Eikö kahvi maistu ilman makeutusta, mutta ruokatrendi- ja lisäainekeskustelut laittavat pään pyörälle ja herättävät kysymyksiä siitä, millainen makeutusaine oman kahvin kaveriksi parhaiten sopisi? Entä tiedätkö millä makeutusaineella popsimasi elintarvikkeet on makeutettu, mistä aine on peräisin ja missä määrin sitä on turvallista käyttää?

Terve.fi:n suuri makeutusaineopas selventää elintarvikepurkkien kyljessä lueteltavien makeutusaineiden E-koodeja syvemmin, jotta tietäisit, mistä nauttimiesi ruokien makeutusaineet ovat peräisin, miten ne on valmistettu ja kuinka paljon niitä on turvallista nauttia.

Elintarvikeviraston hyväksymät makeutusaineet voi lajitella kolmeen ryhmään: sokereihin, sokerialkoholeihin ja energiaa sisältämöttämiin luontaisiin sekä keinotekoisiin makeutusaineisiin. Aineissa ilmoitetut ADI-arvot kertovat, montako milligramma makeutusainetta on turvallista syödä painokiloa kohden päivässä.

Sokerit

Sokereihin kuuluvat tavallinen sokeri (sakkaroosi), hedelmäsokeri (fruktoosi), maitosokeri (laktoosi), rypälesokeri (glukoosi) ja mallassokeri (maltoosi).

Tavallista sokeria saadaan sokerijuurikkaista tai sokeriruo’osta. Hedelmäsokeri on 1,5 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri ja sitä käytetään joskus tavallisen sokerin vaihtoehtona. Ravintoarvo 100 grammaa kohden: 406 kcal, hiilihydraatti 99,9 g.

Sokerialkoholit

Sokerialkoholi, ei ole aivan yhtä makeaa kuin sokeri, mutta sisältää kuitenkin yhtä paljon energiaa. Luonnosta sitä löytyy esimerkiksi omenoista, päärynöistä, luumuista, kirsikoista ja pihlajanmarjoista. Sokerialkoholi sisältää tärkkelystä ja glukoosia.

Makeutusaineena sokerialkoholia voi käyttää esimerkiksi sokerittomiin tai vähäenergiaisiin jälkiruokiin, jäätelöön, hilloon, kahvileipiin, kastikkeisiin ja erityisruokavaliovalmisteisiin. Juomiin sokerialkoholeja ei saa käyttää eikä sitäi kannata nauttia kovin suuria määriä, sillä silloin se voi aiheuttaa mahavaivoja.

Mannitolia, isomaltia, maltitolia, laktitolia, xylitolia, erytritolia saa käyttää sorbitolin tapaan eikä niiden käyttömäärää ei ole tarvinut määritellä ADI-arvolla. Aineiden laksatiivisista vaikutuksista ilmoitetaan elintarvikkeissa silloin, kun ainetta on tuotteessa yli 10 prosenttia.

Mannitoli (E 421) ei ole yhtä makeaa kuin tavallinen sokeri. Sitä esiintyy luontaisesti muun muassa sienissä, sellerissä, oliiveissa ja mannasaarni-puussa. Mannitolia valmistetaan luontaisesta mannoosista, fruktoosista tai glukoosista. 238 kcal / 100g.

Isomalti (E 953) on luontaisesta sokerista valmistettu sokerialkoholiseos. Kuitenkin sen makeus on vain noin puolet tavallisen sokerin makeudesta. 238 kcal / 100g.

Maltitoli (E 965) valmistetaan luontaisesta maltoosi-sokerista ja se on lähes yhtä makeaa kuin tavallinen sokeri. 238 kcal / 100g.

Laktitoli (E 966) valmistetaan luontaisesta sokerista, laktoosista. Laktitoli on alle puolet niin makeaa kuin tavallinen sokeri. 238 kcal /100g.

Ksylitoli (E 967)on ksyloosi-sokerista valmistettu makeutusaine, joka tunnetaan myös koivusokeri- nimeltä. Suunnilleen yhtä makeaa kuin tavallinen sokeri. 238 kcal /100g.

Erytritoli (E 968) on makeudeltaan noin 60 – 80 prosenttia tavallisen sokerin makeudesta. Sitä esiintyy luonnossa pieninä määrinä eräissä hedelmissä ja sienissä. Erytritoli valmistetaan teollisesti vehnä- tai maissitärkkelyksestä. Aine hyväksyttiin Suomessa käytettäväksi maaliskuussa 2005. 0 kcal /100g.

Energiattomat makeutusaineet

Täysin keinotekoisia energiattomia makeutusaineita ovat sakariini (E 954), syklamaatti (E 952) ja asesulfaami K (E 950). Niille ei löydy luonnosta mitään vastinetta. Kaloreita niissä ei ole, mutta päivittäisen annossuositusrajan kanssa (ADI-arvo) on hyvä olla tarkkana.

Sakariini (E 954) on 500 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Sitä saa käyttää moniin valmisteisiin samoin kuin asesulfaamia. ADI: 5 mg/kg/vrk.

Syklamaatti (E 952) on syklaamihapon, kalsiumsyklamaatin ja natriumsyklamaatin jokapäiväinen yhteisnimike. Se on noin 30 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri ja sitä saa käyttää moniin valmisteisiin, esimerkiksi juomiin, jälkiruokiin, makeisiin, laihdutukseen tarkoitettuihin vähäenergiaisiin elintarvikkeisiin sekä vitamiineja ja kivennäisaineita sisältäviin ravintolisiin. ADI: 7 mg/kg/vrk.

Asesulfaami K (E 950) on noin 100 – 200 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Sitä saa käyttää moniin valmisteisiin, kuten esimerkiksi juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin, purukumiin, joihinkin kahvileipiin, runsaskuituisiin aamiaismuroihin, hilloihin, hedelmä- ja kasvisvalmisteisiin, hapanimeliin kala- ja kasvissäilykkeisiin joihinkin erityisruokavaliovalmisteisiin, kastikkeisiin, vitamiineja ja kivennäisaineita sisältäviin ravintolisiin ja mietoihin alkoholijuomiin. Lisäksi asesulfaamia käytetään arominvahventeena. ADI: 9 mg/kg/vrk.

Kasviperäisiä energiattomia makeutusaineita ovat taumatiini (E 957) ja neohesperidiini (E 959), mutta neohesperidiiniä on muunnettu kemiallisesti.

Taumatiini (E 957) on makeutusaineena ja arominvahventeena käytetty proteiini, jota saadaan thaumatococcus daniellii -kasvista. Taumatiini on noin 2000 kertaa sokeria makeampaa ja sitä saa käyttää jäätelöön, makeisiin, purukumiin ja vitamiineja tai kivennäisaineita sisältäviin ravintolisiin. ADI-arvoa ei ole määritelty, mutta suuri makeus pitää käyttömäärät pieninä.

Neohesperidiini (E 959) on peräisin sitrushedelmien kuorista, mutta sitä käsitelty kemiallisesti. Neohesperidiini on noin 1500 – 1800 kertaa sokeria makeampaa, ja sitä saa käyttää asesulfaamin tapaan moniin elintarvikkeisiin. Lisäksi neohesperidiiniä käytetään arominvahventeena. ADI: 5 mg/kg/vrk.

Uusimpia Suomessa käyttöön hyväksyttyjä makeutusaineita ovat aspartaami (E 951), aspartaamiasesulfaamisuola (E 962), sukraloosi (E 955) ja stevioglykosidi (E 960).

Aspartaami (E 951) valmistetaan kemiallisesti asparagiinihappo- ja fenyylialaniini-aminohapoista. Se on noin 200 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Se ei sisällä merkittävästi energiaa, eikä se kestä kuumennusta. Aspartaamia saa käyttää samantyyppisiin elintarvikkeisiin kuin asesulfaamia. Aspartaamia sisältävät elintarvikkeet on merkittävä tiedolla ”Sisältää fenyylialaniinin lähteen”, sillä synnynnäistä fenylketonuriaa (PKU) sairastavat henkilöt eivät pysty hajottamaan fenyylialaniinia. Heidän on kyettävä välttämään aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. ADI: 40 mg/kg/vrk.

Aspartaamiasesulfaamisuola (E 962) valmistetaan aspartaamista ja asesulfaamista. Se on noin 100-200 kertaa sokeria makeampaa ja sitä käyttää samoihin tuotteisiin kuin aspartaamia ja asesulfaamia. ADI: 40 mg/kg/vrk.

Sukraloosi (E 955) valmistetaan kemiallisesti sakkaroosista liittämällä siihen klooria. Sukraloosi on noin 500-600 kertaa sokeria makeampaa ja sitä saa käyttää moniin valmisteisiin samoin kuin asesulfaamia. ADI: 15 mg/kg/vrk.

Stevioglykosidi (E 960) on sokeria noin 300 kertaa makeampaa. Stevioglykosidi jauhetaan stevia-kasvin lehdistä. ADI: 4 mg/kg/vrk.

Lähteet:

Elintarvikevirasto, Dansukker.fi.