Voi hyvin

Hunajaan hurahtanut

Hunajaan hurahtanut
Hunaja taipuu moneksi herkuksi ja lääkkeeksi. Mehiläisten eliksiiri varastoi itseensä auringon energian ja kukkien sokerin.
Teksti Pia Rautio
Kuvat Riikka Kantinkoski

Hunajaa on aina pidetty arvokkaana ja tärkeänä ravinnonlähteenä. Espanjasta ja Afrikasta löytyneet vanhat luolamaalaukset todistavat, että ihmisen luontainen mieltymys makeaan on saanut hänet ryöstämään mehiläisten villipesiä jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Faaraoiden Egyptissä mehiläishoitajan ammatti oli hyvin arvostettu. Hunajaa käytettiin muun muassa muumioiden palsamointiin.

Lääketieteen isä Hippokrates piti hunajaa pitkän iän lähteenä. Pythagoras oppilaineen noudatti ruokavaliota, jonka perustan muodosti hunajan ja maidon seos eli ambrosia. Sitä täydennettiin hedelmillä, pähkinöillä ja vihanneksilla.

Keskiajalla katolinen kirkko tarvitsi suunnattomat määrät mehiläisvahaa kynttilöihin. Luostareiden lääkäreinä toimivat munkit käyttivät hunajaa lääkkeenä. Lisäksi hunajaa tarvittiin siman ja hunajaviinin valmistukseen.

Ensimmäiset mehiläispesät tuotiin Suomeen vuonna 1751 Virosta. Nykyisin hunajantuottajia on Suomessa noin 2 700.

Enemmän makua – vähemmän energiaa

Hunaja saa alkunsa kukkien medestä, johon on varastoitunut auringon energiaa ja sokeria. Mehiläiset kuljettavat tämän eliksiirin pesäänsä. Jo matkalla mehiläiset sekoittavat siihen entsyymejä, jolloin sokerit pilkkoutuvat hedelmä- ja rypälesokereiksi.

Hunajien maku, väri ja muut ominaisuudet vaihtelevat riippuen mesikasveista. Hunajan makueroja voidaan verrata viinien ja juustojen eroihin. Tavallisen monikukkahunajan sijasta hunajaan hurahtanut etsii itselleen lajihunajia: kanerva- puolukka-, lakka- tai vaikkapa vadelmahunajaa.

Harvan elintarvikkeen käyttöominaisuudet ovat niin laajat kuin hunajan. Se loihtii ruoasta esiin uusia makuja. Se sopii marinadeihin, säilöntään sekä jälkiruokien ja juomien makeuttamiseen. Leivissä ja sämpylöissä hunaja pidentää säilyvyyttä. Juoksevaa hunajaa voi myös valuttaa pakastettavien marjojen päälle. Pakastimesta otettuna tämä terveyspommi säilyy kaksi viikkoa jääkaapissa.

Hunaja antaa aromikkaan makeuden happamille marjoille paljon pienemmällä energiamäärällä kuin sokeri. Hunajaa tarvitaan 30 prosenttia vähemmän kuin sokeria saman makeuden aikaansaamiseksi ja energiaa saadaan 40 prosenttia vähemmän. Lisää hunaja esimerkiksi marjakiisseleihin ja vispipuuroon vasta, kun ne ovat jäähtyneet.

Hunajan sokerikoostumus riippuu kukista. Suomalaisessa hunajassa on 35–40 prosenttia hedelmäsokeria (fruktoosia) ja 30–35 prosenttia rypälesokeria (glukoosia). Mitä enemmän hunajassa on hedelmäsokeria, sitä kauemmin se pysyy juoksevana ja sitä alhaisempi on sen glykeeminen indeksi (GLI). Luontaisesti juoksevat hunajat (akaasia, horsma) nostavat verensokeria hitaasti, kiinteät nopeasti.

Juoksevaa, pehmeää, kiinteää

Vastalingottu hunaja on aina juoksevaa, mutta se jähmettyy jossain vaiheessa. Vain muutamat hunajalaadut, kuten kotoinen maitohorsmahunaja ja eksoottisempi akaasiahunaja, pysyvät juoksevina jopa vuosia. Monet kaupoissa myytävistä hunajista ovat nykyään kuitenkin juoksevia. Hunajat voidaan saada juokseviksi lyhyellä kuumennuskäsittelyllä (n. +70 C ). Pakkauksesta ei välttämättä selviä, onko juokseva hunaja lämpökäsitelty.

On todennäköistä, että lämpökäsittelyllä menetetään osa hunajan terveysvaikutuksista. Ruotsalaistutkijat selvittävät paraikaa, mitä hunajan tehoaineille tapahtuu kuumennettaessa. Tiedetään, että hunajan aromit alkavat heiketä +33 asteessa ja entsyymit yli 40 asteen lämpötilassa. Jos haluaa saada kaikki aromit ja terveyshyödyt irti hunajasta, kannattaa suosia hunajia, joita ei ole kuumennettu yli 40 asteen.

Ekobi-menetelmässä hunajasta saadaan ilman kuumennuskäsittelyä erittäin hienokiteistä. Tällöin hunaja säilyy pehmeänä ja hyvin levittyvänä aina seuraavaan satokauteen asti. Monet pienet suomalaistarhaajat ovat käyttäneet menetelmää menestyksellisesti jo toistakymmentä vuotta. ›

Hunajaa voi pakastaa. Vastalingottu hunaja säilyttää juoksevuutensa pakkasessa. Huoneenlämpöön otettuna se alkaa kiteytyä muutamassa viikossa. Kiinteän hunajan saa helposti pehmeäksi vesihauteessa. Älä laita hunajaa mikroon, sillä mikroaallot vahingoittavat sen arvokkaita aineita.

Hyvästit bakteereille ja viruksille

Hunaja on bakteereja tuhoavan vaikutuksensa vuoksi oiva pika-apu haavoihin ja palovammoihin. Sen entsyymit tekevät hyvää ruoansulatukselle ja suolistolle, jossa ne edistävät hyvien suolistobakteereiden kasvua. Jatkuvasti käytettynä hunaja näyttäisi lisäävän vastustuskykyä.

Jos pöpö kuitenkin iskee, kannattaa valmistaa flunssankarkotusjuoma valkosipulista, hunajasta ja sitruunamehusta. Se tepsii myös yskään. Yli yksivuotiaille annetaan lusikallinen pelkkää hunajaa ennen nukkumaanmenoa. Hunajamaito puolestaan on vanha tuttu unilääke.

Ruotsalaiset mikrobiologit Olofsson ja Vásquez Lundin yliopistosta ovat hiljattain löytäneet uusia perusteita hunajan terveysvaikutuksille. Mehiläisten mesikuvut sisältävät ennen tuntemattomia maitohappo- ja bifidobakteereja. Ne saattavat liittyä mehiläisten immuunipuolustusjärjestelmään. Itse bakteerit häviävät hunajasta viikossa, mutta niiden erittämät hyödylliset aineet säilyvät. Hunajan terveysvaikutukset saattavat perustua juuri näihin aineisiin.

Suosi luomua ja paikallista

Luomuhunajan tuotannossa kiinnitetään erityistä huomiota mehiläistarhojen sijaintiin. Kasvit ovat kolmen kilometrin lentosäteellä pääsääntöisesti luonnonvaraisia tai luomuviljeltyjä. Lisäksi tarhojen tulee sijaita vähintään kuuden kilometrin päässä vilkasliikenteisistä teistä, ilmaa saastuttavista tehtaista ja kaatopaikoista. Talviruokintaan kelpuutetaan vain luomusokeri eikä tuholaisten torjunnassa sallita kemiallisia torjunta-aineita.

Hunajan ympäristökuormitus on pienempi kuin muiden makeutusaineiden. Paikallisesti tuotettu hunaja kuluttaa energiaa kahdeksan kertaa vähemmän kuin sokerin tuotanto. ?

Hunajainen urheilujuoma

Hunajasta saa kaksivaiheista energiaa – hidasta ja nopeaa. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES vertaili erilaisten urheilujuomien siedettävyyttä ja kykyä antaa elimistölle lisäenergiaa suorituksen aikana.

Itse tehty hunajainen urheilujuoma aiheutti käyttäjille vähemmän vatsavaivoja ja toimi energialähteenä yhtä hyvin kuin kaupalliset juomat. Lisäksi se on todella edullista.

80 g hunajaa

0,3 g suolaa

32 g sitruunamehua

9,2 dl vettä

Sekoita hunaja ja sitruuna-mehu. Lisää vesi ja suola. Sitruuna on vain makua antamassa, ja sen voi korvata muilla mehuilla. 1 dl juomaa: 23 kcal, 6,5 g hiilihydraatteja, 27 g natriumia,

32 g kaliumia.

Yskänrohto

20 valkosipulin kynttä

1 l vettä

250 g kotimaista hunajaa

5–6:n sitruunan mehu

Sekoita kuoritut ja murskatut valkosipulin kynnet veteen ja anna seoksen olla noin 10 minuuttia. Keitä seosta 10–15 minuuttia ja siivilöi valkosipulit pois. Liuoksen jäähdyttyä + 40 asteeseen sekoita joukkoon sitruunamehu ja hunaja.

Nauti yskänrohtoa tarpeen mukaan. Säilyy jääkaapissa noin kaksi viikkoa. 

Hunaja-rosmariinimarinoidut juurekset (8 hengelle)

450 g porkkanaa

450 g lanttua

3 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

2 oksaa tuoretta rosmariinia

suolaa ja mustapippuria

100 g pinjansiemeniä

100 g vuohenjuustoa

Kuori porkkanat ja lantut ja leikkaa isohkoiksi paloiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä melkein kypsiksi. Valuta juurekset ja lisää kuumien juuresten päälle juokseva hunaja, öljy, hienonnettu rosmariini ja mausteet. Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuumalla pannulla ja ripottele juuresten päälle. Lisää lopuksi murennettua vuohenjuustoa.

Vinkki: Juuresten kanssa sopii myös feta-, halloum- tai kotijuusto.

 Yrttinen sitruunapasta (8 hengelle)

½ sitruunan kuori ja mehu

3 ½ dl kermaa

tuoretta rakuunaa

tuoretta timjamia

¼ tl chilijauhetta

suolaa ja mustapipuria

500 g pastaa

pala tuoretta parmesaania

Pese sitruuna hyvin lämpimällä vedellä ja harjalla, raasta kuori ja purista mehu. Pane mehu ja kuoriraaste kattilaan, lisää hunaja ja kerma. Kuumenna. Kun kerma on hiukan paksuuntunut, lisää tuoreet yrtit ja mausteet. Keitä pasta melkein kypsäksi ja lisää kastike valutetun pastan joukkoon. Rouhi päälle runsaasti mustapippuria ja raasta tuoretta parmesaania.

Vinkki: Pastan kanssa sopivat loistavasti myös paistetut sienet.

Hunajainen omena-punaherukkatiramisu (8-10 hengelle)

8–10 kpl ladyfinger-keksejä

1 ½ dl omenaa

1 ½ dl punaherukkaa

½ dl sitruunamehua

2 dl sokeria

½ vaniljatanko

Päälle:

2 dl vispautuvaa vaniljakastiketta

4 dl mascarpone-juustoa

½–1 dl juoksevaa hunajaa

4 liivatelehteä

2 rkl sitruslikööriä

kaakaojauhetta ja tomusokeria

Kiehauta kuoritut ja viipaloidut omenat ja punaherukka sitruunamehun, sokerin ja vaniljatangon kanssa. Poista vaniljatanko ja soseuta tasaiseksi. Kaada seos keksien päälle ja anna imeytyä jääkaapissa noin 4 tuntia tai seuraavaan päivään. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Vaahdota vaniljakastike, mascarpone ja lisää samalla hunaja. Kuumenna sitruslikööri, liota siihen liivatteet ja katso, että ne sulavat täysin. Sekoita liivate massaan ja kaada marinoitujen keksien päälle. Tomuta lopuksi päälle kaakaojauhoon sekoitettua tomusokeria.

Vinkki: Laita tiramisuun marjoja ja hedelmiä sesongin mukaan.

Hunaja-karpalototi (1 hengelle)

2 siivua appelsiinia

½ appelsiinin mehu

4 cl juoksevaa hunajaa

15 cl karpalomehua

4–6 kpl neilikoita

sitruunamehua

Murskaa hyvin pestyt appelsiininpalat esimerkiksi kattilan pohjalle niin, että myös kuoresta irtoaa eteerisiä öljyjä. Purista puolikkaan appelsiinin mehu (noin 4 cl), lisää karpalomehu ja sitruunamehu. Lämmitä hieman. Lisää hunaja. Anna kuumeta ja nauti.

Vinkki: Mikäli haluat terästää juoman, sopii siihen Havana Especial -rommi. Ohjeen antoi drinkkibaari Shaker bar Helsinki.

Kaikki luonnosta

Hunajassa on yli 200 luonnonainetta:

? yli 20 eri sokerilajia

? kivennäis- ja hivenaineita, muun muassa booria, kromia ja fluoria

? orgaanisia happoja

? aminohappoja

? entsyymejä

? flavonoideja

? aromiaineita

? vitamiineja

Ruokaohjeet Kaisa Nieminen

Kuvauspaikka Villa Salin, Helsinki

Asiantuntijana:

Mehiläistarhaaja Jouni Laiho

Lähteet:

Koivulehto, Kari: Hunajakirja. Tuokinprint 2007.

hunaja.net

Mehiläinen 1/2009

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/09.

Julkaistu: 3.11.2009
Kommentoi »