Voiko työuupumusta estää ennakolta?

Jos työkuormituksen aikaansaama työstressi pitkittyy ja vaikeutuu, se voi muuttua työuupumukseksi eli burn out-oireistoksi. Tätä tilaa kutsutaan myös loppuunpalamiseksi. Ilmiö tunnistettiin ensimmäisen kerran 1970-luvulla.

Kyse ei ole sairaudesta vaan tilasta, jossa henkilö ei enää kykene normaalilla tavalla suoriutumaan työstään väsymyksen, voimattomuuden ja psyykkisten sekä ruumiillisten oireiden takia. Keskittymiskyvyn lasku, ärtyneisyys ja mielialan muutokset sekä ahdistuksen tunne ovat yleisiä oireita. Työuupumus kyynistää ja aiheuttaa ammatillisen itsetunnon laskua.

Koska työuupumus ei ole sairaus, se ei myöskään edellytä sairauslomaa. Sairausloman tarve tulee vasta sitten, jos työuupunut henkilö sairastuu johonkin samanaikaiseen psyykkiseen tai ruumiilliseen sairauteen, joka edellyttää hoitoa ja lepoa.

Työuupumukseen voi joutua muutkin kuin palkkaa nauttivat työntekijät, kuten esim. opiskelijat ja kotiäidit.

Suomessa joka neljäs työikäinen koki ennen työuupumusta, mutta nykyisin se on tuttu ilmiö jopa puolelle työntekijöistä. Noin prosentilla työuupumus on viikoittaista ja vakavaa. Naiset ja ikääntyneet yli 55-vuotiaat ovat riskiryhmässä. Alttiita ovat myös ne, jotka ovat luonteeltaan pikkutarkkoja, vaativia, ylitunnollisia ja ahkeria.

Työuupumuksen syntyyn tarvitaan jatkuva ristiriita ja epätasapaino työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä. Kun omat voimavarat vähenevät, työ tuntuu entistä vaativammalta ja noidankehä on valmis.

Työuupumusta voidaan estää ennakolta, mutta silloin täytyy muutoksia tapahtua noidankehän aiheuttaneissa molemmissa tekijöissä, sekä työssä – että työntekijässä.

Yksi tärkeimmistä ohjeista työuupumuksen ehkäisyssä on se, että pidättäydyt enintään 55 tunnin viikkotyöajassa. Sillä, työskenteleekö työntekijä päivällä vai illalla, arkena tai pyhänä, ei ole niin suurta merkitystä kuin viikon kokonaistuntimäärällä. Säännöllistä päivätyötä tekevillä työuupumusilmiö on yhtä tuttu kuin vuorotyöntekijöillä.

Hankkiudu koulutukseen aina kun voit. Kaikenlainen työhösi liittyvä lisäopiskelu ehkäisee uupumista ja parantaa pitkäaikaisesti työmotivaatiota, vaikka viekin tilapäisesti aikaa rutiinityöltä.

Pidä kotiasiat pois työpaikalta ja päinvastoin, eli kieltäydy murehtimasta työhuolia vapaa-aikana. Kotiongelmat vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin usein enemmän kuin työongelmat. Älä etsi pahan olon syyllistä työstä, jos tiedät se olevan muualla.

Joskus työristiriidat, kuten esimerkiksi mahdottomat vaatimukset esimieheltä ovat pysyviä. Silloin ainoa selviytymiskeino on muuttaa omaa suhtautumista niihin. Jos tunnistat samanaikaisesti itsessäsi pitkään jatkuneen ruumiillisen tai psyykkisen oireen, tai jos epäilet sairautta, hankkiudu lääkäriin tai työterveyshoitajan vastaanotolle.

Tee kaikkesi, jotta työn vaatimukset olisivat kohtuulliset. Tämä tarkoittaa työmäärän pitämistä kohtuullisena ja toisaalta sitä, että kiireen avulla tehtävän työn määrää ei voi lisätä kuin ainoastaan tilapäisesti.

Älä passivoidu, vaan vaikuta sinäkin työilmapiiriin. Nosta avoimesti esille rooliristiriidat ja epäoikeudenmukaisuudet. Älä puhu selän takana. Osallistu työntekoa koskevaan päätöksentekoon aina kun voit. Pyydä palautetta työstäsi työtovereilta ja vaadi palautetta esimieheltäsi, jos hän ei sitä muuten anna.

Jos edellä mainitut asiat on tehty ja työuupumus ei parane, harkitse työpaikan vaihtoa. Tiedetään, että loppuun palamisen riski kasvaa jos työntekijä on ollut yli 30 vuotta samassa työpaikassa.