Pyörtyminen, tajunnanmenetys, pökertyminen. Ne kaikki kuvaavat samaa ilmiötä: tilapäistä tajunnan menetystä, jota seuraa suhteellisen nopea ja täydellinen toipuminen. Pyörtyminen säikäyttää iskiessään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se on sitäkin pelottavampaa toistuessaan yhä uudelleen. Tekninen termi, synkopee, tulee klassisesta kreikan kielestä, missä se tarkoittaa äkillistä keskeytymistä. Tässä ilmiössä verivirtaus aivoihin estyy tilapäisesti.
Avainkohtia:
- Pyörtyminen tapahtuu verivirtauksen aivoihin estyessä jostakin syystä. Se on usein harmiton ilmiö, mutta voi joskus aiheuttaa vammoja. Se voi joskus kieliä sydämen tai verisuoniston sairaudesta.
- Jos pyörryt, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, etenkin jos pyörtymiseen ei ole ollut mitään selvää selitystä.
- Ala- ja yläraajojen lihasten jännittäminen voi joskus estää pyörtymisen. Seisomis- ja kallistusharjoitukset voivat vähentää joidenkin ihmisten herkkyyttä hermoston ristiriitaisille viesteille, jotka altistavat pyörtymiselle.
Mikä aiheuttaa pyörtymisen
Sydämelle on raskaampaa pumpata verta ylöspäin aivoihin kuin alaspäin kohti varpaita. Verenpaine auttaa sydäntä voittamaan painovoiman puristaessaan verta ylöspäin kohti aivoja.
Ajattelemme usein verenpainetta suhteellisen vakaana kokonaisuutena. Se ei kuitenkaan sitä ole. Se muuttuu aina noustessamme pystyyn, istuutuessamme, kumartuessamme, syödessämme, aivastaessamme, vessassa käydessämme, stressaantuessamme, rentoutuessamme ja kantaessamme ostoskassiamme. Ihmiskeho on kehittynyt vastustamaan näitä muutoksia, joten se pystyy nopeasti palauttamaan verenpaineen normaalitasolle. Tässä tarvitaan nerokasta palautejärjestelmää, joka käsittää aortassa ja aivoihin johtavissa kaulavaltimoissa sijaitsevia sensoreita. Nämä sensorit käynnistävät lukuisia hermoviestejä ja hormonaalisia viestejä, jotka säätelevät sydämen sykettä, sen jokaisella lyönnillä pumppaaman veren määrää sekä verisuonten supistumista ja laajentumista. Eräät sairaudet, tietyt lääkkeet ja toisinaan yksinkertaisesti ikääntyminen häiritsevät näitä lähes tosiaikaisia korjausliikkeitä, jolloin verivirtaus aivoihin tilapäisesti vähenee liikaa.
Muista kudoksista poiketen aivot eivät varastoi energiaa. Aivojen onkin saatava jatkuvasti käyttöönsä glukoosia ja happea. Verivirtauksen pysähtyminen 3–5 sekunnin ajaksi riittää saamaan aivot energiansäästötilaan. Aivojen hermoihin ja lihaksiin lähettämät viestit katkeavat ja ihminen romahtaa maahan. Heti kun keho on vaakasuorassa, sydän pumppaa taas huomattavasti helpommin verta päähän ja aivoihin, jolloin ihminen herää tajuttomuudesta.
Monet eri asiat voivat äkillisesti vähentää verivirtausta aivoihin, mikä aiheuttaa pyörtymisen. Syyt voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään: sydämen ulkopuoliset ongelmat (ei-sydänperäinen synkopee), joka aiheuttaa useimmat pyörtymistapaukset sekä sydänsairaudet (sydänperäinen synkopee).
Pyörtymisen syyn selvittäminen:
- Pyörtymiskohtauksen syyn selvittäminen on paras keino ehkäistä tapahtuman uusiutuminen.
- Potilaan oma kertomus tapahtuneesta on tärkein lääkärin saama vihje, etenkin jos silminnäkijät voivat vahvistaa tapahtuneen. Potilaan kuvaus voi viitata vasovagaaliseen reaktioon (pyörtyminen johtuu pitkäaikaisesta seisomisesta kuumassa säässä tai vaikkapa rokotuksesta), ortostaattiseen hypotensioon (pyörtyminen tapahtuu pystyyn noustaessa) tai johonkin vakavampaan tilaan. Lääkärintarkastus on tehtävä aina riippumatta tapauksen ilmeisyydestä.
- Sydänsähkökäyrä (EKG) ja ekokardiografia eli sydämen kaikukuvaus ovat tärkeitä testejä selvitettäessä pyörtymisen syytä. Sydämen kaikukuvauksella voidaan havaita vasemman kammion piileviä ongelmia tai muita rakenteellisia sydänvikoja, jotka voivat altistaa pyörtymiselle. EKG:ssä voidaan havaita pyörtymistä aiheuttavia sydämen rytmihäiriöitä. Valitettavasti sydämen rytmihäiriöiden kiinnisaaminen on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Jos potilas on pyörtynyt monta kertaa ilman havaittavaa syytä ja EKG on normaali, lääkäri saattaa pyytää potilasta käyttämään holterlaitetta, joka rekisteröi jatkuvasti sydämen sähköistä toimintaa 24 tunnin ajan. Tätä pitkäaikaisempaa rekisteröintiä voidaan tehdä kannettavalla tapahtuma-EKG:llä tai ihon alle asennettavalla rytmivalvurilla. Nämä laitteet seuraavat jatkuvasti sydämen sykettä, mutta voivat tallentaa tietoja vain muutaman viimeisimmän minuutin ajalta. Kun ihminen pyörtyy, hän käynnistää itse laitteen nauhoittamistoiminnon tai laite tekee sen automaattisesti.
- Kallistuskoettakin voidaan käyttää. Tässä tutkimuksessa potilaan verenpainetta ja sydämen sykettä mitataan hänen maatessaan säädettävällä pöydällä sekä pöytää kallistettaessa siten, että potilas on lähestulkoon pystyasennossa.
Ei-sydänperäinen synkopee
Pyörtymisen johtuu yleisimmin aivojen ja verenpainetta sekä sydämen sykettä säätelevän autonomisen hermoston (kiertäjä- eli vagushermo) välisestä väärinkäsityksestä. Reaktiona tiettyihin laukaiseviin tekijöihin alaraajojen verisuonet rentoutuvat, jolloin veren paluu sydämeen vaikeutuu. Veri alkaa kerääntyä alaraajoihin. Tilannetta vaikeuttaa sekin, että sydämen syke hidastuu juuri, kun sen pitäisi nopeutua. Verenpaine ja samalla ihminenkin romahtaa. Laukaisevana tekijänä voivat olla mm. pelko, kipu, voimakas emotionaalinen stressi, verenluovutus tai liian pitkäaikainen seisominen. Harvinaisempia syitä ovat mm. aivastaminen, vessassa käynti, painonnosto, liian tiukka paidankaulus ja jopa vaskipuhaltimen soittaminen.
Joidenkin ihmisten verenpaine alenee heidän noustessaan vuoteesta tai tuolista (posturaalinen tai ortostaattinen hypotensio) tai syötyään (postprandiaalinen hypotensio) siinä määrin, että he voivat pyörtyä. Posturaalisen hypotension ymmärtämiseksi voimme kuvitella kehomme eräänlaiseksi nesteputkeksi. Maatessamme vaakatasossa neste jakautuu suhteellisen tasaisesti päästä varpaisiin. Noustessamme seisomaan painovoima pakottaa verta alaspäin. Jalkoihin voi tällöin pakkautua jopa litran verran verta (noin viidennes elimistön verimäärästä), mikä pienentää sydämeen palaavan veren määrää. Seuraavilla lyönneillään sydän pumppaa sitten tavallista vähemmän verta elimistöön, joten verenpaine laskee. Istuma-asennosta pystyyn nouseminen vaikuttaa samalla tavalla. Elimistön kuivuminenkin voi edistää ortostaattista hypotensiota tai jopa suoranaisesti aiheuttaa sitä. Syöminenkin voi vaikuttaa tässä suhteessa samalla tavalla. Kun elimistö jakaa enemmän verta kohti mahalaukkua ja suolistoa auttamaan ruoansulatusta, sydämelle jää vähemmän verta pumpattavaksi, joten verenpaine alenee.
Sydänperäinen synkopee
Sydänsairaudesta johtuva pyörtyminen on ei-sydänperäistä synkopeeta selvästi huolestuttavampi ilmiö. Se aiheutuu tavallisimmin sydämen rytmihäiriöstä. Sydämen rytmi saattaa olla sydämen sähköisen järjestelmän häiriön tai lääkkeiden takia liian hidas (bradykardia). Sydämen rytmi voi olla myös eteisvärinän tai kammiotakykardian tapaisen rytmihäiriön takia liian nopea (takykardia). Jälkimmäinen on erityisen vaarallinen, koska rytmi voi muuttua kammiovärinäksi, joka on tavallisin sydänpysähdyksen syy.
Mikä tahansa verivirtausta sydämen kautta estävä tekijäkin voi johtaa pyörtymiseen. Syynä voi olla tukkeutunut tai pahasti ahtautunut sydämen läppä, iso verihyytymä tai jopa sydämessä sijaitseva kasvain. Muita sydänperäisen synkopeen syitä ovat mm. huomattavasti laajentunut sydänlihas (hypertrofinen kardiomyopatia), aortan repeämä ja sydänlihasvauriot.
Pyörtymisen estäminen:
- Jos tunnet olosi pyörryttäväksi tai tunnet olevasi pyörtymäisilläsi, yritä ristiä jalkasi, jännittää kehosi alaosien lihaksia sekä koukistaa, jännittää ja supistaa käsivarsiesi lihaksia puristamalla käsiäsi yhteen ja vetämällä niitä erilleen. Kaikki nämä liikkeet voivat kohottaa verenpainetta. Tämä voikin riittää pysäyttämään pyörtymistapahtuman alkuunsa tai suoda lisäaikaa, jotta ehtii mennä makuuasentoon tai siirtyä turvalliseen paikkaan.
Taistelu pyörtymistä vastaan
Useimmat ihmiset tuntevat muutamaa sekuntia ennen pyörtymistä olevansa pyörtymäisillään. He kalpenevat, tuntevat olonsa huteraksi ja pyörryttäväksi ja saattavat voida pahoin. Lisäksi heillä voi ilmetä kylmää hikoilua. Nämä varhaiset varoitusmerkit riittävät usein estämään pyörtymisen käynnistymisen. Istuminen ja vaakatasossa makaaminen auttavat usein, kuten myös tunnettu ”istu alas ja laita pääsi polviesi väliin” -kehotus. Kämmenten, käsivarsien ja alaraajojen lihasten jännittäminen (katso ”Pyörtymisen estäminen”) voi myös auttaa niitä, jotka pysyvät riittävän rauhallisina tehdäkseen tällaisia liikkeitä.
Ihminen voi myös harjoittaa kehonsa taistelemaan pyörtymistä vastaan. David G. Benditt ja John T. Nguyen Minnesotan yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kuvaavat 12.5.2009 Journal of the American College of Cardiology -lehdessä julkaistussa artikkelissaan kallistusharjoitukseksi kutsuttua harjoitusta. Siinä seistään selkä seinää vasten kantapäät noin 15 sentin päässä seinästä (katso ”Kallistusharjoitus”).
Jos tiedät joutuvasi tilanteeseen, jossa saatat pyörtyä (jos esimerkiksi olet taipuvainen pyörtymään nähdessäsi verta, mutta oma tyttäresi haluaa sinun olevan hänen kanssaan hänen synnyttäessään ensimmäistä lastenlastasi), tässä muutamia asioita, joita voit tehdä etukäteen:
- Juo litra mehua ja syö pussillinen perunalastuja. Ideana on kerätä elimistöön riittävästi nestettä, jolloin kuivumisen vaara pienenee.
- Hanki erikoissukat, jotka puristavat pohkeiden ja reisien lihaksia sopivasti. Tämä vähentää veren kerääntymistä alaraajoihin.
- Hae synnytyshuoneeseen säädettävä nojatuoli, mieluiten sellainen, jossa istuttaessa jalat voidaan nostaa huimauksen alkaessa sydämen tasolle.
Kallistusharjoitukset:
- Jotkut ihmiset voivat totuttaa kehonsa vastustamaan hermoston välittämää synkopeeta, joka aiheutuu aivojen ja hermoston välisistä ristiriitaisista viesteistä. Seiso selkä kevyesti seinää vasten siten, että kantapääsi ovat noin 15 sentin päässä seinästä. Tee tämä pysyen täysin liikkumatta 3–5 minuutin ajan kahdesti päivässä. Lisää seisomisaikaa muutaman päivän välein noin minuutilla, kunnes pystyt seisomaan 20–30 minuuttia kerrallaan tuntematta pyörrytystä. Tämän jälkeen pyri seisomaan seinän vieressä 20 minuutin ajan 3–4 kertaa viikossa. Tämä harjoitus kannattaa tehdä jonkun toisen ihmisen seurassa huoneessa, jossa on kokolattiamatto siltä varalta, että sattuisi pyörtymään.
Älä viittaa tälle ilmiölle kintaalla
Pyörtyminen on useimmiten vaaraton, vaikkakin kiusallinen tapahtuma. Joskus, etenkin ikääntyneillä ihmisillä, pyörtyminen voi kieliä vaarallisesta sydänsairaudesta. Tästä syystä pyörtymisen jälkeen kannattaa aina varata aika lääkäriltä, vaikka ei uskoisikaan aihetta huoleen olevan. On järkevämpää varmistua siitä, että kyseessä on ollut ”vain vasovagaalinen kohtaus” kuin ylenkatsoa oireilua, josta voi seurata huomattavasti vaarallisempia ongelmia.
