Miten tukea ihmisen työkykyä? Eri toimijoiden välisessä yhteisyössä on tässä paljon parantamisen varaa, kertoo tuore suomalaisselvitys.
Ongelma on se että tulee päällekkäisyyttä ja tulee päällekkäisiä tutkimuksia, tieto ei kulje laisinkaan. He ei oikeasti tiedä mitä siellä (työterveyshuollossa) on tehty ja mitä sitten meillä tehdään. Joskus sitten myöhemmin huomataan et kun ne eläkeläisen paperit sitten siirtyy että on tehty hyvin paljon päällekkäisyyttä. (perusterveydenhuollon lääkäri)
Sitte se kulkeutuu joskus erheellisesti terveyskeskukseen vaikka hoito on sit esimerkiks meillä (yksityinen työterveyshuolto)
Kursivoidut tekstit ovat tuoreesta selvityksestä poimittuja lääkärien kommentteja. Selvityksen takana on Työterveyslaitoksen (TTL) Hahmotus-hanke, jossa tutkittiin, miten työkyvyn tukeminen ja sen koordinaatio toteutuvat toimijoiden välisessä yhteistyössä.
Selvitys tehtiin viiden sairaanhoitopiirin alueella, yhteistyössä perusterveydenhuollon yksiköiden kanssa. Aineisto kerättiin vuonna 2014.
Kävi ilmi, että usein eri toimijat työskentelevät tiivisti juuri omista näkökulmistaan käsin ja ihmisen työkykyasia jää sivuroolin. Jos yhteistä näkemystä ei ole, voi käydä niin, että työntekijä jää vaille tukea, jota hän tarvitsisi palatakseen työelämään.
Lääkärien kommentteja: en tiedä tarpeeksi toisen työstä
et kun meillä ei taas tiedetä sitä työnkuvaa, ni me ei voida oikeasti tehdä arviota myöskään siitä työkyvyttömyydestä ihan oikeasti. Kun ei me tunneta mitä se siellä ihan oikeasti tekee. Mä kyllä yleensä potilaalle sanon että jos jalka on leikattu että jos sä oot ajatustyöntekijä niin sä et tarvitse yhtään sairauslomaa, mutta jos sä oot maratoonari niin tästä tulee aika pitkä (erikoissairaanhoidon lääkäri)
onhan sillä iso merkitys mitä neurologi on sanonu tai kirurgi siitä sairaudesta ja sen kanssa pärjäämisestä. Kyl se jää sinne syvälle. Et sit on vaikee työterveydes sanoo, että jos kirurgi on sanonu et selän kans et pysty töihin, ”kyllä pystyt”
Yhteistyöstä täytyy sopia konkreettisesti
Selvityksessä todetaan, että pitäisi sopia yhteistyöstä konkreettisesti sekä parantaa tiedonkulkua. Vain harvoissa tapauksissa toimijat olivat sopineet yhteistyöstä kirjallisesti: usein tehtiin niin kuin oli totuttu tekemään, kertoo selvitys.
– Hoitoketjuissa toimijoiden välistä yhteistyötä ja työnjakoa tulisi tarkentaa. Pitäisi esimerkiksi sopia, milloin potilas ohjataan erikoissairaanhoidosta työterveyshuoltoon, sekä miten terveyskeskus ja työterveyshuolto pitävät keskenään yhteyttä, sanoo Hahmotus-hankkeen vetäjä, ylilääkäri Kimmo Tarvainen TTL:n tiedotteessa.
Yhteistä tietojärjestelmää todella tarvitaan
Ainoo mitä me päästään näkemään ja me ollaan tavallaan siinä tiedossa täysin sen B-lausunnon varassa, ja kun meille tulee kuntoutuja niin se lääkäri on saattanut tehdä sen B-lausunnon ihan jotakin muuta asiaa varten…eli monesti me joudutaan sitten tilaamaan papereita tai sitten vaan uskomaan sen ihmisen sanaan (kuntoutuslääkäri)
Tällä haavaa tieto toimijoiden välillä siirtyy yleensä potilaan mukana joko paperilla tai suullisesti. Kaikki Hahmotus-hankkeeseen osallistuneet toimijat pitivät tärkeänä, että saataisiin käyttöön yhteinen alueellinen tietojärjestelmä.
Siitä kuka tahansa terveydenhuollon toimija tai kuntoutuspalvelujen tuottaja pääsisi potilaan luvalla tarkastelemaan toisessa organisaatiossa tehtyjä merkintöjä, esimerkiksi laboratoriotuloksia. Järjestelmässä pitäisi olla mahdollisuus tehdä myös sähköinen lähete ja toimintakykyyn kantaa ottava palaute työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä.
Myös toimivia asioita on
Joissakin kommenteissa lääkärit toivat esille, että yhteistyö toimii myös hyvin. Mainittiin esimerkiksi, että yhteistyötä edistää sairaalan hyvä sosiaalityöntekijä. Eräs lääkäreistä kertoi, että yhteydenottoon puolin ja toisin on matala kynnys.
mä uskosin myös että se kynnys ottaa kontaktia vähenis jos meil ois enemmän jotain yhteistä ja tulisi kasvotusten tutuiksi, ja pohtisimme yhdessä ihan saman pöydän ääressä näitä asioita. (kuntoutuslääkäri)
Isoja näkemyseroja työkyvystä
Terveydenhuollon eri asiantuntijoilla on suuresti toisistaan poikkeavia näkemyksiä työkyvystä, kertoo selvitys. Näkemykset voivat olla hyvinkin vahvoja.
Pahimmillaan näkemyserot saattavat sysätä työkyvyn arvioinnissa olevaa potilasta passiiviseen rooliin, kohteeksi. Tällainen rooli voi estää toimintakyvyn ylläpitämistä, nähdään selvityksessä.
Selvityksen suosituksia
1. Tarvitaan yhteensopivat tietojärjestelmät, joissa sähköinen lähete-palaute toimii myös erikoissairaanhoidon ja työterveysyksiköiden välillä sekä terveyskeskusten ja työterveyden välillä. Tiedonkulku ei ole pelkkää tekniikkaa, vaan tarvitaan myös lisää molemminpuolista tietoa ja ymmärrystä.
2. Lisää konkreettisia yhteistyökäytäntöjä, esim. eri toimijoiden kesken alueellisia, säännöllisiä potilastapausten käsittelyjä, joissa painotetaan työkyvyn ja työhönpaluun tuen näkökulmaa. Tavoitteena välttää päällekkäistä työtä ja saada potilaan hoitoreitti sutjakkaammaksi. Työnjako selväksi pitkäaikaissairauksien hoidossa.
3. Täytyy sopia työterveyshuollon osallistumisesta alueelliseen hoitoketjutyöhön. Työterveyshuollon pitää olla aktiivinen ja jalkautua muiden toimijoiden tilaisuuksiin. Olisi hyvä, että työterveyshuollolla olisi oma alueellinen verkosto.
Työterveyshuollon osaamista ei usein tunnisteta ja osata käyttää hyödyksi muussa terveydenhuollossa, kertoo selvitys. Työterveystoimijoiden pitäisi aktiivisesti tuoda esiin omaa osaamistaan. Vastaavasti erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon toimijoiden tulisi toivottaa työterveyshuolto ja kuntoutustoimijat tervetulleiksi alueellisiin verkostoihin.
Lähteet:
Työterveyslaitoksen tiedote 19.11.2015
Lue myös:
