Miksi valtimotautia kannattaa varoa?

Valtimokovettumatauti on yksi vaikeimmista kansantaudeistamme. Sen vakavimmat seuraukset, kuten sydänkohtaus ja aivohalvaus ilmenevät tavallisimmin keski-ikäisillä ja vanhoilla ihmisillä aiheuttaen ennenaikaista työ- ja toimintakyvyttömyyttä sekä kuolleisuutta.

Valtimotaudin synnyn on todettu olevan monitekijäinen. Siihen sairastumisen riskiä lisäävät perintötekijät, mutta erityisesti useat elintapatekijät, kuten korkea veren kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine, diabetes, tupakointi ja ylipaino.

Ensisijaista olisi koko riskitekijöiden aiheuttaman tautiprosessin ehkäiseminen ja hidastaminen, eikä seurauksien hoitaminen.

Pohjois-Karjala-projektin innoittamana tässä onkin Suomessa onnistuttu melko hyvin, sillä 1970-luvun alun jälkeen työikäisessä väestössämme valtimokovettumataudin ilmeneminen on vähentynyt radikaalisti.

Tautikuorma ei kuitenkaan ole merkittävästi vähentynyt, vaan se on siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin.

Valtimotaudin oireet riippuvat siitä, missä valtimossa tautia esiintyy.

Sepelvaltimotauti aiheuttaa rintakipua. Tyypillisesti se tuntuu rasituksessa puristavana tunteena rintakehällä. Kipu voi säteillä vasempaan yläraajaan, ja monesti se helpottuu levossa tai nitrosuihkeella. Sepelvaltimokohtaus tai sydäninfarkti voi myös aiheuttaa äkkikuolemaan johtavan rytmihäiriön.

Aivovaltimoiden tukos aiheuttaa yleisimmin äkillisen toispuolihalvauksen ja puheen tuoton häiriön. Oireena voi olla myös toispuolinen raajojen holtittomuus, suupielen vinous, näön ja silmän liikkeiden häiriöt, nielemisvaikeus, huimaus, tasapainovaikeus tai neliraajahalvaus.

Sepelvaltimokohtauksen diagnoosin perustana on sydänsähkökäyrän ja sydänlihasmerkkiaineiden tulkinta. Näiden perusteella edetään tarvittaessa kuvantamistutkimuksiin, joista sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen avulla voidaan diagnoosin varmistamisen lisäksi tehdä myös hoitotoimenpide.

Aivovaltimotaudin diagnoosi perustuu potilaan kattavan tutkimisen lisäksi aivojen tietokone tai magneettitutkimukseen.

Äkillisen sepelvaltimokohtauksen hoidossa keskeistä on veren hyytymisjärjestelmään vaikuttava hoito yhdistettynä tarvittaessa varjoainekuvauksen yhteydessä tehtävään tukoskohdan pallolaajennukseen ja verkkoputken asennukseen. Vaikeissa tapauksissa mahdollista on myös tehdä sepelvaltimoiden ohitusleikkaus.

Aivohalvauksen ensisijainen hoito on liuotushoito, mutta sen mahdollistamiseksi keskeistä on nopea hoitoon hakeutuminen ja lääkärin tekemä tilannearviointi sekä aivojen kuvaus erityisesti verenvuodon poissulkemiseksi. Liuotushoidon aloitus on päästävä tekemään viimeistään 4,5 tunnin kuluessa oireiden alusta.

Akuuttivaiheen jälkeen valtimotaudin hoidossa on keskeistä sen riskitekijöiden tehokas hoito. Siinä tärkeää on terveellisten elintapojen noudattaminen. Näiden lisäksi tarvitaan lääkehoitoja.

Korkeita kolesteroliarvoja voidaan parantaa statiinilääkkeillä, verenpainearvoja alentaa useilla eri lääkkeillä ja mahdollinen sokeritauti pyritään saamaan mahdollisimman hyvään tasapainoon.