismenetelmillä on osoitettu, että jotkut TIA-kohtaukset aiheuttavat pysyviä aivovaurioita. Ne voivat ennakoida pahojakin vaurioita.
Oxfordin yliopiston tutkijat analysoivat 18 tutkimusta, joihin oli osallistunut yli 10 000 henkilöä, joilla oli ilmennyt TIA-kohtaus. Kaikkiaan yhdellä kahdestakymmenestä oli ilmennyt täysimittainen aivohalvaus viikon sisällä, yhdellä kymmenestä kolmen kuukauden sisällä TIA-kohtauksesta. Tutkijoiden tarkasteltua yksittäisiä tutkimuksia, tulokset olivat valaisevia. Erikoistuneissa hoitoyksiköissä nopeasti hoidetuista potilaista alle 1 %:lla oli ilmennyt aivohalvaus viikon sisällä TIA-kohtauksesta. Hoitoon heti hakeutumattomista 11 %:lla oli ilmennyt aivohalvaus viikon kuluessa. Raportti julkaistiin Lancet Neurology -lehden joulukuun 2007 numerossa.
Tutkimus on selkeä varoitus siitä, että on vaarallista kuitata TIA-kohtaus pelkkänä pikkuharmina. Sen hoitaminen hätätilanteena rintakipukohtauksen tavoin saattaa tukahduttaa TIA-kohtauksen alkuunsa, minimoida pysyvät aivovauriot ja ehkäistä aivohalvauksen aiheuttaman pitkäaikaisen invaliditeetin.
Jos TIA-kohtaus on edelleen käynnissä potilaan päästessä päivystyspoliklinikalle, hänelle annetaan luultavasti aspiriinia, klopidogreeliä tai muuta lääkettä, joka helpottaa verisuonitukoksen avaamista. Jos oireet ovat jo hävinneet, mikä on hyvä asia, useimmat hoidot kohdistuvat tulossa oleviin ongelmiin eivätkä jo tapahtuneeseen. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä parempi.
National Stroke Association suosittelee, että aivohalvauksiin erikoistunut lääkäri arvioi potilaan. Hän saattaa määrätä, että aivot ja kaulavaltimot, jotka ovat tärkeimmät aivoja huoltavat valtimot, kuvannetaan. TIA-kohtauksen syyn tunnistaminen on tärkeää, jotta voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä kohtauksen uusiutuminen tai täysimittainen aivohalvaus.
Joka vuosi yli neljännesmiljoona yhdysvaltalaista saa TIA-kohtauksen. Kohtauksen sattuessa ei pidä hukata minuuttiakaan päästäkseen hoitoon.
Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
