Aiheuttavatko makeutusaineet syöpää? Selvitimme 9 faktaa makeutusaineista

Makeutusaineet herättävät paljon keskustelua. Ovatko ne vaaraksi terveydelle vai neutraali tapa makeuttaa ruokaa?

Kysyimme asiantuntijoilta. Juttuun haastateltiin Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinosta, THL:n erikoistutkija Heli Kuusipaloa ja Kemikaalikimara-blogistaan tunnettua kemiantekniikan diplomi-insinööriä Anja Nysténiä.

Kuusipalo: Kaikki markkinoilla ja käytössä olevat makeutusaineet on tutkittu hyvin tarkasti, ja niitä koskevat tietyt kohtuulliset käyttörajoitukset. En pidä niitä terveydelle vaarallisina, kunhan makeutusaineita käyttää ohjeiden mukaan.

Heinonen: Mikä tahansa voi aiheuttaa suurina määrinä terveysongelmia. Jos selaa tutkimustuloksia, voi huomata, että näillä aineilla on todettu haittavaikutuksia. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että ruoassa esiintyvät määrät eivät ole lähelläkään sitä tasoa, joka aiheuttaa terveysongelmia.

Nystén: Jotta terveydelle vaarallinen taso ylittyisi, makeutusaineita täytyisi syödä hirvittäviä määriä. Kyse on poskettoman isoista annoksista, ja silloinkin terveydelle haitallisiin määriin jää marginaalia. Toki ihmiset ovat yksilöitä. Oli kyseessä mikä tahansa aine, maailmasta löytyy aina ihminen, jolle se ei sovi.

Lue myös: Makeutusaine – pahis vai hyvis?

Kuusipalo: Keinotekoisia makeutusaineita sisältävillä limsoilla voi siirtää nälän tunnetta vähän aikaa. Nälän ja janon sammuttaminen niiden avulla ei kuitenkaan johda hyviin lopputuloksiin. Sitten kun elimistö hoksaa, ettei se saa ravintoaineita eikä veren sokeri nouse, seuraa hallitsematon nälän tunne.

Heinonen: Viime aikoina on tutkittu, häiritsevätkö keinotekoiset makeutusaineet makeanhimoon tai kylläisyyden tunteeseen vaikuttavia hormoneja. Tutkimus on aika alkutekijöissä, eikä missään nimessä ole vielä osoitettu, että tämä olisi totta. Tätä vaihtoehtoa ei voi myöskään sulkea pois.

Lue myös: Keinotekoiset makeutusaineet auttavat painonhallinnassa

Nystén: Ihmisen elimistö toimii ihan perusruoalla, ei siihen tarvita valkoista sokeria ollenkaan.

Heinonen: Aivojen tarvitsemaa glukoosia saadaan, kun ruoan tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi. Sokerivajeen riskiä ei ole, ellei noudata todella tiukkaa paastokuuria. Kun juo vaikkapa puoli litraa mehua, päivän sokerintarve on jo täyttynyt. Sokerin saanti menee pikemminkin helposti överiksi.

Heinonen: Tutkimuksissa tulee aina uusia menetelmiä ja uutta tietoa, johon reagoidaan. Meillä onkin sääntö, että lisäaineiden turvallisuus pitää tarkistaa kymmenen vuoden välein, ja paraikaa tällainen ohjelma on käynnissä.

Ei se mene niin, että tuote on hyväksytty vuonna X, ja sen jälkeen sitä saa käyttää hamaan tulevaisuuteen. Lisäaineet ovat itse asiassa niitä harvoja elintarvikkeiden ainesosia, joiden turvallisuuden tutkimus on näin tarkasti määritelty.

Kuusipalo: Aspartaamin haittavaikutuksia on havaittu ainoastaan Yhdysvalloissa ja todella isoilla käyttömäärillä, mutta sielläkään mainittuja oireita ei ole näytetty toteen. Ihmisillä, jotka juovat päivässä litroittain aspartaamilimsaa, esiintyi päänsärkyä. Heillä jää yleensä myös ruoka syömättä.

Se herättää hiukomisen tunteen, johon syödään usein erittäin suolaisia perunalastuja ja ranskalaisia. Suola taas nostaa verenpainetta, mistä saattaa tulla erilaisia oireita. Täytyisi aina katsoa ruokavaliota kokonaisuutena, sillä ravitsemus on tuhannen palan palapeli.

Heinonen: Olen tutustunut urani aikana perusteellisesti siihen, miten tarkasti eri lisäaineiden turvallisuus selvitetään ja miten kymmenet teollisuudesta riippumattomat asiantuntijat käyvät ne läpi. Näissä tutkimuksissa ei ole havaittu sen paremmin tinnitusta kuin persoonallisuushäiriöitä.

Nystén: Lisäaineiden huono maine on aaltoileva ilmiö. Välillä pahis on aspartaami, välillä sitruunahappo tai natriumglutamaatti. Kun väitteitä penkoo tarkemmin, selviää, että ne eivät perustu yleensä juuri mihinkään. Vaikka haittavaikutuksia onkin todettu valtavilla annoksilla, ani harvoin otetaan huomioon altistusmäärää.

Lue myös: Suuropas kertoo kaiken makeutusaineista

Heinonen: Ehdottomasti. Sokerin suurin terveyshaitta on se, että se aiheuttaa kariesta. Hampaiden kannalta keinotekoiset makeutusaineet ovat siksi parempia.

Nystén: Täytyy kuitenkin muistaa, että happamia juomia ei ole fiksua litkiä pitkin päivää, vaikka ne olisikin makeutettu keinotekoisilla makeutusaineilla. Happamuus pehmittää kiillettä, ja hampaat reikiintyvät sen takia helpommin.

Heinonen: Eivät nekään erityisen terveellisiä ole. Mieluummin vähemmän kuin enemmän kaikkia sokeripitoisia makeuttajia.

Kuusipalo: Intiaanisokerissa, hunajassa ja agavesiirapissa on kyllä vähän enemmän kivennäisaineita kuin valkoisessa sokerissa, mutta niitä pitäisi syödä valtavat määrät, että kivennäisaineita saisi merkittävästi enemmän.

Lue myös: Hunajaan hurahtanut

Kuusipalo: Steviakasvi on aivan eri asia kuin stevioliglykosidi-nimiset makeutusaineet. Ne eivät todellakaan ole mitään luonnontuotteita.

Heinonen: Stevioliglykosidit ovat lisäaineita ja yli 90-prosenttisesti puhdasta makeutusainetta. Ne ovat toki peräisin luonnosta, mutta niin on moni muukin aine. Aspartaamissakin on kaksi aminohappoa. Ne ovat samoja aineita, joita elimistössämme kulkee, kun proteiinipitoinen ruoka sulaa. Ei siinäkään olla kaukana luonnosta.

Heinonen: Jos kuluttaa kohtuutta enemmän virvoitusjuomia ja mehuja, kannattaa vaihtaa keino­tekoiseen makeutukseen sen sijaan, että nauttii joka päivä liikaa sokeria.

WHO suosittelee, että korkeintaan 10 prosenttia päivän energiamäärästä saisi tulla sokerista. Terveydelle edullisempaa olisi, että energiasta vain viisi prosenttia tulisi sokerista. Järkevintä on vähentää kokonaisuudessaan makean määrää ja herkutella harvemmin.