Muutoksessa johtaminen ei ole sanahelinää vaan aika tavalla arkipäivää Vuoden osastonhoitaja Rauni Heijalle. On selvitty myös raskaista ja pelottavaksi koetuista muutoksista – siitäkin, että hoitajat siirtyivät päivätyöstä kolmivuorotyöhön ja osastolle alkoi tulla entistä vaikeampihoitoisia potilaita.
Kyllä tässä vielä ehtii pari organisaatiomuutosta tulla ennen eläkeikää, ennustaa Kätilöopiston sairaalan naistentautien ja äitiyspoliklinikan osastonhoitaja Rauni Heija (58). Hänet on juuri valittu Vuoden osastonhoitajaksi 2015 Profession järjestämässä äänestyksessä, ja tunnustus lämmittää mieltä todella.
Ensin pelotti, sitten iloittiin
Muutoksia on ehtinyt tulla työuran varrella viljalti, etenkin näiden 14 vuoden aikana, jolloin Heija on työskennellyt esimiehenä.
– Ei tässä ole voinut olla missään seisovassa vedessä. Toiminta on koko ajan muuttunut, hoitolinjat ja työkäytännöt muuttuneet.
Raskasta aikaa oli esimerkiksi silloin, kun Naistenklinikalla valmisteltiin remonttia ja Kätilöopistolla valmistauduttiin ottamaan vastaan Naistenklinikan potilaita ja töitä urakan ajaksi. Mieliala oli alkuunsa tahmea ja vastahankainen, ja oli myös pelkoja siitä, selvitäänkö Kätilöopistolla ympärivuorokautisesta päivystyksestä ja entistä vaikeampihoitoisista potilaista – siitäkin huolimatta, että hoitajille järjestettiin runsaasti lisäkoulutusta.
Peloista huolimatta muutos on sujunut hienosti, kuvaa Heija.
– Hoitajien osaaminen on parantunut ja on nyt aivan eri luokkaa kuin ennen väistöä.
– Samalla hoitajat siirtyivät päivätyöstä kolmivuorotyöhön, ja myös tämä on sujunut hyvin. Hoitajat ovat itsekin sanoneet yllättyneensä siitä, miten myönteinen muutos on ollut.
Uskalletaan ryhtyä tekemään toisin
Ehkä muutoksissa voisi auttaa se, että uskalletaan oikeasti ryhtyä tekemään toisin kuin ennen, ajattelee Heija.
– Monesti me otamme uutta vastaan, mutta emme uskalla luopua mistään vanhasta. Silloin voi tuntua, että tähän kaikkeen tukehtuu. Kun uskallettaisiin heittäytyä ihan oikeasti ja tehdä toisella tavalla, voisivat muutokset olla helpompia.
Rauni Heija
- Työskentelee osastonhoitajana Kätilöopistolla. Esimiehenä 14 vuotta.
- Nykytyön plussia: Se että pääsee säilyttämään yhteyden potilaaseen ja vaikuttamaan potilastyöhön. Isossa sairaanhoitopiirissä on paljon kehittämishankkeita: pääsee näkemään, mihin terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa ollaan menossa.
- Miinuksia: Joskus tuntuu, että iso laiva on hidas liikkumaan ja byrokraattista pyöritystä on liikaa. ”Mutta ei pidä jäädä byrokratian vangiksi. Se vain on reunaehto, jonka sisällä pitää toimia.”
- Heija kouluttautui ”vanhan ajan sairaanhoitajaksi”: ensin oltiin töissä ja vasta sitten erikoistuttiin. Heijasta tuli naistentautien erikoissairaanhoitaja ja kätilö.
- Ennen esimiestyötä työskennellyt sairaanhoitajana naistentautien puolella ja esimerkiksi perhesuunnittelupoliklinikalla.
- Suorittanut ylihoitajan pätevyyden ja opiskellut työn ohessa opettajaksi.
- Työskennellyt myös opettajana ja kolme vuotta SuPerissa erikoissuunnittelijana.
Lähes 50 000 potilaskäyntiä vuodessa
Aivan hyvin olisi saattanut käydä niinkin, ettei Heijasta olisi koskaan tullutkaan osastonhoitajaa.
Välillä hän ehti olla pois sairaalatyöstä 10 vuotta opettaessaan ja tehdessään töitä suunnittelijana SuPerissa. Hän oli tyytyväinen vaihtelevaan suunnittelijantyöhönsä, kunnes työnkuvaan aiottiin tehdä muutoksia. Silloin hän alkoi miettiä paluuta sairaalaan, ja samaan aikaan sattui olemaan Kätilöopistolla osastonhoitajan paikka auki.
Aluksi Heijalla oli Kätilöopistolla 20 alaista. Nyt alaisia on 80. Isoon määrään vaikuttaa se, että Naistenklinikka on remontissa ja sen toimintoja on siirretty Kätilöopistolle.
Heijan työmaalla, yhdistetyllä poliklinikalla on miltei 50 000 potilaskäyntiä vuodessa.
Ei todellakaan pelkkää hallintoa
Osastonhoitajan työ ei ole todellakaan pelkkää hallintoa, näkee Heija.
– Minä laitan paljoon panoksia suunnitteluun ja ajattelutyöhön: missä me nyt olemme, mikä on osaaminen nyt, minne olemme menossa ja millaista osaamista tarvitaan jatkossa? Mietin myös, miten voisimme edistää moniammatillista yhteistyötä, jotta potilaat tulisivat hoidettua hyvin.
– Tämä on vähän kuin kapellimestarin työtä. Ehdottomasti osastonhoitajan pitää osata soittaa eli pitää olla hoitaja. Itse en tee enää hoitotyötä, mutta tehtäväni on saada osaavat soittajat eli hoitajat ja sihteerit soittamaan yhteen. Liikaa ei sooloilla ja improvisoida. Tykkään, että asioita kehitetään työstä lähtien ja kannustan tuomaan ideoita esille. Sitten keskustellaan ja voidaan kokeilla, miten tämä sopii meille.
Heijan mielestä osastonhoitajalla on myös velvollisuus tuoda hoitajille tutkittua tietoa. Hän lukee aika paljon tutkimuksia ja miettii, mitä annettavaa niillä voisi olla työhön klinikalla.
Mikä auttaa jaksamaan?
Hoitajien työ on raskasta, ja väsymys voi uhata, näkee Heija. Mikä auttaa hoitajia jaksamaan?
– Kun meille tulee uusia hoitajia tai kun keskustelen opiskelijoiden kanssa, kerron, että minun mielestäni hoitajan työssä kaikkein paras jaksamisen apuväline on yksilöllinen potilashoito.
Jos hoitaja ajattelee, että nyt tulee taas keskenmenopotilas, ties kuinka mones tänään, saattaa työstä tulla rutiininomaista puurtamista. Aina tätä samaa…
Työhön tulee erilaista otetta ja imua, kun lähtee jokaisen potilaan kanssa hänen yksilöllisestä tilanteestaan. Ikinä potilaat eivät ole samanlaisia. Työ pysyy vaihtelevana.
Tarvittaessa Heijan työpaikalla järjestetään työnohjausta hoitajille. Siitä on osalle todellista hyötyä. Osa taas pitää enemmän kollegan kanssa puhumisesta epävirallisemmin.
– Nykyään katsotaan hirveän tarkkaan, mihin työaika käytetään, eikä keskusteluun tahdo jäädä aikaa. Eikä näitä asioita voi työpaikan ulkopuolellakaan paljon puhua. Pitäisi olla enemmän tilaa keskustelulle.
Vapaa-aikana voi päästää työstä irti
Heijalle itselleen jaksamista työhön tuovat esimerkiksi vertaistuki muilta osastonhoitajilta ja toiminta Terveydenhuollon osastonjohtajat ry:ssä. Hän tekee joskus pitkää päivää, mutta on myös tietoisesti opetellut päästämään irti työstä vapaa-aikana ja lomilla.
– En ajattele, että olisin korvaamaton.
Vapaa-aikanaan Heija lukee, käy teatterissa ja golfaa. Maaliskuussa hän jää puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle lataamaan akkuja – eikä ole suunnitellut vapaan ajalle mitään muuta kuin että ehkä toukokuussa on hyvä aika muuttaa mökille Asikkalaan.
Kuva: Rauni Heijan oma albumi
Lähteet:
Rauni Heijan puhelinhaastattelu 2.2.2016
Lue myös:
Vuoden osastonhoitaja saa rutkasti kiitosta alaisilta ja potilailta
